Oletko onnistunut lopettamaan alkoholin käytön?

Olipa motivoivia vastauksia ja hyvää pohdintaa muutenkin. Kiitos! ap

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 08:37"]

"Ja heti myös epäillään, että olen raskaana. Ennemmin toivoisin tsemppiä valitsemalleni tielle. Johan tässä on kerenny 20 vuoden aikana juoda riittämiin."

Joillakin tuntuu olevan ongelma tuo, että lähipiiri ihmettelee... Itselläni näin ei onneksi ole. Jos joku tuntemattomampi on joskus ihmetellyt, ettenkö OLLENKAAN juo, niin olen vain sanonut, että kyllä se määrä, jonka aikanaan join, riittää yhdelle ihmiselle loppuelämäksi... Se on ollut ihan toimiva vastaus; jos joku on niin tökerö että ihmettelee toisen juomattomuutta, ihmetelköön sitten myös vastausta mielessään. Toinen keino näille ihmettelijöille on sanoa, että no selitäpäs sinä minulle miksi juot jos minun pitää juomattomuutta selitellä. Kyllähän se itsetuntoa vaatii varmasti jos noita ihmettelijöitä lähipiirissä on...mutta kun on kerran päätöksensä tehnyt, ei sen pitäisi muille kuulua.

-2-

[/quote]

No ei varmaan pitäisi kuulua muille mutta eikö tuo ole ihan puheenaihe? Mistä voi puhua? Säästä?

Minulla on alkoholisti vanhemmat, erosivat kun olin lapsi. Joivat, isä lupasi kaikkea kivaa kännipäissään ja aamulla väitti minua valehtelijaksi kun kerroin mitä puhui illalla.

Nuorena aloin juomaan, yläasteelta saakka join muistin pimeäksi. Ihme ettei mitään tapahtunut!

Sitten löysin ihanan miehen jolla jalat maassa ja tässä ollaan. Olen selvittänyt juomiseni, en enää juo humalahakuisesti ja uskallan tehdä asioita selvinkin. Meillä on myös lapsia ja vielä ei ole aiheellista puhua paljon asiasta mutta muutaman vuoden päästä.

Minulla on suvussa paljon kurjia kohtaloita ja osaa värittää alkoholi. muutamaa huumeetkin. Yksi niihin kuolikin. 

Vanhempana pelottavaa on miettiä mitä lapsille voisi tapahtua mutta puhuminen on tärkeää ja osallistua. Ei jättää lapsia kokeilemaan asioita kavereitten kanssa.

Minä juon sillointällöin. Se on minun valinta, kuten tupakkakin. Poltan jos haluan. Nyt en ole kolmeen vuoteen polttanut, joskus meni 12 vuotta sen kanssa.

Viimeksi otin lasin viiniä 2 päivää sitten. Pullo on kaapissa, ehkä teen siitä ruokaa?

Viimesin enempi juominen taisi olla syyskuussa. Meni varmaan 6 annosta.

Jouluna otan, se kuuluu jouluun ottaa yksi saunassa ja yksi jouluruualla. Ehkä illalla joku snapsi kun on paketit avattu? 

Minulle on tärkeää ettei lapseni näe mitä minä näin. Ja että he ansaitsee mukavan elämän. Opetan lähtemään suhteesta jossa toinen ongelmajuo. Vahva itsetunto pitää olla, kunnioittaa itseään niin että on hyvän suhteen arvoinen. Voin hyvin olla juomatta mutta minusta juominen kuuluu myös onnitteluihin tai mukavaan illanviettoon -painot sanalle mukavaan.

Ja alkoholiin kuoli 2 enoa.

Yksi menettänyt elämänhallinnan masennuksen ja alkoholin takia, sitten iski ilmeisesti skitsofrenia ja enää vaan odotellaan milloin kuolee. Hoidossa käy muttei tuosta ole selvään elämään.

Viestin 12 kirjoitti nro 11.

Ikää 40, takana kymmenisen vuotta juomista tyyliin muutama iso pullo viinaa lähes joka viikko ja viikonloppuisin viiniä ja olutta lisäksi.

Tuloksena ylipaino ja elintasosairauksia.

Suutuin itselleni ja päätin tiputtaa käytön lähes nollaan. Päätös on pitänyt, paino tippunut ja krapulan tilalle tullut paljon reipasta ulkoilua.

Olo on upea ja mieli hyvä!

olen onnistunut, vaikka tavoite ei alun perin ollut lopettaa kokonaan vaan ainoastaan vähentää Naltreksonin (myydään myös tuotemerkillä Revia) avulla. Mutta pikkuhiljaa ei alkoholi enää maistunut ollenkaan, ja nykyään olen jo täysin raitis. Eli minulla auttoi Naltrekson/Revia, muualla en ole käynyt. Mutta en kyllä ollut vielä ylittänyt sitä alkoholismin rajaa, jonka jälkeen lopettaminen on paljon vaikeampaa, minun "pohjani" tuli onneksi vastaan jo ennen sitä.

Mies on lopettanut jo vuosia sitten, A-klinkka, myllyhoito, AA auttoivat hänellä.

Laihdutuksen takia olen ollut nyt vuoden ilman. Tekisi mieli kyllä alkaa juomaan taas. Elämäni ei ole yhtään parempaa kuin ennen nyt, kun olen hoikka ja raitis. Päinvastoin, siitä on tullut kovin tylsää ja yksinäistä ja ilotonta. Kaipaisin nousuhumaloista edes piristystä tasapaksuun elämääni. 

Mä kans eräänä päivänä vaan päätin, että se on nyt loppua! Join säännöllisesti kymmenisen vuotta. Kävin töissä, kukaan ei tiennyt juomisistani. Join kotona yksin. Aluksi meni lasi illassa, sitten jo kaksi. Pian huomasin juovani kevyesti pullollisen viiniä illassa. Siitä pikkuhiljaa määrät nousivat, olo paheni, morkkikset kauheat.Rupesin ostamaan pikkupulloja viinaa. Niitä en laskenut; kuvittelin juovani vain viiniä. Sitten ostinkinKoskenkorvaa ja tajusin olevani juoppo!

Oli tehtävä valinta; elämä vai kuolema. Valitsin elämän :

Kävin AAssa vuoden verran. Nyt ollut raittiina 13 vuotta. Kivaa on. Suosittelen.

"No ei varmaan pitäisi kuulua muille mutta eikö tuo ole ihan puheenaihe? Mistä voi puhua? Säästä?"

Ööh, no tässä taidettiin kyllä tarkoittaa sellaista ihmettelyä asiasta, tivaamista miksi ei juo, utelua... En kyllä tarkoittanut ettei siitä voisi keskustella asiana niin kuin mistä tahansa muusta jos kaikki ovat mukana. Varmaan ymmärrät eron, ei jaksaisi saivarrella...

Olen ollut absoluuttisen tipattomalla linjalla nyt vähän reilu kolme vuotta. Aiemmin meni n pullo tai kaksi punaviiniä viikossa, eli 1-2 lasia illalla tv:n ääressä rentoutuen. Max pari kertaa vuodessa tuli juotua humalaan, esim. firman pikkujouluissa tms.

Päätin vain lopettaa, sillä vähentäminen johti aina samaan takaisin ennemmin tai myöhemmin, pariin pulloon viikossa. Jonkun aikaa oltuani ilman, alkoi alkoholin vaikutuksen tunne yhden lasillisenkin jälkeen (lihasten rentous jne.) inhottaa. Inhotti ajatus kemiallisista aineista vaikuttamassa kehooni niin voimakkaasti.

Ei ole ollut minkäänlaista tuskaa olla ilman. Joskus hyvää viiniarvostelua lukiessa on käväissyt ajatus, että olisipa mukava maistaa lasillinen, mutta en lähde sille tielle.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 14:25"]

Laihdutuksen takia olen ollut nyt vuoden ilman. Tekisi mieli kyllä alkaa juomaan taas. Elämäni ei ole yhtään parempaa kuin ennen nyt, kun olen hoikka ja raitis. Päinvastoin, siitä on tullut kovin tylsää ja yksinäistä ja ilotonta. Kaipaisin nousuhumaloista edes piristystä tasapaksuun elämääni. 

[/quote]

Onkin vähän eri asia olla juomatta laihdutuksen vuoksi, kuin siksi, että alkoholi on aiheuttanut elämään merkittävästi surua ja vahinkoa. Jos syy olisi jälkimmäinen, tuskin murehtisit "tylsyyttä".

Olen onnistunut lopettamaan. Olin tissuttelija; join olutta päivittäin enkä osannut enää olla ihan selvin päin. Kun terveys lopulta meni, oli pakko lopettaa. En tarvinnut AA:ta, en mitään. Jos halusin elää, oli vain lopetettava. Tilalle tuli alkoholiton olut, jonka kanssa jatkoin tuota "tapaa"; huomasin että juominen todella oli vain tapa, en tarvinnut alkoholia sinänsä.

Ihmettelen itsekin kuinka lopettaminen tapahtui niin helposti. Se vain oli joko/tai. Olisinpa tehnyt sen jo aiemmin, olisi säilynyt terveyskin, elämä oikeasti on niin paljon parempaa selvänä!

Taustatietoja mies, 44 vuotta entinen miehekäs kohtuukäyttäjä, "koomat" n. 3-4 kertaa vuodessa, joka viikonloppu vinkkua, kirkasta, konjakkia olutta humalaan saakka (mutta ei seuraavana päivänä krapulaa) jopa molempina päivinä n. 25-30 vuotta. Baareissä kävin ehkä kerran vuodessa, Tosin tipaton tammikuu on tullut pidettyä joka vuosi ja tipaton viikonloppu n. 6 kertaa vuodessa ennenkin.

Ennen viime kesän kesälomaa aloin miettiä että onkohan tässä kupittamisessa mitään järkeä? Kun en löytänyt omasta mielestäni kun muutaman järkipointin päätin että kokeilen nyt olla vuoden kokonan ilman alkoholia. Auttaneita tekijäitä ovat kova luonne (lopetin röökaamisen samalla tavalla kerrasta, painoa pudotin tupakoinnin lopettamisen jälkeen samalla tavalla 20kg eli vaihdoin ruokalautasen leivoslautaseen ja kävelin 10 kilometriä jokainen päivä) sekä alkoholiton viini jota juon pullollisen viikossa la ja su ruuan kanssa. Saattaa olla että menen hautaa saakka tällä tyylillä tai sitten en. Sosiaalisia paineita mulla ei oikeastaan ole, vaimo, kaverit ja töissä tiedetään muutenkin se että en ole juuri johdateltavissa päätöksen jälkeen.

Mä vaan päätin, että tämä oli nyt tässä. Alkuun mäkin käytin noita alkoholittomia juomia sit tilalla, mutta sitten vaihdoin nekin teehen ja erilaisiin haudukkeisiin. Niiden valmistamisessa on jotain samanlaista rauhoittavaa rituaalinomaisuutta, kuin siinä viinilasin kaadossa. Sitäpaitsi ne maistuvat hyvälstä. 

Mulla ei ollut mitään vaikeuksia, koska olin ollut sellainen kotonatissuttelija ja kun mä jätin ostamattaa alkoa kotiin, kiusauksiakaan ei käytännössä enää ollut. Yksittäiset bileet ei sit enää olleet mikään ongelma, eikä meidän piireissä kysellä, jos joku ei juo vaan alkottomat vaihtoehdot ovat automaattisesti tarjolla. Jos kaveripiiri koostuisi pelkistä tehokäyttöjistä, voisi olla vaikeampaa. 

Mä en siis käynyt missään kerhossa enkä terapiassa. Tämä ehkä johtuu siitä, että en juonut suruun tai traumaan vaan vain rentoutuakseni sen yhden/kahden lasia rituaalin kanssa. Olen kyllä kuullut, että sekä aasta että minnesotasta on hyötyä monille myös sellaisille, joilla vain tavan voima on suuri. Molemmat taitavat kuitenkin vaatia jotain uskonnollisentapaista ajattelua taustaltaan. Siis ei virallisesti vaatia, mutta hoidon logiikka on sellainen, että se on helpompi omaksua, jos on kristitty ja uskoo tai pystyy uskomaan johonkin ylempään Jumalaan. 

En vielä kokonaan, mutta hyvällä mallilla olen. Ennen kolme kertaa viikossa otin olutta tai viiniä. Joskus useamminkin. Baarireissuilla join aina muistit pois. Ei mitään tietoo mitä tehny. Sitten vaan aloin miettiä, mitä ihmeen järkeä on känneissä. Ei mitään.. Nyt syksyllä olen ollut yksissä juhlissa joissa join ja viime viikonloppuna kolme olutta. Mitään tarvetta en näe enää kotona ollessa alkoholin käytölle. Toiveissa on päästä ihan kokonaan eroon. Ystävien suhtautuminen ihmetyttää. Mut on todettu, hulluksi, tylsäksi, sairaaksi, kun olen sanonut, etten ota alkoholia. (yhden kanssa meni välit aivan poikki) Ja heti myös epäillään, että olen raskaana. Ennemmin toivoisin tsemppiä valitsemalleni tielle. Johan tässä on kerenny 20 vuoden aikana juoda riittämiin.

Kyllä olen. Taustasta sen verran, että alkoholinkäyttö äityi sellaiseksi, että promillet eivät olleet kertaakaan nollassa viikkoon-kahteen. Pisin putki oli kai kolmisen viikkoa. Kohtuukäyttökokeilut päättyivät ennen pitkää uuteen putkeen. Totesin, että joko kuolen tähän tai pilaan elämäni totaalisesti, ja sitten korkki meni kiinni lopullisesti. Siitä on nyt viitisen vuotta ja oli elämäni paras päätös. En käynyt AA-ryhmässä, Minnesotassa tms. enkä terapiassa.

Lopetin pitkällisen kohtuukäytön, kun huomasin että hiljaa hiipimällä annokset ja juomakerrat olivat alkaneet kasvaa ja yleistyä. Olin ajoissa liikkeellä, eikä fyysisiä, henkisiä tai sosiaalisia pulmia ole ilmennyt. Suosittelen itse kullekin oman juomisen rehellistä tarkkailua, vaikka tilanne ei olisi vielä mitenkään huolestuttava.

"Ja heti myös epäillään, että olen raskaana. Ennemmin toivoisin tsemppiä valitsemalleni tielle. Johan tässä on kerenny 20 vuoden aikana juoda riittämiin."

Joillakin tuntuu olevan ongelma tuo, että lähipiiri ihmettelee... Itselläni näin ei onneksi ole. Jos joku tuntemattomampi on joskus ihmetellyt, ettenkö OLLENKAAN juo, niin olen vain sanonut, että kyllä se määrä, jonka aikanaan join, riittää yhdelle ihmiselle loppuelämäksi... Se on ollut ihan toimiva vastaus; jos joku on niin tökerö että ihmettelee toisen juomattomuutta, ihmetelköön sitten myös vastausta mielessään. Toinen keino näille ihmettelijöille on sanoa, että no selitäpäs sinä minulle miksi juot jos minun pitää juomattomuutta selitellä. Kyllähän se itsetuntoa vaatii varmasti jos noita ihmettelijöitä lähipiirissä on...mutta kun on kerran päätöksensä tehnyt, ei sen pitäisi muille kuulua.

-2-

Ei mulla varsinaista alkoholiongelmaa ole ollut, mutta on sitä ehtinyt juomaan ihan tarpeeksi. Loppui siihen kun tulin raskaaksi enkä ole aloittanut uudestaan lapsen syntymän jälkeen. Ajatuskin alkoholista ja siitä kuinka se käy päähän, ällöttää. Olo on paljon seesteisempi, rauhallisempi, pikkuasiat ei ota päähän, tunteet pysyy paremmin hallinnassa, mieli on kirkas jne. Ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa.

Nyt kun katselee ihmisiä, jotka juo, niin huomaa eron. Vaikka kuinka sanotaan, "no eihän tässä nyt kännissä olla, pidetään vaan hauskaa", niin ei se alko hyvää ihmiselle tee, edes pienissä määrin.

Pitäisi kait minunkin jo vihdoin uskoa, että ei tämä viikonloppuottaminen ja viikolla vähän tissuttelu ole terveellistä kertakaikkiaan!. Ei mulla muuta, mutta kun että keskivartalo lihoo ja paisuu nyt kun olen jo 40 kesää nähnyt. En haluaisi millään näyttää semmoiselta siiderin-kaljan-kittaajalta, jolla heti pallean kohdalta alkaa maha,joka näyttää joltain läskin ja raskiksen sekoitukselta. Nyt vaan pahasti näyttää maha olevan isompi kuin rinnat (D85).

Miten sitten pääsisi siitä opitusta mallista, että töiden jälkeen pitää vähän maistaa viiniä/portviiniä/konjakkia? Ei tarvi kuin katsoa jotain tv-ohjemaa, jossa otetaan lasit esille ja otetaan joku grogi, niin mulla alkaa refleksit toimia ja ajatukset siirtyä baarikaapille. Ja ennekuin huomaankaan, olen kaatanut itselleni sen "vain yhden".

Mieluiten juon  yksin. Haluan keskittyä humaltumiseen ja haluan tulla rauhassa känniin, ilman että mies tai muut seurassa häiritsee tai jopa yritttää hidastaa mun juomista.

Ehkä jossain vaiheessa väsyn tähän vetämättömään oloon jälkiolotiloissa ja lopetan ainakin puoleksi vuodeksi. Pidempää aikaa en nyt uskalla kyllä luvata.