Lue keskustelun säännöt.
Laihduttaminen ei tehnytkään autuaaksi - päinvastoin
13.11.2013 |
Laihdutin 65kg:sta nykyiseen 50kg, ja tuntuu etten voisi olla onnettomampi. Elin jatkuvasti "sitten kun" -elämää ja kuvittelin että elämäni alkaa vasta kunhan saan itseni kuntoon, mutta vielä mitä!
Vartaloni näyttää ihan kivalta laihana, mutta henkisesti tuntuu että pää hajoaa! Nälkä on koko ajan, tuntuu etten ajattele muuta kuin ruokaa, veto on ihan lopussa, en jaksa tehdä oikein mitään, keskittymiskykyä ei enää ole, paleltaa saunassakin. Jokapäiväiset juoksulenkit ja salilla pumppistelut tympäisevät pahan kerran. Paino kuitenkin lähtee samantien nousuun jos aloitan normaalin ruokavalion tai vähennän liikunnan määrää. Itseasiassa koko syöminenkin ahdistaa lihomisen pelossa, niin kova työ on tehty tähän pisteeseen päästäkseen. Vaikka nälkä olisi.
Koko hommaa pahentaa se, että nykyään mies oikein kiehnää jaloissa ja perseessä kiinni ja kehuu ja ylistää uutta ulkomuotoani maasta taivaisiin. Tulee ihan semmoinen olo, että kelpaan ainoastaan langanlaihana alipainoisena ja aiemmin olin vain lösähtävä läski, vaikka todellakin ihan normaalipainossa! Mies myös tuntuu hieman syyllistävän minua, jos en jaksaisikaan lähteä lenkille tai kaupassa uhkaan sortua herkkuihin. Pahentaa entisestään oloa.
Kaipaan niin sitä entistä huoletonta elämää, kun saattoi vaan lähteä karkkipussin kanssa leffaan ja sieltä viettämään iltaa hyvän seuran ja hyvän ruuan parissa. Kaipaan herkkuja niin paljon. Omat ulkonäköpaineet kasvavat kuitenkin koko ajan, joka puolella tyrkytetään laihoja mallityttöjä, vaikkei semmoinen vartalo ole edes ihanteeni. Olen niin kateellinen niille, joilla on luonnostaan kurvikas vartalo, joka antaa vähän enemmän "anteeksi" leppoisamman elämän. Omaan kapeaan varteeni läskit kerääntyvät ainoastaan jenkkakahvoiksi..
Olenko ainut ajatuksineni? Teenkö tämän homman vaikeamman kautta vai onko muillakin näin?
Kommentit (26)
Kuulostaa ihan minun ajatuksilta ennen viimeisintä raskautta. Olin saanut laihdutettua 25kg, mutta ei ollutkaan niin hieno olo kuin olisin kuvitellut. Minun tapauksessani tosin mies ei onneksi koskaan millään lailla ole edes vihjaillut etten olisi ollut haluttava lihavampanakin..
No, raskaus toi sen kaikki 25kg takaisin ja näköjään saan käydä taas saman taistelun että saisin sitä pois. Tällä kertaa koitan kuitenkin olla tyytyväinen siihen vähän vähempään, esim. -15kg riittäisi aivan hyvin ja olisin normaalipainossa. Tosin niin minä ajattelin silloin ekalla kerrallakin, että 65kg on oikein hyvä paino mutta ei se sitten riittänytkään..
Syömishäiriödiagnoosinkin lopulta sain, vaikka anoreksiaan asti en itseäni saanutkaan laihdutettua lopulta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on väärä mies ja olet sairastunut sairaassa parisuhteessa. Ongelmasi ei ole enää laihdutus vaan syömishäiriö / ortoreksia.
Olen noin 165cm. En ole painoindeksin mukaan vielä alipainoinen enkä näytäkään anorektikolta, muiden silmään vain "kadehdittavan terveellisesti elävä nuori nainen". Siitä terveellisestä en tosin enää tiedä. Haluaisin tietenkin olla ulkonäkööni tyytyväinen ja näyttää samalta loppuelämäni, mutta en ole varma olenko valmis uhraamaan mielenterveyteni tähän.. -ap
Joten tee ja toimi, sen terveytesi vuoksi, ei painon tai miehen vuoksi... Mies varmasti ymmärtää, kun juttelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laihdutin 80 kilosta 65 kiloon. Oli mullakin aikamoiset kuvitelmat miten elämä on sitten kivempaa normaalipainoisena. No se on melko samanlaista, ainoastaan että shoppailu on nykyään ihan kivaa ja voin katsoa itseäni alasti peilistä vähän pitempään. Nojoo miehet katselee mua enemmän, mutta mitä siitä. Ja onhan mulla kyllä nykyään parempi kunto ja varmaan terveyskin eli se on ehkä tässä se parhain juttu.
Aikomuksena olisi laihduttaa vielä lisää, mutta tajuan että sitten pitää oikein urakalla katsoa mitä suuhunsa pistää. Joten onko se sen arvoista, voi olla etten siihen lähdekään.
Voisiko oikea paino olla 57 kg?
Eli et kärsi nälästä, mutta olet hoikempi.
Minusta kannattaa kuunnella omaa oloa, mitä iloa hoikkuudesta jos on kauhea olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...en ole varma olenko valmis uhraamaan mielenterveyteni tähän.. -ap
Harkitset siis uhraavasi mielenterveytesi? Lue itse mitä oikein kirjoitat!
Ei ihminen voi elää niin ettei jaksa tehdä mitään eikä pysty ajattelemaan muuta kuin ruokaa. Otapa järki käteen ennen kuin kehität syömishäiriön.
Sinun ei tarvitse painaa 50 kg. Ota parempi tavoitepaino, vaikka 58, niin et ihan sekoa. ja miehelle sanot että et aio pysyä noin hoikkana kuin nyt olet, ja hänen on se parasta hyväksyä.
sä olet tehnyt suuren työn ja nyt on aika arvioida tilanne uudestaan,tällä kokemuksella.
tsemii.
Tiedän mitä tarkoitat. Olet varmasti nähnyt todella suuren vaivan että olet noin alhaiseen painoon päässyt. Jotenkin sitä itseään (ja ainakin omia kuviaan) vertailee niihin kuviin mitä lehdissä näkee, esim. 170/60 ihminenkin alkaa näyttää lihavalta kun lehdet on täynnä tuosta vielä 15kg kevyempiä tyttöjä. Itse en noin alas painoani saanut ennen kuin en vain jaksanut enää ja tietty kilot tulivat heti takaisin. Nyt taas yritän uudestaan laihtua. Ei oikein voi sosiaalisiin menoihin osallistua kun ei voi juuri syödä/juoda. Se ei ole sen arvoista. Ehkä joku kompromissi olisi ratkaisu kun saisi vain päätettyä mikä on riittävän hyvä, tai riittävän laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kaipaan herkkuja niin paljon.
Siis aivan uskomatonta, miten kompleksisia suhteita teillä on ruokaan ja ennen muuta näihin "herkkuihin". Mistä tällainen kumpuaa?
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 21:08"]
Sulla on väärä mies ja olet sairastunut sairaassa parisuhteessa.
[/quote]
Siis tekeekö se parisuhteesta sairaan, että mies tykkää hoikista naisista? Siinä tapauksessa lähes kaikki parisuhteet ovat sairaita, ehdoton enemmistö miehistä nyt kuitenkin katselee mieluummin hoikkia, kauniita naisia kuin pullavia av-mammoja. Vaikka kaikki eivät sitä ääneen uskallakaan sanoa, tietenkään. En huomannut että aloittaja olisi sanonut miehen kritisoineen hänen ulkonäköään painavampanakaan. Mutta ilmeisesti parisuhde on sairas kun mies kehuu naistaan laihdutuksesta.
(jos mies ei kiinnittäisi aloittajan saavutukseen minkäänlaista huomiota niin johan siitäkin olisi itku päällä...)
Minun mieheni on hyvin hoikka, syö kyllä ihan hyvin ja monipuolisesti mutta liikkuu niin paljon ettei pysty syömään yli kulutuksen. Nyt on ollut sairauslomalla ja levännyt muutaman viikon, lopetti myös jokin aika sitten tupakanpolton ja on saanut muutaman kilon lisää. Ei näytä enää laihalta vaan sellaiselta terveen hoikalta ja urheilulliselta. Olen pari kertaa kehunut hänen nykyistä ulkomuotoaan, pitääköhän ottaa selvää onko hän käynyt itkemässä tästä jollain nettipalstalla...? Ilmeisesti meilläkin on sairas parisuhde. Täytyy kai hankkiutua hoitoon kun kehtaan miehen ulkonäköä ääneen kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 13: eihän se kehuminen ole sairasta, mutta eikö esim. juuri eläimillekin opeteta kehumisen kautta mikä on toivottavaa? Jos normaalipainoista ihmistä ei juurikaan huomioda ja myöhemmin tämän henkilön ollessa suorastaan laiha kehuja satelee, kai sitä vähemmästäkin tajuaa mikä on toivottavaa. Ja jos kaikki muut ympäriltäsi toivovat jotain muuta kuin sinä itse (esim. oma mies kehuu, muut miehet katsovat ja flirttailevat, kaverit kyselevät kateellisena miten olet tuon tehnyt yms.), saattaa siinä heikompaa vähän jo ahdistaakin.
Syöt vaan normaalia kotiruokaa ja liikut sen verran, mikä hyvältä tuntuu. Paino asettuu kyllä siihen, mikä on sun kropalle oikea.
Elämään kannattaa hankkia muutakin sisältöä kuin ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 21:18"]
Olen noin 165cm. En ole painoindeksin mukaan vielä alipainoinen enkä näytäkään anorektikolta, muiden silmään vain "kadehdittavan terveellisesti elävä nuori nainen". Siitä terveellisestä en tosin enää tiedä. Haluaisin tietenkin olla ulkonäkööni tyytyväinen ja näyttää samalta loppuelämäni, mutta en ole varma olenko valmis uhraamaan mielenterveyteni tähän.. -ap
[/quote]
Itseasiassa olet juuri alipainon puolella. Eli ei todellakaan kannata kituuttaa tuossa painossa. Olen samanpituinen, ja muistan olleeni aina nälkäinen ja uupunut silloin kun painoin 51-52 kg. 60 kg oli aika sopiva, tosin nyt sekin on historiaa. Mutta kannattaa pysytellä sellaisessa painossa, jossa on hyvä olo. Normaalipainon alarajalla se on vain harvoilla.
Onneksi olkoon, sulla on anorexia atypica! *tap tap tap*
Tätä sä taisit odottaa? Ole hyvä. Nyt, suo anteeksi, mun täytyy mennä keskittymään oikeisiin ongelmiini.
Jos aina paleltaa, niin et saa ruuasta tarpeeksi energiaa. Ei ihme että väsyttää ja masentaa ja liikkuminen tympii. Laihtua sinun ei enää tarvitse, ja jos jatkat kituuttamista häviää lihaksetkin -on todennäköisesti olostasi ja jaksamattomuutesi perusteella alkaneet jo hävitäkin.
Käytä edes proteiinijuomia liikunnan yhteydessä jos et normiruokaa uskalla syödä.
Älä usko näitä kommentteja, yritä pysyä vahvana. Unohda lopullisesti sokeriset herkut ja pullamössöt, ne eivät ole luonnollista ruokaa ihmiselle. Oikeanlaisia ruokia voit kyllä syödä niin ettet ole jatkuvasti nälkäinen, sinun täytyy vain löytää ne ja alkaa arvostaa niiden luonnollista makua. Yritä löytää liikkumisen ilo, niin että monipuolisesta liikunnasta tulee elämäntapa eikä mikään pakkorutistus tunkkaisella salilla. Ihmisen kuuluu olla lihaksikkaan hoikka, ei ylimääräinen läski ole koskaan hyväksi.
Oletko ap. katsonut noita brittiohjelmia, joissa nätti nainen on tehnyt itsestään kammottavan rusinan, kun on pelännyt lihomista??
Kyllä se nyt vaan on niin, että nallekarhu ei ole nätti ilman täytettä, eikä ole nainen, eikä mieskään!!!!
Itse olen lihonut hieman, mutta kauneimpia ovat kaikki ihmiset, jotka ovat nomaalipainon ylärajan lähellä. Silloin on poskissa hehkua ja muutenkin hyvä olo. Siitä alas on kuikeloa ja rumaa ja siitä ylös taas sitten ehkä vähän possua!
Siis elän kyllä sinänsä terveellisesti, ruokavalioni koostuu lähinnä kasviksista, kanasta, kananmunista, rahkasta ja raejuustosta. Uskoakseni elän juuri samanlaisella ruokavaliolla kuin nämä fitness typyt, mitä kuntosalit ovat pullollaan. Silti vaikka kalorit täyttyvät, nälkä vaivaa ja makeannälkä ja herkkuhimot aivan kauheat. -ap
Kyseessä on sairaus, ja sinun kohdalla sairaus sisältää useamman osan... eli ei vain syömishäiriö, mutta muutakin. Mieti, teetkö itse asialle jotain? Toivottavasti teet.