Oletko onnistunut lopettamaan alkoholin käytön?

Olen ollut nuoresta asti kerran viikossa juoja. Eli hauskaa on pidetty mutta hauska kääntyi itseään vastaan eli krapuloista tuli hirveitä ja muutenkin morkkikset alkoi olla sitä luokkaa että oli mietittävä elämälle vähän uutta suuntaa.

Mikäs sen mukavampaa yksinäisenä ihmisenä ottaa baarituttujen kanssa muutama kalja ja jutustella maailman menosta ja vähän rentoutua jne. Tosin joskus tuli otettua sitä alkoholia baarissa ihan veetykseen, ahdistukseen ja stressiin. Mutta kun se ei jäänyt muutamaan kaljaan vaan känni meni aina överiksi. 

Yhtenä päivänä vain päätin etten juo enää alkoholia. Se vaan vaati sen päätöksen. Koska en juonut kuin kerran viikossa niin alkoholiin ei sinällään ollut kehittynyt kuitenkaan mitään aineellista riippuvuutta vaan lähinnä henkinen. Eli olo oli rento kun otti pari kaljaa ja pystyi vähän avautumaan ja itsetunto hieman koheni. 

Yksinäisyys on vaivannut ja joskus kun murheet on vaivannut niin teki matkan varrella ottaa vähän alkoholia mutta kävelin vaan sen tunteen ylitse enkä sortunut enää kaljoitteluihin vaan jos masentaa niin annan masentaa enkä turruta tunteitani jne. 

Tottakai joskus kaipaa noita aikoja ja tuttuja ihmisiä ja jos osaisinkin ottaa kohtuudella niin ottaisin välillä sen muutaman kaljan esim. Mutta kun en osaa niin olen ollut jo 10 vuotta selvinpäin ilman yhtään alkoholia. Absolutisti en ole mutta kun en osaa käyttää alkoholia oikein niin parempi vaan olla sitä käyttämättä.

Eli oma vastaus: kyse on vain tahdonvoimasta ja päätöksestä joka on pitänyt. Kadehdin hieman esim. kumppaniani jonka persoona ei juuri muutu humalassa ja osaa käyttäytyä joten hän ottaa aina silloin tällöin. Itse en moiseen kykene.

On taas aika kun olen havahtunut siihen että juon ihan liikaa. En enää kuitenkaan puoliakaan siitä mitä joskus kun viikossa oli enemmän päiviä kännissä kuin selvänä. Nyt juon noin 2-3 kertaa viikossa ja joka kerran jälkeen on siitä juomisesta paha mieli ja huono olo. Jo vuosia olen juonut vaan kotona enkä käy baareissa enää mutta rahaa palaa silti paljon. Niin paljon että pari vuotta sitten menetin luottotietoni kun jouduin velkakierteeseen ja nyt ulosotossa on reilu 12000 juomisen takia.... kortti on lähtenyt kahdesti ja töistä olen lintsannut krapulan takia.

Juomisesta on ollut mulle elämäni aikana muutenkin hyvin paljon haittaa ja nykyisin tuntuu että alkaa käymään jo terveyden päälle. Olen vasta 29 ja kuulostan rapajuopolta. Juonkin kuin vanha äijä vaikka olen pienikokoinen nainen. Ei musta tätä ongelmaa ulospäin ole ikinä nähnyt ja monikaan tuskin edes uskoisi mulla olevan tälläistä ongelmaa. Mulle tulee välillä krapulassa ahdistus/paniikkikohtauksia ja tuntuu että koko maailma kaatuu niskaan just nyt. Otan kaiken hyvin raskaasti ja henkilökohtaisesti sekä olen naurettavan laiska ja väsynyt.

Kun ei ole rahaa juoda olen illalla ahdistunut ja levoton enkä saa kunnolla nukuttua mutta ai että miten ihana fiilis on seuraavana aamuna. Ei krapulaa ei ahdista ja on virtaa. Ne on aina hyviä päiviä ja osaan nauttia siitä olosta ja joka hetkestä. Silti juon heti kun vain voin vaikka tiedän että jälkikäteen kadun.

Nyt meinasin alkaa ihan tosissani vähentää tätä pelleilyä. Vaikeaa tulee olemaan mutta jos sain itseni osittain jo ylös ja irti vanhasta tämän pitäisi olla siihen verrattuna jopa helppoa.

hmm.. tavallaan. vaihdoin sen pilveen..... eli kommentistani ei ollut sinulle apua.

Olen suurkuluttaja ja ollut huomenna 3 viikkoa tipattomana. Nyt siiten tunnen ja tiedän että kohta räpsähtää. On vapaapäiviä, uusi vuosi, saksasta tulossa kaveri autolastin kanssa.

Ihan hirvittää.

Ei se juominen, mutta ne jälkikännissä heräämiset ja krapulat.