Luullaanko sua nuoremmaksi kuin olet?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nuoremmaksi minua luullaan... Hirveän monet ihmettelee, että miten minulla voi olla ajokortti ja kyselee, että miten joudan töihin kun olenhan vasta yläasteella (!!). Olen siis 26-vuotias. Olen toki pienikokoinen ja pienitissinen, ja pukeudun melko nuorekkaasti. Työelämässä nuorekkuuteni toki vie uskottavuutta, ja koska äänenikin on "nuori", joudun usein töitä hakiessani vakuuttelemaan olevani tarpeeksi vanha töihin.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 17:00"]

Itse olen lähes 4-kymppinen ja jatkuvasti saa kuulla sellaisilta jotka eivät tiedä ikääni kommentteja siitä kuinka vaikka voin tehdä lisää lapsia kun olen noin nuori. Kivahan se tietysti on jos ei ikälopulta näytä mutta vähän ujona ihmisenä sitä jotenkin hämmentyy eikä oikein osaa kommentoida mitenkään. En sit tiedä minkä ikäiseksi minua luullaan.. Vai liekö jutut niin lapsellisia että siksi luullaan nuoremmaksi:) Onko muilla tällaista ja miten kommentoitte?

[/quote]

on AP:lläkin ongelmat :D

muakin luullaan nuoremmaksi, otan siitä ilon irti. hyvät geenit kai koska en ole elänyt hirveen terveellisesti, en tosin polttanutkaan tai kärventynyt auringossa. mutta ehkä jossain kohta sit rupsahtaa kunnollaa :D

Monilla suomalaisilla on piirteet, jotka ihmiset ehkä tiedostamattaan liittävät vauvoihin: pyöreähköt kasvot (siis ei pulleat, vaan pitkänomaisten kasvojen vastakohtana pyöreät), vaaleat hiukset, pieni nenä ja siniset silmät. Kuten nro 39, minustakin tuntuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä nuoremmaksi minua luullaan. En valita, mutta kyllähän se vähän hämmentää kun kanssaihmiset suorastaan järkyttyvät kuullessaan minun olevan naimisissa, vaikka olen jo yli 30.

olen kolmekymppinen ja minua luullaan jatkuvasti parikymppiseksi. Ja ihmetyksen aihe on mun "vanhat" lapset, jotka ovat 10v ja 7v. Miten minulla voi olla noin VANHAT lapset kun itsekin olen vasta ihan parikymppinen :)

ja kuulemma melkoinen milf :O

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 20:11"]

olen kolmekymppinen ja minua luullaan jatkuvasti parikymppiseksi. Ja ihmetyksen aihe on mun "vanhat" lapset, jotka ovat 10v ja 7v. Miten minulla voi olla noin VANHAT lapset kun itsekin olen vasta ihan parikymppinen :)

ja kuulemma melkoinen milf :O

[/quote]

Entäs kun mun esikoinen on 12v ja olen kolmekymppinen. Tästä kun kerroin yhdelle miehelle, niin hänen ilmeensä oli korvaamaton "Mitäh!? Luulin sua parikymppiseks!"

Ja jos mulla ei ole rillejä, luullaan vielä nuoremmaksi. Olen myös joutunut tilanteeseen, että joudun näyttämään papereita ja sitten niitä luullaan väärennökseksi. Omasta mielestäni näytän n. 25-vuotiaalta. Minua on myös usein luultu lapseni siskoksi.

Mä olen 48, ja uskoisin olevani ihan ikäiseni näköinen. Mä en ymmärrä, miksi olisi jotenkin hienompaa näyttää nuoremmalta. Etenkään kun en haluaisi olla nuorempi.

Mua on monta kertaa luultu 10 vuotta nuoremmaksi ja ikää mulla on 35.

itsekin joutunut monesti näyttämään henkkareita kun olen ostanut yhden lonkeron :) Ja lapseni siskoksi myös luultu. Mutta meillähän menee sitten hyvin! Ei olla rupsahdettu!

Useinkin luullaan nuoremmaksi. Viimeksi eräissä avajaisissa joissa olin poikani avec. Pojan pomo luuli minua tyttöystäväksi, ei äidiksi.

Ulkomaalaiset tuttavani sanovat, että suomalaiset näyttää nuoremmilta, koska heillä on pyöreä, vähän turpea naama, ja pyöreät silmät ja siksi sellainen nuorekas ulkonäkö kuten esim. eskimoilla. Oliko se kohteliaisuus, en ole päättänyt vielä ;)

Mullahan ei edes mene kovin huonosti, mun ajokorttia ei sentään luulla väärennökseksi :D Ja yleensä lopulta muutenkin mun ikä uskotaan, vaikka ensin vängättäisiinkin, että "eeei, et sä kolmekymppinen kyllä oo" (on siinäkin muuten asia josta "väitellä", ihan kuin en tietäisi omaa ikääni tai huvikseni huijaisin olevani 10 vuotta vanhempi...).

19

Minäkin muistan ajalta noin 10 vuotta sitten, jolloin olin n. kolmekymppinen. Olin baarissa ja joku kahdenkympin korvilla oleva kundi tuli siihen iskemään. No totesin että enemmän olen kiinnostunut omaikäisistäni. Ei sitten millään uskonut ikääni joten lyötiin sitten drinkistä vetoa. Näytin paperit ja poika kävi kiltisti ostaa juoman.

Onkohan tämä nuoremmaksi luuleminen miehille vielä kamalampi juttu kuin naisille?

Ei luulla nuoremmaksi, koska mustat silmänaluset ja naama roikkuu. 33v.

Mä oon 48v ja mua luullaan alle 40v. Ei haittaa mua.

Oon joutunut henkaritkin näyttään alkossa viime kesänä, ja mun 21v poika ei joutunut 

Mä oon 48v ja mua luullaan alle 40v. Ei haittaa mua.

Oon joutunut henkaritkin näyttään alkossa viime kesänä, ja mun 21v poika ei joutunut 

Ei enää. Pitkään luultiin 10 vuotta nuoremmaksi. Olen ns. babyface ja pienikokoinen.

 Olen nyt 48 ja se ikä näkyy jo. Mummorillit ja kropan muuttuminen. Vain todella kova treeni ja ruokavalion tarkkailu pitäisivät minut laihana 160 cm ja 45 kg, kuten olin 25 vuotta sitten.

Eli ei ikävä kyllä enää. Tosin olen mummoäiti, joten pieni ja lapsi ja todellinen ikäni varmaan joskus hämäävät.

Luullaan, Olen 30-vuotias ja kukaan ei usko yli 23 vuotiaaksi. Pidemmänpäälle rasittavaa esim. lapsen kanssa liikkuessa. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 19:26"]

Luullaan.Tässä iässä (21v) se osaa vielä olla melkoisen kiusallista. Kesälläkin eräillä messuilla minulle ruettiin kauppaamaan tuotetta sanoin "Nyt kun olet rippikouluiässsä..." Yleensä ei mene noin pahasti pieleen kylläkään. En tiedä edes, mistä moinen johtuu, en esimerkiksi pukeudu mitenkään "teinimäisesti" tai muutenkaan ikäisistäni poiketen. Toisaalta toinen minua ihmetyttävä luonnehdinta on, että minua sanotaan usein "pieneksi" vaikken edes ole erityisen pieni, 164cm/50kg. Tiedä sitten, ehkäpä tämä joskus vielä myönteiseksi muuttuu, nyt ei ole kovin vakavastiotettava tunne olemuksestani.

[/quote]

Minulla on sama ongema! Olen 162/50 ja pieneksi aina sanotaan, enkä koe olevani mitenkään erityisen pieni! Minulla on ikää 24 vuotta ja useimmiten ihmiset kuvittelevat että olen korkeintaan 20. Minulla on 6 vuotias lapsi ja sen kertominen saa usein aikaan jopa kauhistuneita ilmeitä... Tässä iässä se tosiaan vielä ärsyttää, luultavasti jossain vaiheessa sitten kääntyy päinvastaiseksi.

Mä olen 31 ja mua luullaan 8-10 vuotta nuoremmaksi.

Hassuinta on se, että jos täällä toteaa näyttävänsä nuorelta, on reaktio aika usein joko "hahah, itse vaan luulet näyttäväsi vaikket muiden mielestä näytäkään" tai "no sua vaan halutaan piristää" tai "no kyllä ihminen vaikuttaa lapselliselta jos tenttaa toisilta minkä ikäiseltä näyttää". On kuitenkin fakta, että jotkut nyt vaan näyttävät nuorelta eikä se kaikille tosiaankaan ole hieno asia. Tässä ketjussa onkin jo tullut kommentteja viitaten mm. työelämään, jossa pidetään harjoittelijana tai muuten "tyttösenä". Lisäksi nuorelta näyttäminen ei ole sama asia kuin hyvältä näyttäminen, vaikka monet kommentoijat usein täällä kuvittelevatkin, että nuorelta näyttävä yrittää vain kehua omaa ulkonäköään.

Mä esimerkiksi tiedän näyttäväni ikäistäni nuoremmalta. Omaa ulkonäköä on aika vaikea arvioida eikä tietoni perustukaan omaan arviooni vaan siihen, minkälaisia kommentteja ihan tahtomattani ja kysymättä kuulen iästäni. Yksi nyt on tietysti ihan tämä perusjuttu eli papereiden kysyminen  esim. alkoholia ostettaessa. Jo ennen 30 ikävuoden sääntöä. Sitten on näitä, että työpaikalla kysytään "mistäs koulusta sä olet" tai todetaan, että "no sähän olet niin nuori vielä".

Enkä todellakaan tenttaa ihmisiltä, että minkä ikäiseltä näytän vaan nämä ikäarviot tulevat yleensä kanssaihmisten aidon hämmästyksen kautta ("Häh, mä luulin että oot parikymppinen!"), jos jotakin kiertotietä tulee ihmisten iät tai elämänkokemukset puheeksi. Ärsyttävintä juuri teini-iän ylittäneeksi luulemisessa on esim. juuri tuo työkavereiden suhtautuminen. Parikymppiseen kun kuitenkin suhtaudutaan yleensä vähän eri tavalla kuin kolmekymppiseen, sellaisella "vanhemman henkilön auktoriteetilla" tai holhoavuudella.

Varmasti tämä riippuu persoonastakin. Mä esim. olen sellainen aika kiltti ja mukautuvainen ihminen, en mikään arka ja pelokas hiirulainen kumminkaan mutta tietyllä tapaa sellainen ihminen, joka pyrkii olemaan muille mieliksi. Olen huono ottamaan itselleni tilaa, vaikka mikään täysin puolustuskyvytön reppana en olekaan. Mulla esim. on työkaveri, itseäni ainakin 5 vuotta nuorempi, joka myös oli aika babyface. Häntä kuitenkin luultiin ikäistään vanhemmaksi jatkuvasti. Hän oli persoonaltaan aika erilainen kuin minä, sellainen todella topakka tapaus, jopa ärsyttävänkin kova komentamaan ja ns. ottamaan tilanteen haltuun. Ilmeisesti tämä hänen "auktoriteettinsa" ja tilan ottamisensa tekee hänestä jotenkin aikuisemman oloisen verrattuna minuun. Hän on kyllä kropaltaankin erilainen kuin minä, selkeä tiimalasi, kun taas minä olen muotoa tikku.