Lue keskustelun säännöt.
PItkä vuodatus, mikä 3,5 vuotiasta vaivaa?? Apua
19.09.2013 |
Kuten otsikkokin kertoo, olen todella huolissani 3,5-vuotiaasta pojastani. Jotain on vialla ja hän käy toimintaterapiassa, mutta se on pettymyksekseni aika yhtä tyhjän kanssa. Aun perin hienomotoriikan sujumattomuuden takia alkoi kydä siellä, mutta nyt tuntuu että uusia ongelmia kaivetaan/tulee esiin, mutta nähdäkseni mtään apua niihin ei. Tässä muutamia asioita, jotka huolettavat:
-hienomotoriikka laahannut aina. Oppi laittamaan eri muotoiset palat laatikkoon vasta yli2-vuoiaana. Palapelejä ei tee ieläkään, ei piirrä mtän esittävää, ei osaa leikata saksilla, ei halua pitää pensseliä vaan läträä mieluummin suttua kädellä
-pukeminen hankalaa, ei osaa laittaa esim. alushousuja päälle jos en asettele niitä lattialle oikein päin ja silti usein menee pieleen. Nappeja tms.ei saa kiinni tai auki, ei toivoakaan.
-erikoisia kasvojenilmeitä innostuessaan, jäykistää jotenkin naamaansa ja muut luulevat tämän olevan vitsi, mtä se ei ole. Lapsi hämmentyy, kun muut nauravat ilmeelle :(
-ei leiki muiden lasten kanssa, tykkää kyllä paikoista missä on muita lapsia, mutta ei leiki kuin yksin. Aiemmin otti kontaktia ihailemiinsa isompiin lapsiin mutta aina jotenkin epäsopivasti, kuten menemällä ihan lähelle tai halaamalla vaikka toinen sanoo selvästi ettei halua. Nyt uusin juttu on huudella aina samaa juttua tietyille lapsille eikä usko, kun sanon, ettei lapset tykkää kun aina sanoo / kysyy samaa asiaa. Kukaan lapsista ei hänelle (enää) pihassakaan vastaa vaan juoksevat pois ja poika ihmettelee että mihin ne nyr taas löhtivät. Sitten kyllä tyytyväisenä leikkii yksikseen. Sydän särkyy tästä :((
-mitähän vielä.. Vaikea kuvailla, mutta tietynlainen omituisuus, käsien liikkeet omissa maailmoissaan, kun leikkii esim.bussien peilejä käsillään. Pakkomielteinen innostuminen tietyistä asioista, kuten liikennevaloista, nyt vaihtunut yksiin leluiin, joilla leikkisi koko ajan.
-ei vastaa aikuisten kysymyksiin, inhoaa esim.sitä kun toimintaterapeutti pakottaa kertomaan minulle, mitä ovat tehneet ja kiemurtelee ja yrittää paeta tilanteesta ( en tajua miksi tt pakottaa tähän joka kerta!!!?!)
-ei jaksa keskittyä, haahuilee omiaan ja on omissa maailmoissaan. Villiintyy vieraista kovasti ja hermostuessaan toistaa usein samoja fraaseja esim.lastenohjelmista. Lapsi on aina, pikkutaapeosta asti ollut sellainen vaeltaja, joka ei hetkeäkään halunnut pysyä esim.leikkipuistossa jos se ei ollut aidattu vaan tutkia mieluummin jotain ihan epäolennaiselta tuntuvaa kaivonkannen ruuvia tms.
Näitä olisi vaikka kuinka. Itse epäilen kaikkea mahdollista aspergerista dyspraksiaan ja add:hen, ehkä kaikkiin.
Kommentteja? Vaikea päivä taas takana ja lapsen "omituisuus" aiheutti jälleen sosiaalisesti hankalia tilanteita ja tekee mieli vain itkeä.
Kommentit (29)
Kiitos vastauksista tähän asti ja kannustuksesta. Kiva olisi vielä kuulla kokemuksia, jos on jollain ollut vastaavia juttuja ja miten asiassa on edetty.
Legoja on, Duploja ja niitä pikkulegoja myös, ja niillä lapsi kyllä tykkää touhuta vaikka lähinnä pinoaa niitä päällekkäin, mutta kumminkin. Tekee kuulemma kirkontornia ;) sormivärejä, kyniä, muovailuvahaa, kaikkea on tarjolla ja tehdään ehkä joka toinen päivä. Lapsi eiole kovin kiinnostunut noista "taiteiluista".
Ei lapsi koko ajan omissa maailmoissaan ole, mutta ajoittain uppoaa ja jumittaa tiettyihin asioihin tosi voimakkaasti, mikä saa minut epäilemään as-piirteitä tuon sosiaalisen heikkouden lisäksi. Haluaisi olla kontaktissa lapsiin selvästi, muttei osaa. Hassua kyllä joidenkin tiettyjen lasten kanssa tulee juttuun, yleensä itseään vähän nuorempien tyttöjen! Ryhmässä ottaa aina outsiderin roolin. Tarkkailee vaan ja naureskelee kyllä hassuille jutuille tai isompien tempuille, muttei edes yritä mennä mukaan. Ihan kuin se ryhmä ei koskisi häntä mitenkään. Aina kun haen pojan kerhosta, hän leikkii yksin, erillään muista. Se tuntuu käsittämättömän pahalta. Olemme jonossa päiväkotiin, mutta paikkaa ei tunnu löytyvän lähipäiväkodeista. Olen vauvan kanssa kotona ja hormonitkin varmaan riehuvat kun tämä kaikki itkettää niin paljon.
Varsinaksta autismia en epäile, liian lievät jutut siihen, joten ajatus että siksi toim.terapeutti pakottaisi lasta kertomaan session tapahtumista, ei toimi. Aion puhua hänelle tästä, en pidä siitä ikävästä tilanteesta joka istunnon päätteeksi :/
Miutenkn tt:n puhe on sellaista diagnoosipuhetta. Tuntuu että joka käynnin jälkeen tulee joku osa-alue, jossa hänen mielestään lapsi ei suoriudu ja olen ihan pyöräälä päästäni aina hakemistilanteen jälkeen. Lheskään kaikkia ongelmia ei arjessa huomaa lainkaan mitä tt korostaa ja osa korostuu kovasti, mutta niitä asioita ei ainakaan vielä niin paljon harjoiteta terapiassa. Koen tuon rumban tosi turhauttavaksi. Melkoista kuskausrumbaa tämä syksyn alku on ollut ja sitten jossain auton penkillä imetän kuskausten välissä.
Osittain tuntuu, että lapsesta kaivetaan ongelmia väkisin ja toisaalta tuntuu että asiat eivät parane yhtään niillä osa-alueilla, joilla minusta ongelmia on.
En tiedä mistä päästä tätä lähtisi purkamaan. Suoraan sanoen tt:n hyötyihin en tällä hetkellä usko kauheasti..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan mieheni pojalta, joka on vähän vanhempi kuin sinun poikasi. Hieno- ja karkeamotoriikka ovat ihan hakusessa ja puhekin laahaa reilusti perässä. Taitojen perusteella häntä voisi luulla noin 2-3-vuotiaaksi. Hänkin on paljon omissa maailmoissaan ja esim. jos käymme leikkipuistossa, niin poika saattaa vain keinua yksin, vaikka kavereitakin olisi. Päiväkodista on tullut kommenttia, että hän on käyttäytynyt väkivaltaisesti muita lapsia kohtaan ja toisaalta taas muut lapset tuntuvat jatkuvasti vedättävän häntä. Isosiskokin vetää kuin pässiä narussa, poika ei tunnu ymmärtävän mitään mitä ei sanota ihan suoraan ja yksinkertaisin sanoin. Kaikki huijaukset jne menee aina läpi, siis muiden lasten taholta.
Poika oppi vasta lähemmäs 4-vuotiaana pukemaan itse vaatteet päälle ja kengät jalkaan. Vetoketjut, napit jne eivät todellakaan onnistu ja housutkin menevät usein väärinpäin. Kiinnostavimpia leluja ovat vauvojen ääntä pitävät lelut ja kurkistuskirjat. Hän selailee aina samoja kirjoja. Nuppipalapelejä osaa tehdä, mutta tavalliset palapelit eivät onnistu.
Mitään diagnoosia hänellä ei ole. Viivästystä vain todettu ja terapiassa käy. Toivottavasti kehittyisi ettei jää toisten lasten jalkoihin.
Meillä on samanikäinen poika. Ihan vertailuksi laitan hänen "taitojaan"
- Oppi laittamaan palaset laatikkoon n.1v iässä. Tekee nyt max 30 palan palapelejä (sujuvasti ilman apua n.20 palan). Osaa piirtää käskystä ympyrän, mutta muuten piirtäminen vielä suttua. On kuitenkin kesän aikana kehittynyt eli nyt "sutussa" erilaisia yksityiskohtia (Siis esim. yhdellä värillä ympyrä ja sen päällä viivoja toisella värillä ja pilkkuja kolmannella värillä). Leikkaa paperia palasiksi, mutta ei osaa leikata viivaa pitkin.
- Osaa pukea normaalit trikoo/gollegevaatteet lähes itsenäisesti (välillä pitää kannustaa, kun huomio kiinnittyy johonkin muuhun). Nappeja, vetoketjuja yms ei osaa laittaa. (Pukemista on harjoiteltu tosi paljon, kun perhepäivähoitaja pitää sydämen asiana, että lapsi pukee itse.)
- Ilmeet monipuolisia. Inostuessaan vikuu ja vikisee oudosti eli herättää huomiota vieraissa.
- Seuraa muiden leikkejä ja hakeutuu rinnakkasileikkeihin. Osaa leikkiä tositen kanssa, jos toinee ohjaa leikkiä jämäkästi (eli käskee mitä pitää tehdä). Usein leikkii yksin tai "harhautuu" pois yhteisestä leikistä.
-Meilläkin kiinnostaa yhdet ja tietyt leikit jatkuvasti. Kuitenkin leikkii välillä myös muita leikkejä. Mielikuvitus on välillä loputonta eli esim.kädet voi olla ovet (siis pitää käsiä levällään ja sanoo ovi auki, sitten läpsäyttää kädet yhteen vartalon eteen ja sanoo ovi kiinni, tätä voi jatkua pitkäänkin ja ilmeestä päätellen on tosi haukaa).
- Ei osaa vastata avoimiin kysymyksiin menneestä. Eli jos kysyy mitä teitte hoidossa niin ei vastaa. Yleensä osaa vastata, jos kysyy leikkitekö kauppaleikkiä. Välillä totuus ja mielikuvitus sekoaa eli valehtelee esim. että kävivät uimahallissa, vaikka tasantarkkaan eivät käy siellä hoitoporukan kanssa.
- Leikkipuistossa leikkii puiston välineillä, mutta toisaalta on myös kovasti kiinnostunut aikuisen silmin mitättömistä jutuista (esim. pudottelee kiviä sadevesikaivojen aukoista tai ihmettelee muurahaisia). Liikkuminen paikasta toisen (esim. hoitomatkat) toivottaman hitaita, kun kiertelee kaikki ojanpohjat ja pusikot tutkimassa.
Mielestäni meidän poika on ns.normaali. Joitakin eroja oli teidän poika, mutta monissa asioissa kehitys aikalailla samanlaista.
Joku vamma sillä on, tai sitten huono kasvatus.
Hei Ap!
Jos pojallasi on jotain vikaa niin toivon että saatte pian apua. Olet selvästi hyvä ja huolehtiva äiti :)
Mutta täältäkin omaa kokemusta tavallisesta 3,5 vuotiaasta. Meidän poika oppi tosi aikaisin puhumaan ja kävelemään ja ollaan aina saatu palautetta että on joko ajoissa tai vähän edellä. Ja SILTI moni kuvailemasi asia kuulosti tutulta!
Housut laitetaan oikeinpäin lattialle tottakai. Silti menevät välillä väärinpäin jalkaan. Hokee pilke silmäkulmassa kirjoista ja lastenohjelmista tuttuja fraaseja. Innostuu tietyistä leluista hurjasti, joudutaan sanomaan monta kertaa asioita ennen kuin havahtuu haaveilemasta etc. Kolmevuotias on vielä pieni...
Tärkeintä olisi, ettet liikaa näytä omaa huoltasi lapselle. Se syö itsetuntoa. Lisäksi siitä voi tulla itseään toteuttava enne. Lapsi oppii olevansa viallinen ja omituinen joten hän käyttäytyy omituisesti.
Ja vaikka lapsellasi olisikin diagnosoitavaa onglemaa, on hän silti oma rakas lapsesi ja tärkeä omana itsenään. Tämän kokeminen on kaikille lapsille (ja aikuisille) hurjan tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 14:15"]
Kiitos vastauksista tähän asti ja kannustuksesta. Kiva olisi vielä kuulla kokemuksia, jos on jollain ollut vastaavia juttuja ja miten asiassa on edetty.
Legoja on, Duploja ja niitä pikkulegoja myös, ja niillä lapsi kyllä tykkää touhuta vaikka lähinnä pinoaa niitä päällekkäin, mutta kumminkin. Tekee kuulemma kirkontornia ;) sormivärejä, kyniä, muovailuvahaa, kaikkea on tarjolla ja tehdään ehkä joka toinen päivä. Lapsi eiole kovin kiinnostunut noista "taiteiluista".
Ei lapsi koko ajan omissa maailmoissaan ole, mutta ajoittain uppoaa ja jumittaa tiettyihin asioihin tosi voimakkaasti, mikä saa minut epäilemään as-piirteitä tuon sosiaalisen heikkouden lisäksi. Haluaisi olla kontaktissa lapsiin selvästi, muttei osaa. Hassua kyllä joidenkin tiettyjen lasten kanssa tulee juttuun, yleensä itseään vähän nuorempien tyttöjen! Ryhmässä ottaa aina outsiderin roolin. Tarkkailee vaan ja naureskelee kyllä hassuille jutuille tai isompien tempuille, muttei edes yritä mennä mukaan. Ihan kuin se ryhmä ei koskisi häntä mitenkään. Aina kun haen pojan kerhosta, hän leikkii yksin, erillään muista. Se tuntuu käsittämättömän pahalta. Olemme jonossa päiväkotiin, mutta paikkaa ei tunnu löytyvän lähipäiväkodeista. Olen vauvan kanssa kotona ja hormonitkin varmaan riehuvat kun tämä kaikki itkettää niin paljon.
Varsinaksta autismia en epäile, liian lievät jutut siihen, joten ajatus että siksi toim.terapeutti pakottaisi lasta kertomaan session tapahtumista, ei toimi. Aion puhua hänelle tästä, en pidä siitä ikävästä tilanteesta joka istunnon päätteeksi :/
Miutenkn tt:n puhe on sellaista diagnoosipuhetta. Tuntuu että joka käynnin jälkeen tulee joku osa-alue, jossa hänen mielestään lapsi ei suoriudu ja olen ihan pyöräälä päästäni aina hakemistilanteen jälkeen. Lheskään kaikkia ongelmia ei arjessa huomaa lainkaan mitä tt korostaa ja osa korostuu kovasti, mutta niitä asioita ei ainakaan vielä niin paljon harjoiteta terapiassa. Koen tuon rumban tosi turhauttavaksi. Melkoista kuskausrumbaa tämä syksyn alku on ollut ja sitten jossain auton penkillä imetän kuskausten välissä.
Osittain tuntuu, että lapsesta kaivetaan ongelmia väkisin ja toisaalta tuntuu että asiat eivät parane yhtään niillä osa-alueilla, joilla minusta ongelmia on.
En tiedä mistä päästä tätä lähtisi purkamaan. Suoraan sanoen tt:n hyötyihin en tällä hetkellä usko kauheasti..
Ap
[/quote]
Sulla on vähän paska asene tuohon terapiaan. Kyllä ne terapeutit yleensä tietää mitä tekevät ja miksi, ja millaisten taitojen harjoittaminen on tärkeää monen muun osa-alueen keihttymiseksi, mistä kannattaa aloittaa, jotta muutkin asiat alkaa kehittyä jne.
Lisäksi jos SINÄ tunnet olosi epämukavaksi, se ei ole mikään syy siihen, että lapsen ei pitäisi harjoittaa tuota tapahtumista kertomisen taitoa, mikä on todella tärkeä. Sen sijaan että siinä ämpyilet, voisit itsekin tukea lasta siihen suuntaan, vaikka sua kuinka itkettäisi ja märisyttäisi.
Ei ihme jos lapsesi ei kehity, jos äiti ei pysty tukemaan mitään vähän vaativampaa tekemistä.
Jos vain muistaisitte että lapset oppii matkimalla 7 ikävuoteen asti. Jos lapsi ei saa esimerkkiä, ei mikään suju, ei edes piirtäminen. Kuinka paljon olet oikeesti viettäny aikaa lapsen kanssa, ja mitä olette tehneet? Paljonko käytte vierailuilla isompien lasten perheissä, missä lapsi voisi rauhassa tarkkailla muita? 3 vuotias on vielä hyvin pieni, eikä sen ikäisen aikakäsitys riitä puolta tuntia pitemmälle. Eli jos tiedustelee mitä olette tehneet tänään, ei lapsi sitä käsitä, mistä on kyse. sanoja ei ole ohjelmoitu lapseen etukäteen. Äiti joka sanoi lapsensa valehtelevan, kun kertoo jotain muuta, on hämmästyttävän tietämätön lapsen kehityksestä. Kannattaisko lukea kaikki mahdollinen lasten kehityksestä, ja mitä edellytyksiä lapsella on missäkin iässä toimia, ennenkuin menee leimaamaan toista valehtelijaksi tai "vialiseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pääsette tutkimuksiin, jotain saattaa hyvinkin olla oikeasti.
Oletko tutustunut Touretteen? Osa oireista saattaisi sopia siihen, esim. ilmeet, jotka voivat olla ticcejä ja samoin tuo huutelu.
Minulla samanikäinen ja samantyylinen poika. Toimintaterapia aloitetaan pian. Epäilen jotain lievää autismiin viittaavaa. Missä päin asutte? Vertaistukea kaipaan, kun sitä ei mistään löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi ekaa ranskalaisella viivalla merkittyä kohtaa pätee kyllä ihan hyvin minunkin tuikitavalliseen 3-vuotiaaseen. Että ne eivät mielestäni ole mitään vakavia merkkejä mistään.
Miten lapsesi voi olla toimintaterapiassa, jos hänelle ei ole tehty diagnoosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä myös vaikuttaa ihan tavalliselta lapselta :)
Diagnoosi ei ole tärkein, vaan se että lasta rakastetaan ja hän saa tarvitsemaansa tukea. Niin kuin hän perheessänne saakin. Voimia teille, iloa lapsestanne ja elämän makuista elämää kaikkine rosoineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 14:15"]
Kiitos vastauksista tähän asti ja kannustuksesta. Kiva olisi vielä kuulla kokemuksia, jos on jollain ollut vastaavia juttuja ja miten asiassa on edetty.
Legoja on, Duploja ja niitä pikkulegoja myös, ja niillä lapsi kyllä tykkää touhuta vaikka lähinnä pinoaa niitä päällekkäin, mutta kumminkin. Tekee kuulemma kirkontornia ;) sormivärejä, kyniä, muovailuvahaa, kaikkea on tarjolla ja tehdään ehkä joka toinen päivä. Lapsi eiole kovin kiinnostunut noista "taiteiluista".
Ei lapsi koko ajan omissa maailmoissaan ole, mutta ajoittain uppoaa ja jumittaa tiettyihin asioihin tosi voimakkaasti, mikä saa minut epäilemään as-piirteitä tuon sosiaalisen heikkouden lisäksi. Haluaisi olla kontaktissa lapsiin selvästi, muttei osaa. Hassua kyllä joidenkin tiettyjen lasten kanssa tulee juttuun, yleensä itseään vähän nuorempien tyttöjen! Ryhmässä ottaa aina outsiderin roolin. Tarkkailee vaan ja naureskelee kyllä hassuille jutuille tai isompien tempuille, muttei edes yritä mennä mukaan. Ihan kuin se ryhmä ei koskisi häntä mitenkään. Aina kun haen pojan kerhosta, hän leikkii yksin, erillään muista. Se tuntuu käsittämättömän pahalta. Olemme jonossa päiväkotiin, mutta paikkaa ei tunnu löytyvän lähipäiväkodeista. Olen vauvan kanssa kotona ja hormonitkin varmaan riehuvat kun tämä kaikki itkettää niin paljon.
Varsinaksta autismia en epäile, liian lievät jutut siihen, joten ajatus että siksi toim.terapeutti pakottaisi lasta kertomaan session tapahtumista, ei toimi. Aion puhua hänelle tästä, en pidä siitä ikävästä tilanteesta joka istunnon päätteeksi :/
Miutenkn tt:n puhe on sellaista diagnoosipuhetta. Tuntuu että joka käynnin jälkeen tulee joku osa-alue, jossa hänen mielestään lapsi ei suoriudu ja olen ihan pyöräälä päästäni aina hakemistilanteen jälkeen. Lheskään kaikkia ongelmia ei arjessa huomaa lainkaan mitä tt korostaa ja osa korostuu kovasti, mutta niitä asioita ei ainakaan vielä niin paljon harjoiteta terapiassa. Koen tuon rumban tosi turhauttavaksi. Melkoista kuskausrumbaa tämä syksyn alku on ollut ja sitten jossain auton penkillä imetän kuskausten välissä.
Osittain tuntuu, että lapsesta kaivetaan ongelmia väkisin ja toisaalta tuntuu että asiat eivät parane yhtään niillä osa-alueilla, joilla minusta ongelmia on.
En tiedä mistä päästä tätä lähtisi purkamaan. Suoraan sanoen tt:n hyötyihin en tällä hetkellä usko kauheasti..
Ap
[/quote]
Sulla on vähän paska asene tuohon terapiaan. Kyllä ne terapeutit yleensä tietää mitä tekevät ja miksi, ja millaisten taitojen harjoittaminen on tärkeää monen muun osa-alueen keihttymiseksi, mistä kannattaa aloittaa, jotta muutkin asiat alkaa kehittyä jne.
Lisäksi jos SINÄ tunnet olosi epämukavaksi, se ei ole mikään syy siihen, että lapsen ei pitäisi harjoittaa tuota tapahtumista kertomisen taitoa, mikä on todella tärkeä. Sen sijaan että siinä ämpyilet, voisit itsekin tukea lasta siihen suuntaan, vaikka sua kuinka itkettäisi ja märisyttäisi.
Ei ihme jos lapsesi ei kehity, jos äiti ei pysty tukemaan mitään vähän vaativampaa tekemistä.
[/quote]
Hmm..millähän perusteella sanot, ettei äiti tue mitään vaativampaa tekemistä...? Meillä kyllä tehdään kaikenlaista ja kinnitetään huomiota esim. käytökseen ja lapsi on edellä esim.tiedollisissa taidoissa monia. Muistaa englanninkielisiä sanoja useita, tuntee kirjaimet (isot) ja osaa nimetä saojen alkukirjaimet (koo niinkuin kissa, pee niinkuin pesukone). En toki näytä lapselle ajatuksiani tt:n toiminnasta, saati märise ja valita aiheesta! Lapsi menee sinne ilman vastustusta, joten on helppo puhua hänelle terapiasta innostuneesti. Se, mistä en pidä, on terapeutin tyyli heitellä "diagnoosipuhetta" mielestäni ihan tavallisista asioista aina siinä kiireisessä hakutilanteessa, missä ei ehdi kuitenkaan asioista enempää puhua. Näistä jää todella ontto olo ja kurja mieli pitkäksi aikaa ja kauhuskenaariot erilaisista neurologisista ongelmista.
Minulle on näissä tilanteissa myösselvinnyt se, että niitä taitoja ei siellä niinkään harjoiteta, mitä kuvittelin (hienomotoriikka, jota olisi syytä harjoitella) vaan aikaa menee asioihin, joita lapsi mielestäni osaa ikätasoisesti! Sitten niitä esitellään suurina saavituksina, vaikka on ihan arkipäivää kotona. Esim. Terapeutti kertoi että oli onnistunut saamaan lapsen leikkimään mielikuvitusleikkiä ja melkein nauratti, kun lapsi on tosi kiinnostunut juurikin leikkimään esim. metsän eläimiä eri rooleissa! Että olipa saavutus. Ihan kuin siellä tehtäisiin lapsestani jotenkin väkisin ihan "viallista" joka osa-alueella.
Se kuulustelu session päätteeksi on mielestäni oikeasti ikävää ja lasta nöyryyttävää, kun pidetään paikoillaan väkisin ja tivataan niin kauan että vastaa. Harmittaa, etten puuttunut siihen vaan sallin tuon fyysisen pitelyn tapahtua. En anna toista kertaa. Ennemmin jää sitten se harjoitus tekemättä. Vapaaehtoisesti tuolla käydään kuitenkin. Asenteeni ehkä on vähän "paska" mutta en näytä sitä ja käytän lasta terapiassa, joten se minulle sallittakoon? Kuvittelin terapialta ehkä liikoja. Toivotaan, että aikaa myöden hyötyjä alkaa näkyä.
Ap
Muistutuksena että autismin kirjoon kuuluvat adhd, asperger jne. Kun puhutaan että lapsi voi olla autisinen ei se automaattisesti tarkoita täysin omassa maailmassa elävää lasta.
Jos teillä tt tuo huolen selkeästi esille, on siihen silloin varmasti aihetta. Hän varmasti suorittaa omat tutkimuksensa nyt ja niiden yhteenvedon pohjalta mietitte jatkoa. Ja kyllä, lähes neljä vuotiaalta voi vaatia kertomista. Kuinka hän muuten oppii, jos kukaan ei tue ja opeta? Pienten terapiat yleensä tähtäävät siihen että opitaan arjesta selviytymistä, itse tekemällä ja tuhansilla toistoilla.
Voitko tavata ttn joskus kahdestaan ilman lasta niin että voit kysyä häneltä ajan kanssa asioita ja keskustella esim. siitä miksi pitää loppukeskustelu käydä jne.?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 14:54"]
Meillä on samanikäinen poika. Ihan vertailuksi laitan hänen "taitojaan"
- Oppi laittamaan palaset laatikkoon n.1v iässä. Tekee nyt max 30 palan palapelejä (sujuvasti ilman apua n.20 palan). Osaa piirtää käskystä ympyrän, mutta muuten piirtäminen vielä suttua. On kuitenkin kesän aikana kehittynyt eli nyt "sutussa" erilaisia yksityiskohtia (Siis esim. yhdellä värillä ympyrä ja sen päällä viivoja toisella värillä ja pilkkuja kolmannella värillä). Leikkaa paperia palasiksi, mutta ei osaa leikata viivaa pitkin.
- Osaa pukea normaalit trikoo/gollegevaatteet lähes itsenäisesti (välillä pitää kannustaa, kun huomio kiinnittyy johonkin muuhun). Nappeja, vetoketjuja yms ei osaa laittaa. (Pukemista on harjoiteltu tosi paljon, kun perhepäivähoitaja pitää sydämen asiana, että lapsi pukee itse.)
- Ilmeet monipuolisia. Inostuessaan vikuu ja vikisee oudosti eli herättää huomiota vieraissa.
- Seuraa muiden leikkejä ja hakeutuu rinnakkasileikkeihin. Osaa leikkiä tositen kanssa, jos toinee ohjaa leikkiä jämäkästi (eli käskee mitä pitää tehdä). Usein leikkii yksin tai "harhautuu" pois yhteisestä leikistä.
-Meilläkin kiinnostaa yhdet ja tietyt leikit jatkuvasti. Kuitenkin leikkii välillä myös muita leikkejä. Mielikuvitus on välillä loputonta eli esim.kädet voi olla ovet (siis pitää käsiä levällään ja sanoo ovi auki, sitten läpsäyttää kädet yhteen vartalon eteen ja sanoo ovi kiinni, tätä voi jatkua pitkäänkin ja ilmeestä päätellen on tosi haukaa).
- Ei osaa vastata avoimiin kysymyksiin menneestä. Eli jos kysyy mitä teitte hoidossa niin ei vastaa. Yleensä osaa vastata, jos kysyy leikkitekö kauppaleikkiä. Välillä totuus ja mielikuvitus sekoaa eli valehtelee esim. että kävivät uimahallissa, vaikka tasantarkkaan eivät käy siellä hoitoporukan kanssa.
- Leikkipuistossa leikkii puiston välineillä, mutta toisaalta on myös kovasti kiinnostunut aikuisen silmin mitättömistä jutuista (esim. pudottelee kiviä sadevesikaivojen aukoista tai ihmettelee muurahaisia). Liikkuminen paikasta toisen (esim. hoitomatkat) toivottaman hitaita, kun kiertelee kaikki ojanpohjat ja pusikot tutkimassa.
Mielestäni meidän poika on ns.normaali. Joitakin eroja oli teidän poika, mutta monissa asioissa kehitys aikalailla samanlaista.
[/quote]
Tosiaan aika samansuuntaisia juttuja teillä :) jotenkin hurjan huojentava viesti, vaikka olenkin sitä mieltä, että meillä pojalla jotain viivästymää hienomotoriikassa on. Tt:n mielestä myös karkeamotoriikassa ja kaikessa mahdollisessa muussakin, mutta itse en allekirjoita läheskään kaikkea. Hienomotoriikka laahaa kovasti eikä lapsi osaa/suostu edes kokeilemaan palapelejä lainkaan. Kiva kuulla toisenkinlaista näkökulmaa :) tässä on se vaara, että alan ähdä epänormaalina ihan tavallisetkin asiat ja suhtautuminen välittyy pojalle. Itseään toteuttava ennustus siis, kuten joku kirjoittikin..
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 15:15"]
Hei Ap!
Jos pojallasi on jotain vikaa niin toivon että saatte pian apua. Olet selvästi hyvä ja huolehtiva äiti :)
Mutta täältäkin omaa kokemusta tavallisesta 3,5 vuotiaasta. Meidän poika oppi tosi aikaisin puhumaan ja kävelemään ja ollaan aina saatu palautetta että on joko ajoissa tai vähän edellä. Ja SILTI moni kuvailemasi asia kuulosti tutulta!
Housut laitetaan oikeinpäin lattialle tottakai. Silti menevät välillä väärinpäin jalkaan. Hokee pilke silmäkulmassa kirjoista ja lastenohjelmista tuttuja fraaseja. Innostuu tietyistä leluista hurjasti, joudutaan sanomaan monta kertaa asioita ennen kuin havahtuu haaveilemasta etc. Kolmevuotias on vielä pieni...
Tärkeintä olisi, ettet liikaa näytä omaa huoltasi lapselle. Se syö itsetuntoa. Lisäksi siitä voi tulla itseään toteuttava enne. Lapsi oppii olevansa viallinen ja omituinen joten hän käyttäytyy omituisesti.
Ja vaikka lapsellasi olisikin diagnosoitavaa onglemaa, on hän silti oma rakas lapsesi ja tärkeä omana itsenään. Tämän kokeminen on kaikille lapsille (ja aikuisille) hurjan tärkeää.
[/quote]
Viisaita sanoja, kiitos.
Ap
Ap: onko lapsesi päivähoidossa? Jos ei, kannattaisi hakea päivähoitopaikkaa päiväkodista (vaikka edes puolipäiväisenä). Toisten lasten seura ja malli tekee hyvää lapsille, joilla on neurologisia ongelmia. Päiväkodin henkilökunnalla on myös hyvä käsitys normaalista, ja he osaavat arvioida, onko aihetta tukitoimiin tai tarkempiin tutkimuksiin.
T. 3:n erityislapsen äiti
Itsellä kolme poikaa ja osa noista on aivan tuttuja juttuja. Ja siis meidän lapset ei koskaan ole käyneet missään terapioissa ja Kelto on joka kerran kun olen pyytänyt jotakuta poikaani tarkkailemaan todennut tämän aivan terveeksi. Tuota toistelua ja jumiin jäämistä johonkin meillä ei ole ollut ja pojat ovat sosiaalisesti lahjakkaita, joka näköjään tässä yhteiskunnassa näyttää riittävän TODELLA pitkälle noiden tarhantätien ja opejen silmissä. Mutta tuttuja juttuja on monta, nyt 6v ei saa kyllä ikinä paitaa tai verkkareita oikein päin jalkaansa, sukatkin on kantapää ylöspäin hyvin usein. Hienomotoriikka on ollut esikoisella ja kuopuksella todella takkuista, palapelejä eivät tee vieläkään (esikoinen jo 11v, nyt varmaan jo osaa, mutta kun ei nappaa), legoilla sitten taas rakentelevat hyvin. Käsialat on aivan karmeata kaikilla ja saksiote mitä sattuu. Tuo aikuisten kysymyksiin vastaamattomuus on ihan normia tuon ikäiselle, se tasaantuu kun ikää tulee lisää.
Mitä mä ehdottaisin: hommatkaa kotiin Duploja, niitä alle 5v kokoa (ei niitä vauvalegoja) ja rakennelkaa niillä, sitä kautta se hienomotoriikkakin lähtee käyntiin ja sitten jotain tekemistä, jossa pääsee kehittämään karkea motoriikkaa. Jos se on pojallasi edes keskitasoa, sitä kautta hän saa onnistumisen iloa ja itsetuntoa (ja samanmielisiä kavereita) eli joku jumppa tai tanssi tai miksei joku pallopelikin, tosin 3.5 on vielä aika pieni toimimaan niin isossa ryhmässä kuin nuo futisjoukkueet tuppaavat olemaan. Ennen kaikkea poikasi tarvitsee samanikäsitä vertaisseuraa, se on paras opettaja siinä, miten muita ihmisiä kohdellaan ja miten heidän kanssaan toimia. Eli se paljon parjattu pkoti vaan mukaan kuvaan.