Miten paljon kolmas lapsi muutti teidän elämää?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:11"]

Meillä se muutti aika hirmuisesti. Mutta se johtui varmaan siitä, että kolmas vauva oli koliikki vauva. En edes muista koko vauva-ajasta mitään. Elin ihan sumussa. Olin myös jollain tavalla masentunut silloin ja sekin varmasti vaikutti siihen, että oli super rankkaa. Kolmannen tuli siis mullisti kyllä todella paljon meidän tapauksessa. Tilanne tasoittui kun masennukseni meni ohitse ja vauva kasvoi koliikin yli. 

Kolmannen kanssa tuli sellainenkin muutos, että kädet ei meinannut enää riittää yksin. Oli monia paikkoja jonne ei kolmen pienen kanssa uskaltanut yksin mennä. Ihan siis turvallisuussyistä. 

Meillä on nyt neljä lasta. Neljäs ei sitten taas muuttanut oikein mitään enää :)

[/quote]

No meillä se toinen oli todella huonosti nukkuva koliikkivauva ja en muista hänen vauva-ajastaan mitään ja todellakin sumussa elin. Nyt 3-vuotiaana hienosti käyttäytyvä tapaus. Esikoinen oli taas helppo vauva, nyt ei ollenkaan helppo. :)

Vauva-ajan ja kolmannen tulon helppous tai vaikeus riippuu varmasti tosi paljon myös siitä minkälaisen lapsen saa. Ja meillä on tapana tulla noita tempperamenttisia ja huonosti nukkuvia.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:11"]

Meillä se muutti aika hirmuisesti. Mutta se johtui varmaan siitä, että kolmas vauva oli koliikki vauva. En edes muista koko vauva-ajasta mitään. Elin ihan sumussa. Olin myös jollain tavalla masentunut silloin ja sekin varmasti vaikutti siihen, että oli super rankkaa. Kolmannen tuli siis mullisti kyllä todella paljon meidän tapauksessa. Tilanne tasoittui kun masennukseni meni ohitse ja vauva kasvoi koliikin yli. 

Kolmannen kanssa tuli sellainenkin muutos, että kädet ei meinannut enää riittää yksin. Oli monia paikkoja jonne ei kolmen pienen kanssa uskaltanut yksin mennä. Ihan siis turvallisuussyistä. 

Meillä on nyt neljä lasta. Neljäs ei sitten taas muuttanut oikein mitään enää :)

[/quote]

No meillä se toinen oli todella huonosti nukkuva koliikkivauva ja en muista hänen vauva-ajastaan mitään ja todellakin sumussa elin. Nyt 3-vuotiaana hienosti käyttäytyvä tapaus. Esikoinen oli taas helppo vauva, nyt ei ollenkaan helppo. :)

Vauva-ajan ja kolmannen tulon helppous tai vaikeus riippuu varmasti tosi paljon myös siitä minkälaisen lapsen saa. Ja meillä on tapana tulla noita tempperamenttisia ja huonosti nukkuvia.

ap

Meille toisen lapsen syntymä oli isompi muutos kuin kolmas. Lapset syntyivät pienen ajan sisään (3,5 vuotta ja kolme lasta), ja tietysti välillä on ollut raskaitakin hetkiä (vatsataudit yms), mutta eipä minulla juuri ole mitään uhkakuvia kerrottavana millä peloitella kolmatta lasta harkitsevia.

Me olemme onneksemme aina saaneet hoitoapua (ei puhettakaan siitä, että se kolmas olisi hoidettaessa jotenkin liikaa). Ja itse olen opetellut ottamaan rennommin; kodin ei tarvitse olla tiptop, ja lapsi kasvaa Piltti-ruuallakin.

Tuota miettisin 10v. Miettiminen vain jatkui ja mulla  kolmas vauva ja se on ragdoll pentu. Ei kitisevä, eikä valvota. Olen nyt 48v. Ja en jaksaisi kolmannen lapsen harrastus ja koulurumbaa. Minä tuen lapsien koulunkäyntiä. Tässä iässä kaipaa jo rauhaa. Jokainen on yksilönä ja tietää omat voimavaransa ja mitä haluaa lapsille antaa. Sitten vielä elämään tulee lasten kaveritkin.

Olen 30v ja mietin kolmatta lasta... Joten lapsi olisi jo 18v kun olen itse 48v. Juuri tuo rahan meno mietityttää. Tulot ovat keskituloa ja olen itse melko nuuka, mutta haluaisin kuitenkin etteivät lapset kokisi että jäävät rahallisesti jostain paitsi.

Ei juurikaan muuttanut muulla tavalla kuin että tietty vauva-arki alkoi alusta.

t. 3 lapsen äitee

Vanhemmuus ei ole pelkkää vauva-aikaa. Esimerkiksi koululaiset tarvii monenlaista tukea. Preppaamista kokeisiin, harrastuksiin kuskaamista, kaverit tulee kotiin ja ym. Toki tuo mikään ei ole pakollista, mutta parasta mitä voi koululaisille antaa. Tiedän perheitä joissa on vauva ja koululaiset jää omaan varaansa. Surullista kun 8v. Poika sanoo että heidän täytyy pärjätä yksin kaikessa. Lapsella vielä oppimisvaikeus. Näin ei tietenkään kaikilla ole.

Vanhemmuus ei ole pelkkää vauva-aikaa. Esimerkiksi koululaiset tarvii monenlaista tukea. Preppaamista kokeisiin, harrastuksiin kuskaamista, kaverit tulee kotiin ja ym. Toki tuo mikään ei ole pakollista, mutta parasta mitä voi koululaisille antaa. Tiedän perheitä joissa on vauva ja koululaiset jää omaan varaansa. Surullista kun 8v. Poika sanoo että heidän täytyy pärjätä yksin kaikessa. Lapsella vielä oppimisvaikeus. Näin ei tietenkään kaikilla ole.

Vanhemmuus ei ole pelkkää vauva-aikaa. Esimerkiksi koululaiset tarvii monenlaista tukea. Preppaamista kokeisiin, harrastuksiin kuskaamista, kaverit tulee kotiin ja ym. Toki tuo mikään ei ole pakollista, mutta parasta mitä voi koululaisille antaa. Tiedän perheitä joissa on vauva ja koululaiset jää omaan varaansa. Surullista kun 8v. Poika sanoo että heidän täytyy pärjätä yksin kaikessa. Lapsella vielä oppimisvaikeus. Näin ei tietenkään kaikilla ole.

Meidän kolmonen on lapsista kaikkein sosiaalisin ja show-henkisin. Pirteitä ja avoimia ovat myös 2 muuta, mutta tää kolmonen on varmaan tuleva stand-up-koomikko. Tosi hänellä on ollut jatkuvaa yleisöä, vanhemmat lapset jo 6 ja 8 kun kuopus syntyi. Hänestä tuli heti koko perheen "yhteinen projekti" ja lellikki. Toinen isoveljistä sanoikin, että meidän perheen elämä ois paljon tylsempää ilman tätä pikkusiskoa.

Toki on enemmän melua, aktiviteettejä, ja matkat maksaa kolmannen kanssa aika paljon enemmän kuin 2-lapsisena perheenä. Myös auton vaihdoimme isompaan, mutta se enemmänkin huvin vuoksi kuin pakosta. Myös pikkulapsivaihe elämässä piteni aika monella vuodella, kun lasten ikäero on isompi.

Joskus on oma jaksaminen kortilla, sillä kolmonen sekä antaa mutta myös vie huimasti energiaa äänitasollaan ja tempollaan. Pois emme kyllä antaisi ;) Ja on myös isovanhemmat kieputtanut pikkusormensa ympärille, joten hoitoapua on melkoisen hyvin saatavissa.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:52"]

Olen 30v ja mietin kolmatta lasta... Joten lapsi olisi jo 18v kun olen itse 48v. Juuri tuo rahan meno mietityttää. Tulot ovat keskituloa ja olen itse melko nuuka, mutta haluaisin kuitenkin etteivät lapset kokisi että jäävät rahallisesti jostain paitsi.

[/quote]

Minä sain 30v lahjaksi kolmannen lapsen ;). Kaikkea ei voi tietenkään mitata rahassa, jos haluaa kolmannen niin siitä vaan. Meillä kolmas oli puolivahinko (ihana sellainen) ja olen tosi tyytyväinen että kävi näin. Olin jo aikaisemmin miettinyt kolmatta, niin eipä tarvinnut jahkata enää. Jännitti etukäteen, koska esikoinen ja keskimmäinen olivat melko huonoja nukkujia (toosi aamuvirkkuja jne), muutenkin olin väsynyt pienestä ikäerosta.

Kolmas oli todella hyvä nukkuja!!! Ihan uskomatonta, olin elämäni kunnossa äippälomalla. Muutenkin oli helppo vauva, esikoinen oli tuolloin 5,5v (aloitti eskarin) ja keskimmäinen 4v kun kuopus syntyi. Tosi kivat ikäerot ja tuntui luksukselta hoitaa vain yhtä pientä;).

Ei kannata ehkä liikaa pähkäillä, jos tuntuu siltä että haluais vielä kolmannen?;)

T.10

Haluaisin niin, mutta riittäkö voimavarat ja rahat, saako kaikki tarvitsemansa huomion, onko meillä tarpeeksi rauhaa ja mukavaa ja aikaa toteuttaa muitakin unelmia?

Lastenhoitajia meillä ei lähimaillakaan ole mutta maksullistahan saa vaikka kaikille kolmelle samaan aikaan, ja niin me varmaan tehtäisiinkin.

Jännittää, mutta varmasti loppujen lopuksi pärjäisimme, pärjäähän monet muutkin. :)

Kiitos kaikista vastauksista!

ap

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 13:40"]

Meille oli yllätys, kuinka paljon kolmas lapsi lisää kaikkia menoja jne. Kahta lasta oli vielä sujuvaa käyttää neuvolassa, käydä yhdessä kaupassa, kuljettaa päivähoitoon, hoitaa sairastelut ja sairastamisten jälkeen kontrollit. Sitten alkoikin harrastukset, kaverisynttärit ja kaverikuviot. Koulukin vaatii vanhemmilta yllättävän paljon. Koulun Wilma-systeemi vaatii jatkuvasti reagointia, jos perheestä jompi kumpi vanhemmista on yhtään aktiivisesti missään ylimääräisessä mukana.

Kaksi lasta jakautuu kahdelle vanhemmalle vielä jotenkin ja molemmat vanhemmat voi vielä hoitaa työnsä. Se kolmas sekoittaa tilanteet. Meille tämä siis oli yllätys.

[/quote]

Heh, ketjun ensimmäinen rehellinen vastaus. 

Minullekin on juuri iskenyt vauvakuume. Biologinen kello taitaa tikittää. Esikoinen on erityislapsi, mutta se on vasta hiljattain tullut ilmi. Nuorempi täyttää pian kaksi ja olin ihan varma, että lapsiluku on täynnä. Ihan hullua, mutta mielessä kaihertaa, että meidän perheemme ei ole vielä ihan täydellinen. Joku puuttuu.

Kolmas oli hyva paatos. Toisen lapsen syntyma oli vaikeampi. Kaikki suunniteltua, mutta yllatti kuinka paljon enemman vaatii lahtea vaikka kauppaan kahden lapsen kanssa, kun ennen oli vain yksi. Kolmas lapsi meni siina missa kaksi, ja neljas oli jo piece of cake!! :) Miten muuten Suomessa aidit viela hereilla? Eiko vasyta? Itse nukahdan joka ilta kirjan paalle kello kymmenen....:)

Neljan lapsen ulkomamma Amerikasta

Tää on mielenkiintoinen ketju. Meillä kolmosta mietittiin monta vuotta ja lopulta sitten päädyimme vielä josko kolmannen saisimme. Nyt pahin vauva-aika on jo ohitse ja silti tuntuu että ei helpota yhtään. Kyllä huomion jakaminen kolmelle tekee välillä tiukkaa, ja just aiemmin mainitut hoitoavut ja matkustamiset ei oo niin helppoa. Rahaa tosiaan tuntuu palavan jo nyt enemmän vaikka kuopus on vasta alle 2. Tietenkin olin pitkään kotona, joten se verotti omia tuloja. Mutta kuten muutkin on sanonut niin pois en antais, mutta neljättä en kuitenkaan halua :)