Onko silloin pakko jaksaa elää kun on lapsia?

No jos on vakavasti masentunut ni en usko et syyttelyt auttaa! Parasta on vaikka netistä hankkia terapeitti! Ja heti ma varaa aika! masennuksen aikana on vaikeaa nähä hyviä puolia elämästä!

Menette terveyskeskukseen, otatte sen mielialalääkereseptin ja syötte niitä sen puoli vuotta, ja sitten katsotte mitkä ovat fiilarit.

Itsemurha on ratkaisu siinä missä elämän jatkaminenkin, mutta itsemurhan jälkeen ei enää tehdä korjaavia liikkeitä.

Parasta olisi siis lasten tähden kokeilla kaikki keinot jotta elämästä tulisi siedettävää.

Pelkäsin itse mielialalääkityksen aloittaessani että minusta tulisi tyyliin tyhmä tahdoton zombi, mutta niin ei käynyt. Sen sijaan aloin nähdä mitä elämä voisi olla ilman jatkuvaa vitutusta ja päälle lyövää aggressiota, jotka olivat estäneet minua tekemästä haluamiani asioita, ja tekemättömyys taas oli masentanut minua.

Elämästä on nykyisin tullut jonkunmoinen huippu-urheilusuoritus. Siihen voi minusta reagoida joko voivottelemalla, muuttamalla erämaahan tai ottamalla kaikki keinot käyttöön: mielialalääkkeet kun ovat kuitenkin ihan sallittua dopingia. Älkää niitä ainakaan henkenne kaupalla välteltkö.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 22:25"]

Kyllä se on vaan pakko. Ei mikään asia ole niin kauhea etteikö voisi elää, paitsi joku parantumaton sairaus josta tulee jatkuvat kivut ja dementia.

Itsemurha on pelkurin teko, ja julma, ei vaan perheen jäsenille, vaan kaikille läheisille ja tutuille, se järkyttää yllättävän monia ihmisiä, ja suurin osa ajattelee, että olisi voinut jotenkin auttaa jos olisi tiennyt tilanteen niin pahaksi.

[/quote]

Ai että mua suututtaa tällaiset viestit. Et sinä voi tietää mitä kaikkea esim. ap on kokenut. Toiset ihmiset joutuu oikeasti kärsimään koko ajan, koko elämänsä. Ei tarvita mitään sairauksia joihin kuolee, elämä voi olla tuskaa ilman niitäkin.

Eikä itsemurhaa miettivä jaksa enää miettiä muiden reaktioita asiaan. Yleensä kukaan perheen jäsenistä tai tutuista ei ole välittänyt paskan vertaa itsemurhan tehneestä, ennenkuin se ottaa oman henkensä. Sen jälkeen asia vasta koskee heitäkin ja silloinkin vain itsekkäästi ajatellen, että kun minä en kestä kun se nyt tappoi itsensä.

[/quote]

Niin no mistä sitä tietää kun ei masentunut ihminen kerro kenellekään. Yksi tuttu nainen jonka olin nähnyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten tappoi itsensä hiljattain, ja hänellä jäi kaksi lasta. Kyllä se vei minultakin moneksi yöksi yöunet vaikka en todellakaan ollut edes ystävä. Eräs ystäväni oli hänen ystävänsä ollut kai lähes koko ikänsä, ja kyllä ystäväni oli todella järkyttynyt, hän tiesi että oli ollut taloudellisia vaikeuksia ja miehen kanssa oli ollut vaikeaa pitkään, mutta ei todellakaan itsemurha ollut niihin mikään ratkaisu. Raha on vain rahaa, se on typerin syy vahingoittaa lapsiaan pysyvästi, miehestä kyllä pääsee eroon myös helpomminkin. Ymmärrän sen että väsyy, olen itse ollut keskivaikeassa masennuksessa ainakin puolet elämästäni, ja varmasti olisin harkinnut ihan tosissani itsemurhaa jos lapsia ei olisi, en kyllä pystyisi sitä tekemään äidilleni ja sisaruksillenikaan, varmasti kaveritkin ja muut sukulaisetkin järkyttyisivät. Minä tiedostan sen, että vaikka olen vuosia ollut uupunut ja elämä tuntuu epätoivoiselta, minä en ole ansainnut mitään vapautuskorttia tästä lyhyestä elämästä. Jos kerran tarvitsee apua sitä pitää hakea ja pyytää, tiedän että se on tosi vaikeaa, mutta edes sen voi lastensa eteen tehdä.

Meidän kylällä tapahtui sellainen että mies tappoi lapsensa ja itsensä, ja perheen äiti jäi yksin, siinä tilanteessa olisin itsemurhan kyllä ymmärtänyt, perheen talo paloi kun äiti oli vielä sairaalassa. Hän ei ole nyt vuosien päästäkään tehnyt itsemurhaa, ja sitä ihailen, en varmasti olisi itse pystynyt samaan, hän varmasti kärsii koko ajan.