Lue keskustelun säännöt.
Lestadiolaisäidit: oletteko väsyneitä raskaana olemiseen ja lasten hoitoon?
18.09.2013 |
Katsoin TV1 Inhimillinen tekijä -ohjelman, jossa keskusteltiin Pauliina Rauhalan Taivaslaulu -kirjasta ja paljon muustakin. Mukana keskustelussa oli 3 lestadiolaistaustaista naista ja esiin nousi mm. se, että uupumuksesta ja muista negatiivisista tunteista ei naiset uskalla puhua kuin suljetuilla foorumeilla. Miksi jatkuvaan raskaana olemiseen ja ison lapsikatraan hoitoon liittyvistä negatiivista asioista ei uskalleta puhua?
Mitä mieltä olette Taivaslaulu -kirjasta?
Kommentit (48)
No, eikös siinä mainittu, että esim. tyttären liika sääliminen on syntiä. Ei saa olla liian myötätuntoinen tai tuntea sääliä, ei edes omaa tytärtään kohtaan. Vaikka tytär olis loppuunpalanut, niin sille pitää vaan toistaa, että kyllä sinäkin jaksat kun minäkin jaksoin. Ja eihän sulla ole kuin 12 lasta, mulla oli sentään 15. Naisethan tuota ehkäisykieltoa ylläpitää omalta osaltaan. Koska itse ei saatu päättää lapsiluvusta niin sitä ei haluta suoda nuoremmillekaan, etteivät vaan pääse helpomalla.
Ehkä ne ei siis puhu, koska sitä myötätuntoa ei tipu, tippuu vaan kritiikkiä ja komento hoitaa perhe ja koti paremmin ruikuttamatta turhista. Tulee vaan itselle paha olo ja riittämättömyyden tunne. Muut selvis, mutta minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai olen välillä väsynyt, inhimillistähän se on ja sitä on turha kiistää. Saan kuitenkin valtavasti voimaa ja iloa lapsista ja uskosta, siksi jaksan lapsia kasvattaa ja koen arvokkaana työni.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 15:08"]
Ei kun ylpeitä kun on niin paljon lapsia, ja muut juuri päivittelee miten jaksetaan vaikka totuus on, että me hoidetaan lapsikatrasta paljon rennommalla asenteella kuin muut paria lastansa.
[/quote]
Joo, tosi rennolla asenteella. Siellä ne lapset menee autotiellä parivuotiaina, neljävuotias vahtinaan. Jos joku auton alle jääkin niin ei huolta, uutta pukkaa kyllä tilalle.
En ole väsynyt. Olen kuuden pienen äiti. Vanhin on eskarissa, nuorin tulee 8kk. En ole kokenut yhtään raskautta mitenkään negatiivisena. Enemmän rassaa se automaattinen oletus, että tämän on pakko olla rankkaa ja väsyttävää ja raskaudet ja lapset pitää kokea rasitteena. Mulle ne on ollu elämää rikastuttamassa. Kysessä lienee vähän samanlainen juttu, ku väittäisin, ettei kukaan voi oikeasti tykätä käydä kuntosalilla, ku mulle se on piinaa. En siis käy. Tai jos väittäisin, että ei parisuhteessa oo oikeita syitä riidellä, ku meidän parisuhteessa ei oo ollu syitä riitelyyn. Enkä tarkoita, ettei oltais oltu erimieltä, mutta ne on ratkottu riitelemättä. Tai jos väittäisin, että synnyttäminen ei satu kovinkaan paljon, ku mulla ei oo sattunu.
Kyse on aina yksilön kokemuksista. Ja suurin syy sille, ettei esim. väsymyksestä puhuta, on väsyneen omassa mielessä. Uskotellaan itselle, että ei kukaan muu tunne näin, eikä uskovainen ainakaan saa tuntea näin. Mä kuitenkin ajattelen, että ihmisellä on oikeus kaikkiin tunteisiinsa, myös niihin kipeisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Niiden kanssa ei voi jaksa elää, jos niistä ei puhu. Eikä kukaan voi ymmärtää, jos ei saa tietää, miltä toisesta tuntuu.
Oon jutellu monenkin lapsiin ja raskauksiin ajoittain väsyneiden äitien kanssa. Oon sanonu, että mä en ihan kokonaan voi ymmärtää niitä tunteita, joita voi olla, mutta aina voin kuunnella ja olla tukena. Mun mielestä se isoin ongelma on sen pään sisällä, joka ei saa sanottua, että väsyttää. Jos sen tietää, ni silloin toinen voi jo tarjoutua auttamaan.. ei tarvi välttämättä osata edes pyytää apua.
Mutta kun näitä juttuja uupuneista entisistä lestadiolaisäideistä nousee julkisuuteen, saamme me lestadiolaisäidit todistella ja selitellä jaksamistamme, vaikka sen pitäis olla ihan yhtä "oikea" kokemus kuin väsymyksenkin.
En siis ole väsynyt ja oikeastaan jo vähän toivoisin, että olisin taas raskaana ja saisin uuden, ihanan pikkuisen. Mutta sitä ei ainakaan kannata sanoa ääneen, ku siitä saa vaan hullun leiman otsaan..
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 15:08"]
Ei kun ylpeitä kun on niin paljon lapsia, ja muut juuri päivittelee miten jaksetaan vaikka totuus on, että me hoidetaan lapsikatrasta paljon rennommalla asenteella kuin muut paria lastansa.
[/quote]
Joo, tosi rennolla asenteella. Siellä ne lapset menee autotiellä parivuotiaina, neljävuotias vahtinaan. Jos joku auton alle jääkin niin ei huolta, uutta pukkaa kyllä tilalle.
[/quote]
Se on se mielentila. Ei pestä joka muksulta iltaisin hampaita, vanhemmat lapset hoitavat nuorempia, ei aina lapset puhtaissa ja ehjissä vaatteissa, ei tehdä läksyjä joka päivä joka lapsen kanssa, töitä kyllä tehdään lasten eteen, mutta kyllä ne kasvavat aika lailla siinä tohinan keskellä itsekseenkin. Ja tietty kun uskovainen mamma ei katso tvtä, ei meikkaa, ei käy rilluttelemassa niin siinäkin säästää aikaa ja energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 15:20"]
En ole väsynyt. Olen kuuden pienen äiti. Vanhin on eskarissa, nuorin tulee 8kk. En ole kokenut yhtään raskautta mitenkään negatiivisena. Enemmän rassaa se automaattinen oletus, että tämän on pakko olla rankkaa ja väsyttävää ja raskaudet ja lapset pitää kokea rasitteena. Mulle ne on ollu elämää rikastuttamassa. Kysessä lienee vähän samanlainen juttu, ku väittäisin, ettei kukaan voi oikeasti tykätä käydä kuntosalilla, ku mulle se on piinaa. En siis käy. Tai jos väittäisin, että ei parisuhteessa oo oikeita syitä riidellä, ku meidän parisuhteessa ei oo ollu syitä riitelyyn. Enkä tarkoita, ettei oltais oltu erimieltä, mutta ne on ratkottu riitelemättä. Tai jos väittäisin, että synnyttäminen ei satu kovinkaan paljon, ku mulla ei oo sattunu.
Kyse on aina yksilön kokemuksista. Ja suurin syy sille, ettei esim. väsymyksestä puhuta, on väsyneen omassa mielessä. Uskotellaan itselle, että ei kukaan muu tunne näin, eikä uskovainen ainakaan saa tuntea näin. Mä kuitenkin ajattelen, että ihmisellä on oikeus kaikkiin tunteisiinsa, myös niihin kipeisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Niiden kanssa ei voi jaksa elää, jos niistä ei puhu. Eikä kukaan voi ymmärtää, jos ei saa tietää, miltä toisesta tuntuu.
Oon jutellu monenkin lapsiin ja raskauksiin ajoittain väsyneiden äitien kanssa. Oon sanonu, että mä en ihan kokonaan voi ymmärtää niitä tunteita, joita voi olla, mutta aina voin kuunnella ja olla tukena. Mun mielestä se isoin ongelma on sen pään sisällä, joka ei saa sanottua, että väsyttää. Jos sen tietää, ni silloin toinen voi jo tarjoutua auttamaan.. ei tarvi välttämättä osata edes pyytää apua.
Mutta kun näitä juttuja uupuneista entisistä lestadiolaisäideistä nousee julkisuuteen, saamme me lestadiolaisäidit todistella ja selitellä jaksamistamme, vaikka sen pitäis olla ihan yhtä "oikea" kokemus kuin väsymyksenkin.
En siis ole väsynyt ja oikeastaan jo vähän toivoisin, että olisin taas raskaana ja saisin uuden, ihanan pikkuisen. Mutta sitä ei ainakaan kannata sanoa ääneen, ku siitä saa vaan hullun leiman otsaan..
[/quote]
Mitä vikaa niissä vähän isommissa ihanissa pikkusissa on? Miksi niihin ei voi keskittyä kunnolla, vaan pitää aina vaan vääntää se uusi vauva?
Ihan turha väittää että sulla olisi tasapuolisesti aikaa kaikille lapsillesi, henkisesti ovat heitteillä liian pienillä ikäeroilla. Ja tytöillä isompi taakka kannettavanaan kuin pojilla.
olet ällöttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä te lestadiolaiset elätätte suurperheenne? Esim. Oulussa on aivan järkyn kokosia omakotitaloja uudella alueella, ei paljon alle 350 tonnin sieltä asuntoa irtoa. Jos äiti on koko ajan äitiyslomalla tai hoitovapaallla niin miehellä pitää olla järkyt tulot. Ei se alkoholi nyt niiiiin kallista ole että siitä syntyneellä säästöllä mitään ökytaloja maksetaan. Vai pyhällä hengelläkö sitä eletään??
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 16:18"]
Millä te lestadiolaiset elätätte suurperheenne? Esim. Oulussa on aivan järkyn kokosia omakotitaloja uudella alueella, ei paljon alle 350 tonnin sieltä asuntoa irtoa. Jos äiti on koko ajan äitiyslomalla tai hoitovapaallla niin miehellä pitää olla järkyt tulot. Ei se alkoholi nyt niiiiin kallista ole että siitä syntyneellä säästöllä mitään ökytaloja maksetaan. Vai pyhällä hengelläkö sitä eletään??
[/quote]
En ole lestadiolainen mutta suurperheinen kyllä.
Talo on maksettu ja lapset on aina elätetty kahden ihmisen tuloilla.
en oikein ymmärrä kysymystä. Eikö ole selvää, että eri ihmisillä on eri tulot riippuen työpaikasta ja asemasta siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lestadiolainen neljän lapsen äiti, vanhin 9v ja nuorin vauva. Ja kyllä, olemme molemmat väsyneitä tähän vauva-arkeen, eikä meille varmaan enää koskaan tule vauvaa. Haluan elämältä muutakin kuin jatkuvaa raskaana olemista ja vauvan hoitoa.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 16:05"]
Mitä vikaa niissä vähän isommissa ihanissa pikkusissa on? Miksi niihin ei voi keskittyä kunnolla, vaan pitää aina vaan vääntää se uusi vauva?
[/quote]
Mä olen aina ihmetellyt tätä myös. En vain lessujen vaan kaikkien hyvin suuriperheisten kohdalla. Että vain vauvako on ihana? Että kun lapset kasvavat tiettyyn ikään, ne ei enää kelpaa eikä riitä kun pitää saada se VAUVA?
(Joo, kirjoitin kärkevästi ja tästä nyt varmaan taas moni loukkaantuu. Mutta olen todellakin ihmetellyt tätä asiaa. Kiitos, jos joku viitsii vastata jotenkin muutenkin kuin "olet urpo" -kommenteilla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 16:05"]
Mitä vikaa niissä vähän isommissa ihanissa pikkusissa on? Miksi niihin ei voi keskittyä kunnolla, vaan pitää aina vaan vääntää se uusi vauva?
[/quote]
Mä olen aina ihmetellyt tätä myös. En vain lessujen vaan kaikkien hyvin suuriperheisten kohdalla. Että vain vauvako on ihana? Että kun lapset kasvavat tiettyyn ikään, ne ei enää kelpaa eikä riitä kun pitää saada se VAUVA?
(Joo, kirjoitin kärkevästi ja tästä nyt varmaan taas moni loukkaantuu. Mutta olen todellakin ihmetellyt tätä asiaa. Kiitos, jos joku viitsii vastata jotenkin muutenkin kuin "olet urpo" -kommenteilla.)
[/quote]
Olen yhdeksän lapsen äiti enkä todellakaan koe, että VAIN vauvat ovat ihania.
Vauvatkin toki sitä ovat, mutta pidän kaikenikäisten lasten ja nuorten seurasta ja nautin kovasti myös aikuisten lasteni kanssa puuhastelusta.
Koen siis kysymyksen aika oudoksi.
En ole väsynyt raskaana olemiseen ja lasten hoitoon. Olen ollut viimeksi raskaan kymmenen vuotta sitten ja nuorin siis kohta 11 v.
Kaikilla lestadiolaisilla ei ole paljon lapsia. Kaikki lapset eivät ole yhtä haastavia. Kaikki vanhemmat eivät väsy.
Kun katsotte erinäisiä ohjelmia lestadiolaisuuten liittyen tai luette ihmisten kirjoituksia tai kommentteja, ottakaa huomioon, että ihmisten kokemukset ovat hyvin erilaisia eikä kukaan voi mennä sanomaan kokonaisen ihmisjoukon puolesta, että kaikki lestadiolaiset sitä tai tätä.
Esim. tuo, että oman tyttären sääliminen olisi syntiä. Enpä ole koskaan kuullut moista. Toisaalta mitä se sääliminen toista auttaa, eivätkö ennemminkin konkreetit toimenpiteet tai kannustaminen?
Jotenkin surullista on se yksisilmäisyys, että suurperheen äidin ja lasten (varmaan jonkun mielestä isänkin) elämä on ankeaa, köyhää, raskasta ja ilotonta. Varmasti voi olla. Mutta automaattisesti ei.
Ja mitä tulee tuohon ihmisoikeushuuteluun. Ihmisoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus. Saa uskoa tai olla uskomatta, saa kuulua uskonnolliseen yhteisöön tai olla kuulumatta. Jos ei allekirjoita jonkin yhdistyksen tai yhteisön aatteita tai periaatteita, eihän siihen kannata kuulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eletään miehen palkalla, lapsilisillä, kotihoidontuella sekä ajoittain myös vaimon palkalla. Rahat riittää juuri ja juuri elämiseen kun säästäväisesti eletään. Kierrätys, itsetekeminen jne.
Tunnetko jonkun perheen, jossa olisi 16 alle 17 vuotiasta lasta?
Meillä lapsilisiä saadaan n. 750 e ja varmasti kaikki menee ja enemmänkin menisi... Oletko kuuluut, että joku olisi rikastunut laspsilisillä. Erikseen on sijoituslapsista saatava tuki. Sitä voitanee kutsua jonkinlaiseksi palkaksi, niin kuin kuuluukin olla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 22:56"]
Mutta silti tulee aina se tunne, että eivät nämä riitä? Miksi? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
[/quote]
Nautin elämästä isossa perheessä.
Se on vastaa visiotani onnellisesta elämästä.
Ei siihen sen kummempaa syytä ole eikä tarvitse ollakaan.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 20:59"]
Vastasiko joku nyt oikeasti lestadiolainen millä te elätte? Vaikka lapsilisää tulisi useampi tonni kuussa ei se varmaan riitä edes ruokaa. Ostatteko vaatteita kirppareilta? Entä lelut ja harrastevälineet? Syödäänkö teillä halvinta ranskanpullaa? Onko teillä useampi pesu-ja astianpesukone? Entä sähkö- ja vesilaskut? Taatusti isommat kuin "normaalinkokoisessa" perheessä.
[/quote]
Totta ettei lapsilisä riitä ruokaan. Eikä sne pidäkään. Se on "lisä" ei palkka.
Lapsilisät käytetään lasten kuluihin; vaatteisiin, matkoihin, puhelimiin tietsikoihin, kirjoihin, harrastuksiin jne.
Palkalla taas maksetaan kotiavun ja au pariin palkat sekä muut laskut, ostetaan ruokaa ja eletään muutenkin. Ihan samalla lailla kuin pienemmissäkin perheissä.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 20:59"]
Vastasiko joku nyt oikeasti lestadiolainen millä te elätte? Vaikka lapsilisää tulisi useampi tonni kuussa ei se varmaan riitä edes ruokaa. Ostatteko vaatteita kirppareilta? Entä lelut ja harrastevälineet? Syödäänkö teillä halvinta ranskanpullaa? Onko teillä useampi pesu-ja astianpesukone? Entä sähkö- ja vesilaskut? Taatusti isommat kuin "normaalinkokoisessa" perheessä.
[/quote]
Meillä eletään taloudellista elämää. Kaikki perheemme jäsenet kulkevat kotona arkivaatteista, jotka on hankittu kirppiksiltä tai saatu sukulaisilta. Parempi vaatteita on jokaiselle muutamia, mutta niitä käytetään vain ihmistenilmoilla.
Ruoka valmistetaan itse, leipää myöten. Tarvikkeita hankin edullisissa suurissa erissä. En osta juurikaan eineksiä. Tämä on meillä myös terveydellisyys -kysymys. Teen myös itse jugurtit, jäätelöt yms. Näin vältymme turhalta sokerilta ja lisäaineilta. Meillä on oma kasvi- ja perunamaa. Poimimme myös paljon marjoja.
Lapsille ostamme toki muutaman joululahjan ja syntymäpäivälahjat. Mielestäni on hyvä, että he eivät totu siihen, että kaikkea saa, koska vaan haluaa.
Polttoaineisiin menee toki rahaa, kun asumme haja-asutusalueella.
Elämäni kuulostaa varmaan työntäyteiseltä. Sitä se onkin, mutta pidän sitä positiivisena, että lapset saavat opetella yhdessä minun kanssani työntekoon. Lapsista on hauska tehdä askareita, kun äiti on mukana hommassa.
Meillä ei mene rahaa tupakkaan, alkoholiin, elokuviin yms. Muutaman lomareissun teemme vuodessa, jolloin käytämme väljemmin rahaa ja lapset saavat pitää hauskaa esim. huvipuistoissa. Silloinkaan emme majoitu yleensä hotelleihin vaan reissaamme vaunulla tai yövymme sukulaisilla.
Minusta on jotenkin ihme perustelu rahan säästymiselle näissä uskovais-keskusteluissa se, että "rahaa ei mene tupakkaan, alkoholiin, manikyyriin, elokuviin...jne". Ihan kuin ei-uskiksilla rahaa sitten palaisi viinaan ja tupakkaan ja kampaajalle huimia summia, jollon ei ole varaa asua hulppeissa taloissa.
Newsflash: On paljon ei-uskovaisia, jotka ei myöskään juo, polta tai laita rahaa itseensä. Eikä silti pysty pröystäilemään pelkästään keskituloisena isoilla autoilla tai omakotitaloilla kaupunkien keskustoissa.
Itseasiassa jos tarkkoja ollaan, tupakanpoltto on koko ajan vähenemään päin, lähinnä wt:t vetää posket lommollaan imuputkea.
Kuten joku tuolla ylempänä kirjoittikin, suhteessa normiperheen kulutukseen lestadiolaiset tuskin säästää juuri yhtään mitään enempää jättämällä "tupakat ja viinat" ostamatta.
Ei kun ylpeitä kun on niin paljon lapsia, ja muut juuri päivittelee miten jaksetaan vaikka totuus on, että me hoidetaan lapsikatrasta paljon rennommalla asenteella kuin muut paria lastansa.