Onko silloin pakko jaksaa elää kun on lapsia?

Kyllä mielestäni, sillä lapsi kokee sen hylkäykseki, jos vanhempi tappaa itsensä,

Kyllä. Silloin on myös pakko hakea itselleen apua, jos omin voimin ei jaksa ja miettii kuolemaa.

Mä en usko minkään avun tässä auttavan. Ap

Mä en usko minkään avun tässä auttavan. Ap

Mitä apua olet saanut? Mikä on tilanne?

Tässä olen pohdiskellut ihan samaa. Jos lapse vähänkään viihtyis enemmän isänsä kanssa, niin ratkaisu olisi paljon helpompi.

Kyllä se on vaan pakko. Ei mikään asia ole niin kauhea etteikö voisi elää, paitsi joku parantumaton sairaus josta tulee jatkuvat kivut ja dementia.

Itsemurha on pelkurin teko, ja julma, ei vaan perheen jäsenille, vaan kaikille läheisille ja tutuille, se järkyttää yllättävän monia ihmisiä, ja suurin osa ajattelee, että olisi voinut jotenkin auttaa jos olisi tiennyt tilanteen niin pahaksi.

Kannattaa hakea apua! Mikä ikinä on aiheuttanut tai aiheuttaa tuollaista oloa, olet elämisen arvoinen! Terapeutin luokse kannattaa mennä! Tai tukeutua läheiseen!

Eikö ole julmaa pakottaa elämään?

Mulla ei ole ketään, ei ketään.

Vaikka ei olisi edes niitä lapsia, niin kyllä pitää jaksaa elää ja hakea apua välittömästi.

Mä ikävöin ja suren kaikkein eniten itsemurhan tehneitä läheisiäni, en sairauteen (/vanhuuteen) kuolleita.

Ja mä olen tänään yksin kotona, tänään olisi hyvä päivä.

Pakko se vaan on. Mulla on ihan sama tilanne. Pakon edessä, lasten takia, elän (raahaudun) päivästä toiseen. Ei tässä mistään masennuksesta ole kyse, elämäni vaan on niin epäonnistunut, yksinäinen ja väsynyt. Elämä on vaan työtä työtä työtä työtä.

Siis sulla on lapsi, mutta sinulla ei ole ketään?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 22:28"]

Mulla ei ole ketään, ei ketään.

[/quote]

Ei mullakaan mutten silti halua tappaa itseäni, joten se ei ole oikea syy, vaan aivosi ovat häiriintyneet ja yrittävät huijata sinua. Vaikkei usko avun auttavan niin suurella todennäköisyydellä se auttaa silti.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 22:31"]

Pakko se vaan on. Mulla on ihan sama tilanne. Pakon edessä, lasten takia, elän (raahaudun) päivästä toiseen. Ei tässä mistään masennuksesta ole kyse, elämäni vaan on niin epäonnistunut, yksinäinen ja väsynyt. Elämä on vaan työtä työtä työtä työtä.

[/quote]

Tämä voisi olla minun kirjoittama....

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 22:25"]

Kyllä se on vaan pakko. Ei mikään asia ole niin kauhea etteikö voisi elää, paitsi joku parantumaton sairaus josta tulee jatkuvat kivut ja dementia.

Itsemurha on pelkurin teko, ja julma, ei vaan perheen jäsenille, vaan kaikille läheisille ja tutuille, se järkyttää yllättävän monia ihmisiä, ja suurin osa ajattelee, että olisi voinut jotenkin auttaa jos olisi tiennyt tilanteen niin pahaksi.

[/quote]

Ai että mua suututtaa tällaiset viestit. Et sinä voi tietää mitä kaikkea esim. ap on kokenut. Toiset ihmiset joutuu oikeasti kärsimään koko ajan, koko elämänsä. Ei tarvita mitään sairauksia joihin kuolee, elämä voi olla tuskaa ilman niitäkin.

Eikä itsemurhaa miettivä jaksa enää miettiä muiden reaktioita asiaan. Yleensä kukaan perheen jäsenistä tai tutuista ei ole välittänyt paskan vertaa itsemurhan tehneestä, ennenkuin se ottaa oman henkensä. Sen jälkeen asia vasta koskee heitäkin ja silloinkin vain itsekkäästi ajatellen, että kun minä en kestä kun se nyt tappoi itsensä.

jos ei jaksa elää, on sairas. Ja silloin pitää hakea apua. Ja anteeksi nyt, mutta et ole niin ainutlaatuisen pahassa jamassa, ettei joku muu olisi kokenut samaa ja noussut siitä takaisin elämään.

Kuinka pitkän ajan ajattelit lapsesi sinua miettivän? Ajattelitko, että muutaman viikon, pari kuukautta korkeintaan ja se on siinä? Minä taas luulen, että hän miettii sinua vielä 70 vuotiaanakin, joten mieti tarkkaan mitä teet. Älä anna lapsellesi hänen loppuiäkseen raskasta taakkaa harteilleen miettiä, onko hän ollut syyllinen tähän sinun mahdolliseen valintaan, oliko hän tehnyt jotakin väärin, että äiti teki mitä teki. Mitä lapsesi kertoo aikanaan omille lapsilleen äidistään, lastensa mummista? Sinun ratkaisusi vaikuttaa hyvin moneen asiaan, ihmiseen ja vaikutukset näkyvät helposti vielä 70 vuoden päästäkin. Mietipä mitä voisit asialle tehdä, tuskin olet ajatellut kaikkia vaihtoehtoja. Jos et itse vaihtoehtoja pysty ajattelemaan, niin muut ajattelevat kyllä , kunhan annat vain muille mahdollisuuden siihen.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 22:11"]

--

[/quote]Ei. Olet todennäköisesti noissa ajatuksissa kieriessäsi huono vanhempi ja lapsesi kärsivät siitä enemmän.