Miten paljon kolmas lapsi muutti teidän elämää?

Tama juuri on meilla haastavaa juuri - huomion jakaminen. Kaikkia kun rakastaa ihan hirmuisesti, mutta aika ei joka paiva riita kaikkille. Tietyt leikit tietyille paiville, ja jokaiselle pitaa antaa omaa one-on-one aikaa....

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 00:36"]

Minullekin on juuri iskenyt vauvakuume. Biologinen kello taitaa tikittää. Esikoinen on erityislapsi, mutta se on vasta hiljattain tullut ilmi. Nuorempi täyttää pian kaksi ja olin ihan varma, että lapsiluku on täynnä. Ihan hullua, mutta mielessä kaihertaa, että meidän perheemme ei ole vielä ihan täydellinen. Joku puuttuu.

[/quote]

Samat tunteet ja mietteet täällä. Se on se biologinen kello, se tunne että joku puuttuu.

Kuitenkin aion kyseinalaistaa sen tikityksen ja miettiä tämän asian järjellä läpi. Juuri kun jaksamisen kannalta alkaa helpottaa onko järkeä sekoittaa pakka ja aloittaa alusta? Mutta mutta ... saako sitä kelloa hiljennettyä tai sen tarpeen korjattua jotenkin vai jääkö sellainen kamala elinikäinen katumuksen tunne jos lapsiluku jää omasta mielestä vajaaksi? Ajatus pelottaa.

Meidän kuopus tuli elämäämme kuin pyörremyrsky ja pisti kaiken uusiksi :) mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

isommat olivat jo 7 vuotiaita ja aloittivat koulun samaan syssyyn kuin kuopus syntyi joten elämän meno muuttui muutenkin erilaiseksi. (miehen poika asuu meillä joka toinen viikko)

Tämä kuopus on voimakastahtoinen joka nukkui elämänsä ensimmäiset 2 vuotta huonosti, haluaa olla kaikessa se ykkönen ja päällepäsmäri, näsäviisas ja pikkuvanha jonka pitäisi mielestään osata kaiken mitä isommatkin. Isoveljet ovat välillä helisemässä hänen kanssaan. Univelkainen äiti ei ollut se paras mahdollinen läksyapu isommille mutta sentään äitiysloman takia oli joku kotona vastaanottamassa lapset ja antamassa välipalaa.

Oma aika meni kortille kun ennen meillä oli uusioperheenä tilanne että joka toinen viikonloppu oli lapsivapaata ja saimme mennä mielemme mukaan. Kyllähän me nytkin saadaan mennä usein erikseen ja välillä yhdessäkin kun mummi tai kummit hoitavat kuopusta (hän on jo reilu 3v)

En kadu vaikka joskus kaiken hulinan keskellä olenkin miettinyt miten rauhallista meillä olisi ilman tuota ipanaa.. Rakastan häntä kaikesta sydämestäni niinkuin rakastan isompiakin. Olisi elämämme paljon köyhempää ja tiedän että jotain olisin jäänyt kaipaamaan, vielä yhtä vauvamahaa, vielä yhtä pientä avutonta ihmisen alkua jota haluaa suojella ja rakastaa..

Meillä 2 lasta, mies haluaisi vielä yhden, minä olen epäröinyt. Näistä viesteistä olen saanut vahvistuksen sille, että EN halua enää kolmatta lasta. Se on juuri niin, että yksi lapsi per aikuinen, niin tilanne pysyy hallinassa. Enkä ollut edes ajatellut tuota, että kolme olisi tosi vaikea saada hoitoon tms. Oi, tule aika aikuisten ja parisuhteen ja kahdenkeskisten matkojen :)!

Meni parempaan ehdottomasti, vaikka tottakai oltiin onnellisia aiemminkin! Tarkoitan vaan, että kolmas lapsi tuntui siltä että on enempi "vanhemmille tehty" kuin aiemmat. Nyt varmaan joku käsittää väärin. Siis keskimmäinen tehtiin ajatellen, että tehdään esikoiselle leikkikaveri ja kolmas tehtiin sitten vanhemmille lellittäväksi:)

Kolmas oli niin helppo ja ihana, että me yritetään tällä hetkellä jos saataisiin neljäskin.;)

Samojen päätösten äärellä meilläkin. Vastata en siis voi kysymykseesi, mutta mielenkiinnolla odotan tähän ketjuun kokemuksia.

Meidän lapset on jo isoja, toisella kymmenellä jo kumpikin. Itse olen 35-vuotias, elämä on oikein hyvää ja tasaista, työt, koti, toimeentulo ja avioliittokin kunnossa. Mukavuudenhalu lienee suurin asia mikä mietityttää, tilaa ja rakkautta meillä olisi vielä yksi perheenjäsen vastaan ottaa. Mietityttää silti kovasti....

Meidän perhe oli näin jälkikäteen ajateltuna "vajaa" silloin kuin oli 2 aikuista ja 2 lasta. Lapsia on nyt kolme, eikä enempää meille tule, mutta en voisi kuvitellakaan elämää ilman yhtäkään lapsistamme. Isommat olivat 7- ja 5-vuotiaita kuopuksen syntyessä ja oli ihana palata töistä takaisin kotiin pariksi vuodeksi ja uskon isompien sisarustenkin nauttineen siitä ajasta.

No meidän kaksi ensimmäistä on vielä pieniä, 5 ja 3 ja aika tehdä se kolmas on nyt tai ei koskaan, itsellä ikää jo 38v. 

Välillä meilläkin mukavuudenhalu pukkaa vauvakuumeen edelle, varsinkin kun ne koliikit, uhmat ja yöheräilyt on vielä aika tuoreessa muistissa. Mutta täytynee muistaa että ne on väliaikaisia vuosia ja sitten meillä olisi ne kolme joista me molemmat aina olemme haaveilleet. Perhe todellakin tuntuu vielä vajaalta, niinkuin joku puuttuisi. 

ap

Tuntuu ihanalta. Tuntuu että nyt on se perhe ns.täysi.Pelkäsin että se tulee olemaan hankalaa mutta ei paljon helpompaa. Ainoa huono muutos on lasten isä. Mutta en silti kadu yhtään että saimme kolmannen lapsen. Toki vanhemmat lapset leikkii paljon keskenään kun olen aika paljon kiinni kolmannessa.

Alkuun meni ehkä hieman huonompaan, koska kolmas valvotti ja huusi PALJON. Ekasta vuodesta kun selviydyttiin, niin parempaan suuntaan on mennyt enkä kadu hetkäkään. Elämä olisi tosi tyhjää ilman kolmatta lasta. Ainoa asia mikä mua jäi kaduttamaan on se, ettei tehty neljättä lasta. Se jäi koska auto olisi mennyt vaihtoon eikä tiedetty jaksetaanko.

Täällä kans yks äiti, joka harkitsee kolmatta... Mies haluaisi vielä yhden, on itse isosta perheestä, mutta itse en ole vielä varma asiasta. Tavallaan olisi ihanaa kokea vauva-aika vielä kertaalleen, ja onhan nuo lapset ylipäänsä ihania, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen näinkin. Taloudellinen puoli vähän jännittää, vaikka ei mitään hätää tällä hetkellä olekaan. 

Meille oli yllätys, kuinka paljon kolmas lapsi lisää kaikkia menoja jne. Kahta lasta oli vielä sujuvaa käyttää neuvolassa, käydä yhdessä kaupassa, kuljettaa päivähoitoon, hoitaa sairastelut ja sairastamisten jälkeen kontrollit. Sitten alkoikin harrastukset, kaverisynttärit ja kaverikuviot. Koulukin vaatii vanhemmilta yllättävän paljon. Koulun Wilma-systeemi vaatii jatkuvasti reagointia, jos perheestä jompi kumpi vanhemmista on yhtään aktiivisesti missään ylimääräisessä mukana.

Kaksi lasta jakautuu kahdelle vanhemmalle vielä jotenkin ja molemmat vanhemmat voi vielä hoitaa työnsä. Se kolmas sekoittaa tilanteet. Meille tämä siis oli yllätys.

Ihanaa on, mutta luonnollisesti hommaa on enemmän. Kahden kanssa oli HELPPOA, mutta kolmen kanssa arki on välillä härdelliä. Rahaa palaa (vaatteet, harrastukset, ruoka). Aika on kortilla, mutta en silti vaihtaisi kolmatta pois;). Meillä lapset 13v, 12v ja 8v.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 13:40"]

Meille oli yllätys, kuinka paljon kolmas lapsi lisää kaikkia menoja jne. Kahta lasta oli vielä sujuvaa käyttää neuvolassa, käydä yhdessä kaupassa, kuljettaa päivähoitoon, hoitaa sairastelut ja sairastamisten jälkeen kontrollit. Sitten alkoikin harrastukset, kaverisynttärit ja kaverikuviot. Koulukin vaatii vanhemmilta yllättävän paljon. Koulun Wilma-systeemi vaatii jatkuvasti reagointia, jos perheestä jompi kumpi vanhemmista on yhtään aktiivisesti missään ylimääräisessä mukana.

Kaksi lasta jakautuu kahdelle vanhemmalle vielä jotenkin ja molemmat vanhemmat voi vielä hoitaa työnsä. Se kolmas sekoittaa tilanteet. Meille tämä siis oli yllätys.

[/quote]

Tätä olen myös miettinyt, että vapaa-aika olisi sitten tulevaisuudessa vaan sitä lasten elämän järkkäystä. Jo muutenkin, mutta varsinkin kolmen kanssa. Ja olen myös ollut tähän asti kotona joka on tietysti auttanut järjestelyitä. Joka tapauksessa palaan töihin tammikuussa. 

Onko teillä koskaa omaa tai parisuhde aikaa?

ap

Vastaan rehellisesti että en jaksais tätä härdelliä jos emme saisi yhteistä aikaa miehen kanssa. Anoppi asuu 250km päässä ja ottaa mielellään lapsia. Kesällä olivat muutaman viikon ja nyt joululomalla menevät tod.näk taas. Ottaa myös saman ikäisiä serkkuja mummolaan myös, kivaa lapsillekin.

T.10

Ystäväni aina tilittää kuinka kolmas lapsi muutti heidän koko perhedynamiikan. Aina lapsista joku on toistensa kurkussa kiinni ja kauhea härdelli ja meteli koko ajan. Rahallisesti hän sanoi kolmannen menevän siinä kuin kaksikin.

Rahallisesti ei mene siinä missä kaksi, ehkä leikki-ikäisten kanssa ;). Koululaiset harrastaa ja ruokaa menee suuria summia. Puhumattakaan vaatteista ;).

T.10

Muutti parempaan suuntaan. Yksikään lapsistamme ei voi olla maailmannapana. Lapset oppivat väistämättä paremmiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sisarukset oppivat paremmin jakamaan, auttamaan tosiaan ja tekemään yhteistyötä. Kahdenväliset konfliktit ovat vähentyneet. Sisaruskateus on vähentynyt. Tilaa erilaisille persoonille löytyy paremmin. Suvaitsevaisuus on lisääntynyt.

Alussa oli sisäänajovaihe, jolloin elämä kolmilapsisena oli rankempaa kuin kaksilapsisena. Kolmilapsista perhettä voi kutsua jo suurperheen aluksi.

Meillä se muutti aika hirmuisesti. Mutta se johtui varmaan siitä, että kolmas vauva oli koliikki vauva. En edes muista koko vauva-ajasta mitään. Elin ihan sumussa. Olin myös jollain tavalla masentunut silloin ja sekin varmasti vaikutti siihen, että oli super rankkaa. Kolmannen tuli siis mullisti kyllä todella paljon meidän tapauksessa. Tilanne tasoittui kun masennukseni meni ohitse ja vauva kasvoi koliikin yli. 

Kolmannen kanssa tuli sellainenkin muutos, että kädet ei meinannut enää riittää yksin. Oli monia paikkoja jonne ei kolmen pienen kanssa uskaltanut yksin mennä. Ihan siis turvallisuussyistä. 

Meillä on nyt neljä lasta. Neljäs ei sitten taas muuttanut oikein mitään enää :)

Kolme lasta on huomattavasti vaikeampi ellei jopa mahdotonta saada mihinkään hoitoon (esim. vanhempien kahdenkeskisten menojen ja matkojen ajaksi). Kaksi lasta sai hoitoon ja yökyläänkin helposti tuttaville ja isovanhemmille, kolmea kukaan ei uskallakaan ottaa tai eivät enää "mahdu". Eikä sitä oikein viitsi erottaakaan lapsia toisistaan eri paikkoihin, niin että yksi joutuisi olemaan yksin. Ei vähemmän on nykyisin kahdenkeskistä aikaa ja menoja. 

Jotkut menot on hankalampia (huvipuiston laitteisiin jakautuminen, kun kaikille ei ole aikuista, kaikki eivät pääse samoihin laitteisiin) ja harrastuksiin kuskaukset.