Oletko onnistunut lopettamaan alkoholin käytön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla varsinaista alkoholiongelmaa ole ollut, mutta on sitä ehtinyt juomaan ihan tarpeeksi. Loppui siihen kun tulin raskaaksi enkä ole aloittanut uudestaan lapsen syntymän jälkeen. Ajatuskin alkoholista ja siitä kuinka se käy päähän, ällöttää. Olo on paljon seesteisempi, rauhallisempi, pikkuasiat ei ota päähän, tunteet pysyy paremmin hallinnassa, mieli on kirkas jne. Ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa.

Nyt kun katselee ihmisiä, jotka juo, niin huomaa eron. Vaikka kuinka sanotaan, "no eihän tässä nyt kännissä olla, pidetään vaan hauskaa", niin ei se alko hyvää ihmiselle tee, edes pienissä määrin.

En pidä tästä. Miksi raittiuden mukana tulee niin usein tarve tuomita muiden juomista? Jos alkoholi ei sovi sinulle, etkä pidä humaltumisesta, se ei tarkoita sitä että kaikkien kohdalla on samoin. 

En ole itse käyttänyt alkoholia teinivuosien jälkeen, joten ei ole kyse siitä että tuntisin syyllisyyttä. 

En usko, että tuossa on kyse tuomitsemisesta. Itse ymmärsin sen niin, että muita katsoessaan ihminen peilaa itseään ja miettii, että tuollainenko minäkin olin. Itsestä on kyse, ei toisista.

42 tässä vielä. Konsti, joka ainakin mulla auttaa vähentämään juomista: ostin Alkosta sellaisen coolerin, joka laitetaan pakkaseen ja sitten vedetään pullon ympärille. Ennen tuntui aina siltä, että pitää juoda pullo tyhjäksi ennen kuin se lämpenee. Nyt on se (teko)syy poissa ja voin juoda paljon, paljon hitaammin. Ja sitten ei tarvitse avata sitä toista pulloa, vaikka iltaa on vielä jäljellä.

Olen onnistunut vähentämään paljon.

Ennen meni joka ilta 2-3 tölkkiä olutta. Tai saattoi mennä enemmänkin. Jos oli hyvä ilta, niin 4 tölkkiä pienelle naiselle on jo aika paljon. Viikonloppuna tietenkin viinistä hyvät kännit. Viikolla piti tietenkin aina katsoa, että onko aamuvuoroa vai iltavuoroa. Seuraavan päivän iltavuoro antoi hyvän tekosyyn avata "vielä yksi olut".

Aamut olivat kankeita ja ummehtuneita. Monesti meni puoleen päivään ennenkuin pystyi tekemään yhtään mitään. Kesäpäivistäkin meni puolet siihen kun istui vain sohvalla ja joi viidettä kupillista kahvia.

Sitten vain päätin, että nyt loppuu.

No, onko tämä sitten sitä ongelman siirtämistä tai hienostelua (oikeasti en koe, että minulla olisi mitään ongelmaa, paitsi seuraavan aamun vitutus kun ei jaksa tehdä mitään). Mutta olen siirtänyt juomiset viikonloppuun ja tällöin valitsen kaupasta kaksi erikoisempaa olutta tai siideriä, jotka juon maistellen. Humalahakuisuutta ei siis ole, mutta korkkikaan ei ole kiinni.

Voin siis sanoa, että juon sivistyneesti maistellen erikoisoluita vs. vetäisen kolmoskaljalla kännit.

On ihan normaalia ottaa ruokajuomaksi/leffan seuraksi olutta tai viiniä jos ei joka päivä ota. Jotkut ottaa vielä yömyssyn. Huom ei kannata tissutella joka päivä ja kannattaa pitää kunnostaan huolta. Juju on siinä että oikeasti osaa olla myös juomatta.

Yritin vähentää jokailtaista tissutteluani. Viinipullo ei oikeestaan tuntunut 80kg naisen kroppaan juuri mitenkään.

Lupasin sitten itselleni että saunassa voi ottaa ihanan, kylmän oluen.

Ei mennyt kuin 6kk niin laiton saunan päälle, että saisin sen oluen! Eli sekin kääntyi ihan toisin kuin oli aluksi tarkoitus.

Tämmöisen itsepetoksen jälkeen totesin että vähentäminen on vain kosmetiikkaa ja ongelman siirtämistä.

Se on sitten lopetettava kokonaan.

Näillä mennään ja vielä osaan hämmästyneenä nauttia aamuista,jolloin herään täysin levänneenä, aivot kirkkaina, ei tarvitse arpoa että minkä kaliiperin kankkunrn on tulossa tällä kertaa!

Ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin pitkällisen kohtuukäytön, kun huomasin että hiljaa hiipimällä annokset ja juomakerrat olivat alkaneet kasvaa ja yleistyä. Olin ajoissa liikkeellä, eikä fyysisiä, henkisiä tai sosiaalisia pulmia ole ilmennyt. Suosittelen itse kullekin oman juomisen rehellistä tarkkailua, vaikka tilanne ei olisi vielä mitenkään huolestuttava.

Tämä.

Vaatii rehellisyyttä. Ensin oli sellaista viinilasi illassa, sitten odtin isomman lasin. Sitten muutin tottumustani siten, ettei enää ollenkaan viikolla, mutta viikonlopuisin sitten koko pullo. Kunnes aloin tutkailla, missä viineissä on litran pulloja kolmen vartin sijaan. Silloin tajusin, missä mennään. Tajusin, ettei alkoholinkäyttöni enää ns. kestä päivänvaloa. Tajusin, etten enää tyytyisi lasilliseen, en vaikka ostaisin kuinka ison lasin.

Lopetin ihan omin voimin, ja se oli varmaan sillä rajalla, että siihen vielä pystyin. Tupakanpolton lopetin myös. En mitään kursseja, valmisteluja, vaan kertalaakista. Joillekin sopii, toisille ei.

Raittius on upeaa.

Kyllä olen AA:n avulla. Nyt neljä vuotta raittiina. Sitä ennen yli kymmenen vuotta holtitonta juomista.

AInahan sitä on tullut viikonloppuna otettua toisena päivänä. Vuonna 2015 huomasin että olen kännissä joka viikonloppu molemmat päivät, eli alkoholin käyttöni oli lisääntynyt. Sitten jäin työttömäksi vuonna 2016 ja alkoi juominen. Merkkasin kuitenkin kalenteriin jokaisen kännipäivän ja niitä tuli alkuun 20/ kuukausi. Nyt ollaan menty 10-15 kännipäivää/kuukausi. Nyt kuitenkin juominen on alkanut kyllästyttämään kun joka toinen päivä on maha sekaisin ja johonkin koskee eli on pakko pitää ainakin taukoa, no viikko takana selvinpäin ja päivä kerrallaan...Jos saisi töitä voisi olla helpompaa raitistelu. 

UP

Kristinusko oli tärkein motivaatio lopettaa, mutta myös halusin alkaa kohottamaan kuntoa, johon ei juominen sopinut.

Vähensin juomista pikkuhiljaa ja 3 vuotta sitten päätin lopettaa kokonaan.

Hieno ketju. Olisi kiva kuulla, mitä kirjoittajille nyt kuuluu.

Itse kyllästyin tissutteluun, jota olin koko ajan säätämässä, että nyt pidän tipattoman viikon tai kaksi viikkoa ja nyt voin juoda lasin tai kaksi tai kun en ole kahteen viikkoon juonut, niin nyt voin juoda koko pullollisen. Aina se kuiva valkkari mielessä ja suunnitelmissa.

Kunnes tulin ajatelleeksi, että mitäs jos lopettaisinkin kokonaan? Loppuisi jatkuva selittely ja säätäminen ja syyllisyys. Ollakin kokonaan raitis, kun mikään muu ei oikein sopinut, koska alkoholi hallitsi ajatuksia niin paljon.

Neljä kuukautta mennyt. Edelleen joskus mietin, että vois tätä ehkä vähän höllätäkin ja ottaa tavaksi vaikka kuukauden ekana lauantaina vähän ottaa viiniä... Se on varma osoitus siitä, että jatkan nollalinjalla! Säätäminen alkaisi heti taas. Ei kiitos!

Matkalla vielä.

Vuosien varrella vkl-juominen karkasi kädestä, aina meni se kaksi päivää, joskus kolmekin. Viime kesänä "lopetin", syksyllä kokeilin kerran, meni ihan hyvin. Siitä luulin sitten, että osaan tän homman ja pari kk sitten kokeilin uudelleen. Meni 3 pv. Nyt uskon, että en voi ottaa sitä yhtäkään.

On helppoa olla ilman alkoholia, ei tee edes mieli. Mutta jos erehdyn ottamaan sen yhden, niin mikään ei pysäytä.

Olen siis nuoresta, 13-vuotiaasta asti juonut joka vkl. Nyt ikää jo 50 v. Eli korkea aika lopettaa. Suvussa on paljon alkoholisteja, on siihen jotkut kuolleetkin. En halua olla yksi niistä.

Up

Sen jälkeen kun käytti muutaman vuoden opiaatteja, vain lähinnä enää nauraa alkoholille vaikka silloin tällöin sitä käyttääkin. Voisin lopettaa sen käytön kokonaan milloin vain, mutta en lopeta koska alkoholin käyttäminen on kivaa. En löydä syytä miksi sen käyttö täytyisi kokonaan lopettaa.

Joka kerta olen onnistunut.

Olen nyt ollut useamman kuukauden ilman alkoholia. Ennen tuli otettua kalsarikännit ainakin pari kertaa viikossa, sitten se vaan loppui. En minä mitään lopetuspäätöstä ole tehnyt, jotenkin vaan vähän vahingossa luiskahtanut juomattomuuteen, ei vaan ole tullut ostettua enää alkoholia. En ollut asiaa edes ajatellut ennen kuin nyt kun luin tämän aloituksen ja aloin katsoa kalenterista milloin olen viimeksi juonut.

Vierailija kirjoitti:

Hieno ketju. Olisi kiva kuulla, mitä kirjoittajille nyt kuuluu.

Itse kyllästyin tissutteluun, jota olin koko ajan säätämässä, että nyt pidän tipattoman viikon tai kaksi viikkoa ja nyt voin juoda lasin tai kaksi tai kun en ole kahteen viikkoon juonut, niin nyt voin juoda koko pullollisen. Aina se kuiva valkkari mielessä ja suunnitelmissa.

Kunnes tulin ajatelleeksi, että mitäs jos lopettaisinkin kokonaan? Loppuisi jatkuva selittely ja säätäminen ja syyllisyys. Ollakin kokonaan raitis, kun mikään muu ei oikein sopinut, koska alkoholi hallitsi ajatuksia niin paljon.

Hyvin kirjoitat, mutta mistä te aina kehitätte viinan juontiin tuon "syyllisyyden" ja "morkkiksen"?

Eihän nautintoaineiden käyttö ole mikään rikos moraalia kohtaan, ainoastaan epäterveellistä.

En ymmärrä, miten syyllisyydentunne voi liittyä juomiseen. Ikään kuin juominen olisi jokin synti.

Siinä on kaikuja jostain vanhasta pietistisestä, puritanistisesta herätysliikkeestä. Edes Luther ei tuominnut juomista.

Mä olen juonut nyt jonkun 3-4v (?) tosi rankasti. Päätökset "viikolla ei tippaakaan" sortuu viimeistään tiistaina, kun sunnuntai-iltana on juotu 6-8 olutta (sunnuntaihan on viikonloppu!)

Juomani määrät paukkuu komeasti riskirajojen yli, en edes anonyyminä kehtaa kertoa määriä.

Päätin, että nyt en juo. Että olen ainakin kuukauden juomatta. Ekat 2pva oli helppoja, kolmantena alkoi tehdä hieman mieli alkoholia. Viides päivä oli ihan kamala, seisoin kaupassa olutkaapin edessä ja mietin, että "ei yksi haittaa, juon sen niin, että kukaan ei näe"... onneksi selkäranka piti. Joka päivä pitää taistella sitä alkoholin himoa vastaan. Se ei helpota ajan myötä, vaan pahenee koko ajan.

Oltuani jonkin aikaa selvinpäin huomasin, että saan paljon enemmän asioita aikaan, olen pirteämpi ja mielialani on parempi. Kun olo on hyvä, alkaa miettiä: "ei se yksi haittaisi..." En juo tänäänkään.