Luullaanko sua nuoremmaksi kuin olet?

itse asiassa kuule yh-äitinä olen imarreltu että nuoret kundit lähestyy mua.

Ei luulla, olen aina ollut ikäistäni vanhemman näköinen.

Itse joskus hämmästelen, kun joku tosi nuorekas paljastuukin paljon vanhemmaksi kuin miltä näyttää, puhetyylistä se ei ole kiinni. Olin vuosia sitten yhdessä työpaikassa, jossa oli joulun alla myyjäiset. Yksi työkaveri osti miesten kokoa olevat villasukat ja sanoi antavansa se lapsenlapselleen joululahjaksi. Minun piti kysyä, että kenelle ne hän ne antaa, kun luulin kuulleeni väärin. Paljastui, että tämä lapsenlapsi oli 17-vuotias poika. Minä olin täysin ällikällä lyöty, olin kuvitellut hänet minua nuoremmaksi. Minä olin silloin 34-vuotias.

Ei varsinaisesti kai ulkonäön perusteella. Mutta usein hämmästellään, miten minulla voi olla useampi lapsi, joista vanhin jo eskarilainen. Kun useimmilla samaa työtä tekevillä naisilla ei uran tässä vaiheessa vielä ole lapsia ollenkaan tai korkeintaan yksi. Olen 34v. akateeminen helsinkiläinen.

Samoin, oon 41 ja luullaan usein noin 30-vuotiaaksi. Mulla ei ole ryppyjä enkä ole sellainen "aikuis kypsä" tyyppi ehkä. Eipä se mua haittaa, tykkään kun ei pidetä vielä ihan nelikymmpisenä :)

Minua on aina luultu n. 10 vuotta nuoremmaksi kuin olen. Tällä hetkellä olen 50 ja vielä jokunen vuosi sitten joku tokaisi, että voisithan sinä iltatähden vielä tekaista :)

Olen pienikokoinen ja hoikka ja minulla on pitkät tummat hiukset. Äidiltä olen perinyt rypyttömän ihotyypin. Pukeudun myös aika nuorekkaasti ja urheilullisesti. Ja viihdyn itseäni nuorempien ystävien kanssa.

Kyllä. Teinipojat viheltelevät perään, ja keski-ikäiset eivät meinaa mitenkään ymmärtää, että olen jo ihan aikuinen. Jatkuvasti joku kyselee small talkina "mitä teet peruskoulun jälkeen?", "noh, jokos sulla on poikaystävä" ja muuta mukavaa :D. Pubeissa käydessäni saan jäätäviä katseita perääni.. Olen tosiaan ylittänyt parinkympin jo vuosikausia sitten. Pukeudun ihan normaalisti, tosin taitaa 15-30 -vuotiaat pukeutua tänä päivänä suht samalla tavalla. Kai sitten olen vain babyface.

Välillä kommentit menevät kyllä jo ihan asiattomiksi, mielestäni pitäisi uskoa kun korjaan luulot vääriksi. Joskus olen joutunut asiasta ihan kunnon väittelyyn ja esittelemään papereitani (ei siis mikään tilanne, jossa ostan alkoholia tms). Tämän  jälkeen päästäänkin siihen pohdintaan, mikä kasvoissani tekee minut niin nuoren näköiseksi, vai olisiko kenties kehossani jotain sellaista joka saa minut näyttämään teiniltä ja ai kauheeta. Huoh..

Luullaan n. 10 vuotta nuoremmaksi, olen vajaa 10 vuotta sinua nuorempi. Minäkin olen aika ujo tavallaan, mutta olen alkanut jo ärsyntyä teiniksi luulemisesta niin, että teiniksi luulija on varmaan huomannut ärtymykseni, kun olen korjannut asian ja kertonut oikean ikäni.

Varmaan monen mielestä pitäisi olla onnellinen kun näyttää nuorelta, mutta miksi aikuisen naisen pitäisi haluta näyttää teiniltä...? Kolmekymppisen "arvovalta" on ihan eri kuin kaksikymppisen, jota pidetään yleensä juuri kotoa muuttaneena keltanokkana. Vaikea saada sellaista työtäkään, jossa asiakkaat vaihtuvat ja pitäisi olla jotenkin vakuuttava. Hyvin helposti luullaan joksikin harjoittelijaksi tai aputytöksi. En siis jaksa olla kovin onnellinen nuorelta näyttämisestäni.

Mä täytän keväällä 30 ja tavallisesti mua luullaan enintään 25-vuotiaaksi.

Tuolta jäi yksi sana pois, tarkoitin sanoa "moni teiniksi luulija on varmaan huomannut ärtymykseni..."

8

multa kyseltiin vielä 45 v, että vieläkö aion hankkia lapsia. se kun multa näyttää sujuvan. moni luulee takaa päin teiniksi, mutta kun käännän naamapuolen näkyviin, tulee ikää vuosikymmeniä lisää.

ihan sama, en häpeä ikääni.

Juuri tuo kyllä ärsyttää töissä (olen siis myyjä) kun välillä tuntuu että asiakkaat ajattelevat että joku vanhempi myyjä voisi palvella heitä asiantuntevammin. Ja eihän siinä voi sanoa että eikö tällainen keski-ikäinen ole riittävän vanha. Ap

Olen 33, luullaan noin 23-vuotiaaksi. Alkoholia ostaessani paperit kysytään lähes joka kerta. Olen ujo ja hämmennyn joka kerta, kun joudun korjaamaan ikäni. Punastelen ja änkytän ja lähes pyydän anteeksi oikeaa ikääni. 

Kyllä luullaan. Joskus se huvittaa, joskus suututtaa.

Olen 36 vuotias ja 4 vuotta sitten ostin Alkosta siideriä lenkkireissullani. Olin tietty lenkkareissa ja verkkareissa, mutta samalla myös ilman meikkiä ja otsarypyt näkösällä. Myyjä piruvie kysyi paperit, eikä tullut mieleeni ottaa ajokorttia lenkille siiderien ostoa varten. Sinne jäi sidukat, mutta tulin tuntia myöhemmin näyttämään ajokorttia myyjälle ja kerroin että todella olen 32v 3 lapsen äiti. En alle 18v teini. Myyjä vähän nieleskeli siinä. Silloin ei vielä ollu tota uudistustakaan että kaikilta alle 30v näyttäviltä kysyttäisiin paperit.

Uusia asiakkaita tai työkavereita tavatessa aiheuttaa lasteni määrä hämmennystä. Kun sanon että mulla on 3 lasta, joista vanhin on 10v, katsoo vastapuoli yleensä pitkään kasvoista nilkkoihin ja silminnähden on ihan ymmällään siitä miten "mun ikäsellä" voi olla niin vanha lapsi.

Tuossa vaiheessa kuittaan aina, että olishan sitä voinut nuorempanakin lapsen tehdä, niin olisi jaksanut yövalvomisia paremmin. Ja ett kyllä tunsi itsensä vanhaksi äidiksi siellä laitoksella kun oli 26-vuotias ensisynnyttäjä. Siinä vaiheessa joidenkin kasvoille tulee ahaaelämys ja jotkut on yhä ymmyrkäisinä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 17:34"]

Juuri tuo kyllä ärsyttää töissä (olen siis myyjä) kun välillä tuntuu että asiakkaat ajattelevat että joku vanhempi myyjä voisi palvella heitä asiantuntevammin. Ja eihän siinä voi sanoa että eikö tällainen keski-ikäinen ole riittävän vanha. Ap

[/quote]

Tuo onkin varmaan aika paha, voitko sanoa siinä mitään vai joudutko lähteä hakemaan jotain "vanhempaa" paikalle?

8

ne saa kysyy paperit, jos ostaja on myyjän mielestä alle 25 ta 30 v näkönen. eiks se oo joku uus laki.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 17:46"]

ne saa kysyy paperit, jos ostaja on myyjän mielestä alle 25 ta 30 v näkönen. eiks se oo joku uus laki.

[/quote]

Joo, 30 vuotta on se raja päivittäistavarakaupoissa (plus R-kioski ym). Alko ei kuulu tuohon päivittäistavarakauppojen liittoon, eli siellä taitaa toimia vanha 23 vuoden sääntö (eli alle 23-vuotiaan näköisiltä pitää kysyä paperit). Hassua on, että ennen viimeisintä vuodenvaihdetta multa kyseltiin papereita joka paikassa. Nykyään kaupoissa kysytään harvemmin, vaikka ikäraja on korkeampi. Alkossa taas kysytään edelleen melkein joka kerta.

8

Juu sukuvika kai, mutta kohta kolmekymppiä täynnä ja välillä meen ihan teinistä vielä. vanhemmat rouvvat ei meinaa uskoo et mun kaks lasta ois omii, et oisin vaan lapsenlikkana. Noh ehkä joskus myöhemmin osaa nauttia tästä Nuorekkuudesta.

Työkaverit veikkasivat noin kuukausi sitten 27-vuotiaaksi. Olen 38. Vaihdoin just siis duunipaikkaa. Muutama vuosi sitten omastakin mielestä näytin vielä hämmentävän nuorelta, mut parin viimesen vuoden aikana alamäki on ollut huima. Iho on jotenkin alkanut lörpsöttää ja hiukset harmaantua. Painoakin on tullut 8 kiloa. Itse olen ainakin vanhentunut pikavauhtia, mutta melko myöhäisessä vaiheessa.

Veikkaan että syömäni Roaccuttan-kuurit ovat vaikuttaneet osaltani nuorelta näyttämiseen - nehän uudistaa ihoa. Viimesestä kuurista on nyt yli vuosi aikaa ja nyt olen näppyinen ja ryppyinen. Ei kiva. Uutta kuuria en ole hakenut, koska on vauvasuunnitelmia. Ja ennen kuin kukaan ehtii nälväsemään - kyllä, tiedän että olen vähän myöhässä tämän asian suhteen!!

Löytyykö muita aknelääkkeitä syöneitä ja nuorelta näyttäviä?

Luullaan nuoremmaksi. Paras tapaus oli ehkä toissavuonna paikallsijunassa, kun ostin lippua, kysyi lipunmyyjä lasten- vai aikuisten lippu - olin silloin 37-vuotias. Pari kuukautta sitten kysyttiin paperit kaupassa, kun ostin yhden oluen.

Luullaan.Tässä iässä (21v) se osaa vielä olla melkoisen kiusallista. Kesälläkin eräillä messuilla minulle ruettiin kauppaamaan tuotetta sanoin "Nyt kun olet rippikouluiässsä..." Yleensä ei mene noin pahasti pieleen kylläkään. En tiedä edes, mistä moinen johtuu, en esimerkiksi pukeudu mitenkään "teinimäisesti" tai muutenkaan ikäisistäni poiketen. Toisaalta toinen minua ihmetyttävä luonnehdinta on, että minua sanotaan usein "pieneksi" vaikken edes ole erityisen pieni, 164cm/50kg. Tiedä sitten, ehkäpä tämä joskus vielä myönteiseksi muuttuu, nyt ei ole kovin vakavastiotettava tunne olemuksestani.