En vain siedä eläinrääkkäystä.

Mulla on vähän sama ongelma. En pysty lukemaan tai katsomaan mitään eläinrääkkäysjuttuja, ihmisiin kohdistuva väkivalta ei järkytä mua läheskään yhtä paljon.

Äsken telkkarissa eläinaktivistit menivät häiritsemään emakkoa kesken porsimisen ja emakkoparka ns. makasi pari porsasta, koska ei saanut olla rauhassa. Minusta erittäin julmaa toimintaa eläinten oikeuksien puolesta puhujilta.

Minä olin samanlainen nuorena. Ahdistuin suunnattomasti ja itkin hulluna. Nyt iän mukana olen rauhoittunut, enkä enää kanna kaikkia maailman huolia mukanani. Joitakin vain. 

En tiedä mikä auttaisi. Mielestäni karaistuminen kuulostaa julmalta. 

Mä en voi käydä eläinsuojeluyhdistyksen kissatalossa. Mä en vaan voi hyväksyä sitä, että kissoja säilötään pieniin koppeihin. Eläinsuojelijoita muka...

Komppaan täysin APtä. Ihmiset jotka rääkkäävät eläimiä ovat alhaisimmista alhaisimpia ja uskon että heille on aivan oma paikkansa helvetissä. Vanhemmat jotka eivät puutu lastensa harjoittamaan eläinrääkkäykseen ovat paitsi rikollisia nyös äärettömän edesvastuuttomia.

"One of the most dangerous things that can happen to a child is to kill or torture an animal and get away with it". ~ Margaret Mead

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 20:49"]

Äsken telkkarissa eläinaktivistit menivät häiritsemään emakkoa kesken porsimisen ja emakkoparka ns. makasi pari porsasta, koska ei saanut olla rauhassa. Minusta erittäin julmaa toimintaa eläinten oikeuksien puolesta puhujilta.

[/quote]

Juu ja niille oli tärkeintä pitää kamera käynnissä, vaikka ne olisi voineet pelastaa ne mahdollisesti kuolemassa olevat porsaat, kun olisivat vain vähän tökkineet emakkoa, jotta se olisi liikahtanut sen verran, että porsaat olisivat päässeet pinteestä.

Tuota eläinaktivistien harjoittamaa eläinten kiusaamista (ja tässä tapauksessa porsaiden tappamista) en minäkään voi sietää.

Mulla taas ihan toisinpäin.

En tunne oikeastaan minkäänlaista sääliä eläimiä kohtaan esim. jos luen tai kuulen jostain kaltoinkohtelusta. Eläimet ei vaan kiinnosta minua yhtään.

Tunnen kuitenkin empatiaa ihmisiä kohtaan, joten en ole psyko :D

Komppaan. Pikkulapset samajuttu. Ei vaan pysty katsomaan. Mä ahdistuin niin noista eläinten pelastusohjelmista ja eläinlääkäriohjelmista joissa on sairaita, kaltoinkohdeltuja ja kipeitä eläimiä, että lopetin niiden kaikkien katsomisen. En lue eläinrääkkäysuutisia enkä katso telkkarista dokumentteja aktivistien paljastusvideoista sika- tai broileritiloilla. 

AH!!!!!! VIHDOIN HYVÄ ALOITUS!! Mul on aivan sama!! 

Luin kauan Dian Fosseysta ja vuorigorilloista, ja mä itkin koko sen ajan kun luin. Dian Fosseyn meni kymmenen vuotta päästä sisään laumaan, mutta sitten gorillat hyväksyivät hänet. Hänen lempigorillansa Digit antoi Dianen kutitella sitä. Salametsästäjät (joka on syy vuorigorillojen vähenemiseen) tappoivat Digitin, ja teurastivat niin, että ainoastaan ruho jäi jäljelle. Kädet myytiin tuhkakupeiksi 20 dollarilla. Dian Fossey taisteli koko elämänsä salametsästystä ja afrikan loputonta korruptiota vastaan. Hän kertoi, että luonnonsuojelipuiston pitävät olivat korruptoituneita, ja vastaanottivat rahaa ja siten antoivat luvan tappaa eläimiä. Monet muutkin "gorillojen suojeluyhdistykset" oli oikeasti vain lihavien afrikkalaismiesten taskuun menevää rahaa. Lukekaa Dian Fosseyn tarina, uskomaton.

Vuorigorilloja on enää 800 kpl. Ne vähenevät jatkuvasti.

Myös hylkeenpoikasten nuijiminen kuoliaaksi (siis pienien vauvahylkeiden!!) turkin takia ja valaiden metsästys saa mut pahoinvoivaksi. Antaisin mitä vaan, että eläimet pelastuisi.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 20:48"]

Mulla on vähän sama ongelma. En pysty lukemaan tai katsomaan mitään eläinrääkkäysjuttuja, ihmisiin kohdistuva väkivalta ei järkytä mua läheskään yhtä paljon.

[/quote]

Lainaus puuttui......

Komppaan. Pikkulapset samajuttu. Ei vaan pysty katsomaan. Mä ahdistuin niin noista eläinten pelastusohjelmista ja eläinlääkäriohjelmista joissa on sairaita, kaltoinkohdeltuja ja kipeitä eläimiä, että lopetin niiden kaikkien katsomisen. En lue eläinrääkkäysuutisia enkä katso telkkarista dokumentteja aktivistien paljastusvideoista sika- tai broileritiloilla. 

Mulla on sama. En tajua miten joku voi tehdä varsinkin kotieläimille pahaa, mutta kyllä joistain luonnossa elävien rääkkäämisestäkin tulee todella paha mieli, esim. siilien :( En halua edes ajatella pientä vipeltäjää, jonka elämä päättyy jonkun ihmisen raakuuteen :(

Mutta tulen todella surullisiksi myös lapsiin kohdistuneista julmuuksista. Lisäksi, sellaisiin ihmisiin kohdistuneista joihin tunnen jotenkin ylikovaa sympatiaa, kuten paljon elämässään kokeneet joita vaan poljetaan.

Minkään sortin hysteerikoksi tai aktivistiksi minusta ei silti olisi. Omilla valinnoilla ja vapaaehtoistyöllä voin edistää eläinten ja lasten hyvinvointia.

 Haluaisin niin kovasti olla avuksi vaikkapa esimerkiksi menemällä Viipurin koiratarhoihin viemään ruokaa etc. mutta pelkäänpä että en kestä sitä niiden koirien meininkiä ilman luhistumista :,((

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 21:08"]

Mulla on sama. En tajua miten joku voi tehdä varsinkin kotieläimille pahaa, mutta kyllä joistain luonnossa elävien rääkkäämisestäkin tulee todella paha mieli, esim. siilien :( En halua edes ajatella pientä vipeltäjää, jonka elämä päättyy jonkun ihmisen raakuuteen :(

Mutta tulen todella surullisiksi myös lapsiin kohdistuneista julmuuksista. Lisäksi, sellaisiin ihmisiin kohdistuneista joihin tunnen jotenkin ylikovaa sympatiaa, kuten paljon elämässään kokeneet joita vaan poljetaan.

Minkään sortin hysteerikoksi tai aktivistiksi minusta ei silti olisi. Omilla valinnoilla ja vapaaehtoistyöllä voin edistää eläinten ja lasten hyvinvointia.

[/quote]

Juurikin olen kanssa tuon siilien pahoinpitelyn ottanut raskaasti :( (ihan kamalaa kun huvittaa ja itkettää tuo mun lause samaan aikaan......)

Niitä tulee niin paljon niitä niiden rääkkäyksiä...

mulla TÄYSIN sama...

En minäkään siedä. Tuntuu, että vanne kiristää päätä, kun vain ajattelenkin asiaa.

Välillä oikein sanon omalle koiralleni äänen, jolla on niin hyvät oltavat että oksat pois, että tietäisitpä vaan millaissa karmeuksissa muut koirat joutuu olemaan...

Jään oikeen tuijottamaan ja miettimään välillä, miten oma koirani selviäisi jos olisi sattunut syntymään vaikka romanileirille jossa koirat saavat ruuaksi ehkä kerran kuussa tuurilla puolikkaan leivänpalan.

Väillä myös jaan omaan koiraani rakkautta kaikkien maailman eläinten puolesta ja huomaa kun alkaa herraa potuttamaan välillä siinä mun lämpimässä rutistuksessani ;D

Itse olen pikkulapsesta asti ollut älyttömän sympaattinen kaikkia eläimiä kohtaan. Telkkarista kun kattelin Animal Planettia niin yhdessä savannieläimien dokumentissa oli gepardista jonka pentueesta yksi kuoli... Otin sen aivan älyttömän raskaasti ja menin huoneeseeni itkemään. Sama itkukohtaus tuli kun näin kuinka selviytyjissä katkaisivat kanalta kaulan.

Ja once again kammottava itkukohtaus tuli kun katsoin sen elokuvan siitä hiirestä. "Hiiri jota ei saatu hengiltä"...joku sen niminen se oli. Ja siinä ne ukot alko paukuttamaan nauloja seinän läpi tappaakseen hiiren. Se hiiri ihan hädissään pakeni niitä nauloja ja se oli niin kamalaa että piti mennä itkemään... :(

Aloin kuusivuotiaana itkemään kun naapurin poika talloi kuoliaaksi etanat meidän pihalta jotka olin kerännyt ja nimennyt. Hassulta kuulostaa näin 19-vuotiaana, että etanat sai mut itkemään niin raakasti, mut niin se vaan on.

Myös kaikki elokuvat joissa eläin kuolee niin itken aivan älyttömästi.

Itkusta ei meinaa tulla loppua millään....vaikka kuinka yritän ajatella, että se on vain elokuva.

Yksi arka paikka on tämä disneyn Topi ja Tessu.... Kun se mummo jättää sen ketun sinne metsään niin alkaa aina itkettämään. Samoin kun bambin äiti kuolee ja kun Simban isä Mufasa kuolee.... Välillä mietin että mikä mua vaivaa. Miten voin tulevaisuudessa lasteni kanssa katsoa piirroselokuvia kun nekin itkettää!? :"D äiti vollottaa ja lapset ihmettelee.

En tunne muita kaltaisiani, joten ystävät eivät ymmärrä itkukohtauksia eläimiä kohtaan. Meillä nyt on aina ollut kotona kissoja ja ne on mulle niin rakkaita<3 :") mut kaverit ei myöskään ymmärrä miks kutsun kissojamme perheenjäseniks. Eivät ymmärtäneet mun surua kun mun oma kissa jonka 6-vuotiaana sain, niin jouduttiin lopettamaan kesällä kun oli vasta täyttämässä 13. Itkin vuolaasti monta viikkoa ja vieläkin itku tulee kun mietinkin sitä maailman ihaninta ja rakkainta kissaa.

Itku meinaa tulla kun näkyy auton alle jääneitä jäniksiä, kissoja, siilejä, oravia yms...

Ja toivon hartaasti että ne saastaiset idiootit jotka TAHALLAAN kaasuttavat ja kiihdyttävät tappaakseen tien yli kulkevan eläimen niin toivon että TEIDÄN päälle ajetaan ja palatte kivuliaasti helvetissä.

Olen nuorempana todistanut kahdesti sellaisen tilanteen kun eläin alkaa ylittää tietä niin joku idiootti pistää tallan pohjaan ja ajaa eläimen päältä. Kerran siili ja toisella kertaa kissa. En ymmärrä mitä hauskaa siinä on! "Lol kato kissa tiellä!!1 katotaan osunko siihen öhöhö" HUOH.

Sille nyt ei voi mitään jos vahingossa ajaa päältä.... :( kurjaa mutta joskus ei kerkeä pysähtymään kun eläin tulee niin yllättäen.

Aina on ollu vaikeeta olla itkemättä kun kuulee, lukee tai näkee eläimiin kohdistuvaa rääkkäystä ja väkivaltaa. Vähänkin surullinen asia eläimiin liittyen saa mulle itkun tulemaan. En oo mitenkään sitä hillinny.... Vältän vaan aiheita jotka käsittelee tollasia.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 20:45"]

Ahdistaa niin maan pirusti kaikki eläimiin kohdistuva väkivalta. Joskus kun erehdyksissäni katson Animal Rescueta itken niin että koko perheeni olisi murhattu. Väillä mietin onko tämä edes normaalia, olen jotenkin yliempaattinen eläimiä kohtaan...

Saatan melkeimpä masentua päiviksi jos luen lehdestä ihmisten kiduttamista eläimistä etc. Tämä vain pahenee vuosi vuodelta, todella ahdistavaa jotenkin.

Onko täällä muita kaltaisiani, jos on, miten käsittelette tunteet ja ahdostukset?

Ihmiset on niin julmia. Eläimet ovat niin viattomia.

[/quote]

Ikävä juttuhan se on muttei oikeastaan kiinnosta tippaakaan.

Ihmiset ensin.

Ihminen joka kohdistaa eläimeen minkäänlaista väkivaltaa,tuhoa,tai mitään missä ei ilmene syvä rakkaus ja myötätunto niitä kohtaan on mielestäni ansainnut sanoisin jyrkästi kuoleman,kutsuisin sellaista ihmistä nilviäiseksi ja vetelisin turpaan oikein isän kädestä.Miksi tuhota ja tuottaa vahinkoa esim. Gorilloille jotka ovat lempeitä ja luottavaisia ja kauniita eivätkä todellakaan tarvitse moista raakuutta osakseen.Dian Fossey on oli ja tulee aina olemaan gorilloille äiti ja niiden pelastaja fantastinen antaumuksellinen ja syvästi gorilloja rakastava yksi mailman hienoimmista ihmisisä.

Tuokin juttu ja video  jääkarhusta joka raahustaa missä lie, en voinut edes katsoa, siis ilmeisesti ilmastonmuutos kyseessä. Eilen tullut vuorigorillajuttu - en voinut katsoa. En enää pysty oikeastaan katsomaan mitään missä eläimille, sekä tietysti myös lemmikkieläimille, käy pahoin, muuten vain tai ihmisen toimesta. Eikä tämä herkkyys häviä minnekkään koskaan, pahenee vain. Toinen sama tulee kun kyse vauvoista. Sodat ja muu kärsimys hirttäjäisineen ja tauteineen ei oikeastaan sitten vaikuta mitenkään. Mutta eläimet ja vauvat, heille toivon kaikkea parempaa aina.