Lue keskustelun säännöt.
3v uhmaa päiväkodissa, mutta on kotona ihan ok
11.11.2013 |
Haluaisin kuulla, onko muilla vastaavia kokemuksia. Eli siis 3-vuotias uhmaa päiväkodissa sääntöjä, mutta käyttäytyy kotona ihan ok.
Kesällä pojalla oli kotona vahva uhmakausi, joka meni johdonmukaisilla ja tiukoilla säännöillä ohi, mutta nyt samankaltaista käytöstä on ilmennyt päiväkodissa. Lapsi ei kuulemma suostu pukemaan/riisumaan ja häiritsee nukkarissa, kun pitäisi alkaa päiväunille. Hänet on jo pari kertaa poistettu nukkarista ja otettu erilliseen huoneeseen lepäämään.
Pitäisikö tästä olla huolissaan, vai voiko olla kyse siitä, että lapsi nyt kokeilee vuorollaan päiväkodin hoitajia? Päiväkodissa poika aloitti vuosi sitten pienten ryhmässä, josta siirtyi nyt syksyllä isompien ryhmään.
Kommentit (16)
Minä olisin huolissani, jos olisi OMA LAPSENI kyseessä. Minusta uhmaamisen kuuluu mennä niin päin, että kotona uskalletaan olla tosi uhmakkaita ja hoidossa taas esimerkillisen hyväkäytöksisiä tai ainakin melkein. Olen opettanut lapsilleni käytöstapoja;) Rajat pitävät, joten niitä ei tarvitse testailla enää kodin ulkopuolella. Syli löytyy myös kotoa, mutta sen huolivat myös hoidossa.
Ehkä jollakin on vastaavia kokemuksia kuin sinulla? Miten olet asettanut lapsillesi rajoja? Jos niitä ei ole, lapsi haluaa ne kuitenkin jostain esim päivähoidosta. Jos on helppo lapsi, niin miksi ei testaile rajojaan silti kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 11:46"]
Minä olisin huolissani, jos olisi OMA LAPSENI kyseessä. Minusta uhmaamisen kuuluu mennä niin päin, että kotona uskalletaan olla tosi uhmakkaita ja hoidossa taas esimerkillisen hyväkäytöksisiä tai ainakin melkein. Olen opettanut lapsilleni käytöstapoja;) Rajat pitävät, joten niitä ei tarvitse testailla enää kodin ulkopuolella. Syli löytyy myös kotoa, mutta sen huolivat myös hoidossa.
Ehkä jollakin on vastaavia kokemuksia kuin sinulla? Miten olet asettanut lapsillesi rajoja? Jos niitä ei ole, lapsi haluaa ne kuitenkin jostain esim päivähoidosta. Jos on helppo lapsi, niin miksi ei testaile rajojaan silti kotona?
[/quote]
Kirjoitin aloituksessa, että lapsi testasi rajoja hyvinkin vahvasti kotona kesällä ja syksyllä (ja testaa vieläkin aina välillä pienimuotoisesti, että olisiko säännöt muuttuneet. No, eivät ole.) Eli meillä on kotona aina ollut tietyt rajat, joista pidetään johdonmukaisesti kiinni. Vastapainona myös kehutaan ja sylitellään.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 11:46"]
Minä olisin huolissani, jos olisi OMA LAPSENI kyseessä. Minusta uhmaamisen kuuluu mennä niin päin, että kotona uskalletaan olla tosi uhmakkaita ja hoidossa taas esimerkillisen hyväkäytöksisiä tai ainakin melkein. Olen opettanut lapsilleni käytöstapoja;) Rajat pitävät, joten niitä ei tarvitse testailla enää kodin ulkopuolella. Syli löytyy myös kotoa, mutta sen huolivat myös hoidossa.
Ehkä jollakin on vastaavia kokemuksia kuin sinulla? Miten olet asettanut lapsillesi rajoja? Jos niitä ei ole, lapsi haluaa ne kuitenkin jostain esim päivähoidosta. Jos on helppo lapsi, niin miksi ei testaile rajojaan silti kotona?
[/quote]
Kirjoitin aloituksessa, että lapsi testasi rajoja hyvinkin vahvasti kotona kesällä ja syksyllä (ja testaa vieläkin aina välillä pienimuotoisesti, että olisiko säännöt muuttuneet. No, eivät ole.) Eli meillä on kotona aina ollut tietyt rajat, joista pidetään johdonmukaisesti kiinni. Vastapainona myös kehutaan ja sylitellään.
[/quote]
Lisään vielä, että esim. pukemisen kanssa ei neuvotella. Jos ei suostunut itse pukemaan (osaa kyllä), niin sitten puettiin väkisin. Kesällä taisteltiin myös nukkumisen kanssa (juoksi pois sängystä ja palautettiin sinne takaisin. Tätä kesti pari viikkoa.), mutta nykyään sekin sujuu kotona hyvin. Eli iltasatujen ja halien jälkeen lapsi jää petiin ja nukkuu täydet yöt noin 20/20.30 - 7.30.
T: ap
Ehkä on vähän ylirohkea ja itsepäinen? Onneksi kotona on jo rauhoittunut. Viihtyykö hoidossa? Mielenosoitusta, kun kotona olisi mukavampaa?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 12:06"]
Ehkä on vähän ylirohkea ja itsepäinen? Onneksi kotona on jo rauhoittunut. Viihtyykö hoidossa? Mielenosoitusta, kun kotona olisi mukavampaa?
[/quote]
Itsepäinen poika kyllä on ja tahtoa että siihen liittyvää sinnikkyyttä löytyy. Ilmoitti jo vauvana kovaäänisesti tarpeistaan. Hoitoon on lähtenyt aina suht mielellään, tai ei ainakaan kovin ole protestoinutkaan. Päiväkodissa siis pärjää muuten hyvin, mutta noista pukemisista ja nukkarihäiritsemisistä erityisesti on nyt tullut sanomista. Ja oikeastaan kaikesta, missä pitäisi tehdä heti siten kuin hoitajat sanovat.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko teillä olevan kunnollisia rajoja. Vanhemmat helposti toimivat siloitellen ja juuri esim pakolla pukien. Päiväkodissa ei niin toimita ja ei tehdä kauppaa säännöistä. On paljonkin vanhempia, jotka kuvittelevat pitävänä kuria, mutta todellisuus on toinen.
Te ketkä näitä kyselevät, ovat yleensä päättäneet olla oikeassa ja alkavat korostaa hyvää vanhemmuuttaan, eivätkä ota opikseen.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 12:22"]
En usko teillä olevan kunnollisia rajoja. Vanhemmat helposti toimivat siloitellen ja juuri esim pakolla pukien. Päiväkodissa ei niin toimita ja ei tehdä kauppaa säännöistä. On paljonkin vanhempia, jotka kuvittelevat pitävänä kuria, mutta todellisuus on toinen.
Te ketkä näitä kyselevät, ovat yleensä päättäneet olla oikeassa ja alkavat korostaa hyvää vanhemmuuttaan, eivätkä ota opikseen.
[/quote]
Ei mulla ole mitään syytä korostaa mitään. Päin vastoin kyselen, että missäköhän voisi olla vika (vai ei missään), kun en itse tiedä.
Pakolla on puettu siksi, että jäähyt ja käskeminen eivät ole auttaneet, ja pakko lapsi on tiettyyn aikaan päiväkotiin saada, kun töissäkin on työajat.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Meillä on 4v, jolla samaa. Kotona menee paremmin. Uskon, että rauhallisempi ympäristö (siis kotona) vaikuttaa. Päiväkodissa on väistämättä hälinää ja kaaosta, joka häiritsee lasta esim. pukemistilanteissa niin, ettei pysty toimimaan järkevästi.
En usko, että tämä teidänkään kohdalla liittyy mitenkään vanhempien kasvatustaitoihin.
10 jatkaa...
Meillä on ollut muutakin syytä epäillä, että kyseessä voisi olla tarkkaavaisuuden/toiminnanohjauksen häiriö tai jotain sen suuntaista. Tutkimukset aluillaan.
Johdonmukaisuus, selkeät ohjeet ja rajat sekä rauhallinen ympäristö säännöllisine rutiineineen auttavat meillä. Jäähyt ja komentelu (=alistaminen) ovat aika tehottomia keinoja. Kuten sanoin, niin isossa lapsiryhmässä on väistämättä hälyistä ja välillä kaaostakin, ja ainakin meidän tapauksessa "oireet" pahenee tästä syystä.
En nyt väitä, että teillä olisi kyse mistään isommasta, mutta jos tilanne jatkuu (kuten meillä), niin tämäkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä, ja hakea ajoissa apua.
3v on tosi pieni vielä ja vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Ihan naurettavaa kerskailla, että "on opettanut lapselleen käytöstapoja". Sinuna ap pyytäisin päiväkodin väeltä, että sovitte keskusteluajan ja mietitte asiaa yhdessä oikein kunnolla. Ehkä kyse ei olekaan kovin isosta asiasta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 13:02"]
10 jatkaa...
Meillä on ollut muutakin syytä epäillä, että kyseessä voisi olla tarkkaavaisuuden/toiminnanohjauksen häiriö tai jotain sen suuntaista. Tutkimukset aluillaan.
Johdonmukaisuus, selkeät ohjeet ja rajat sekä rauhallinen ympäristö säännöllisine rutiineineen auttavat meillä. Jäähyt ja komentelu (=alistaminen) ovat aika tehottomia keinoja. Kuten sanoin, niin isossa lapsiryhmässä on väistämättä hälyistä ja välillä kaaostakin, ja ainakin meidän tapauksessa "oireet" pahenee tästä syystä.
En nyt väitä, että teillä olisi kyse mistään isommasta, mutta jos tilanne jatkuu (kuten meillä), niin tämäkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä, ja hakea ajoissa apua.
3v on tosi pieni vielä ja vasta harjoittelee ryhmässä toimimista. Ihan naurettavaa kerskailla, että "on opettanut lapselleen käytöstapoja". Sinuna ap pyytäisin päiväkodin väeltä, että sovitte keskusteluajan ja mietitte asiaa yhdessä oikein kunnolla. Ehkä kyse ei olekaan kovin isosta asiasta. Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos! Itselläkin on käynyt mielessä, että voisiko kyse olla jostakin häiriöstä ja huolettaa tietty kovasti. Olen huomannut kotona saman, että selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet auttavat, ei niinkään käskyttäminen (vaikka tietty rajat ja säännöt on oltava). Sovinkin jo päiväkodille keskusteluajan pojan asioista.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 13:02"]
10 jatkaa...
Meillä on ollut muutakin syytä epäillä, että kyseessä voisi olla tarkkaavaisuuden/toiminnanohjauksen häiriö tai jotain sen suuntaista. Tutkimukset aluillaan.
[/quote]
Saanko vielä kysyä, että minkä muiden asioiden vuoksi tuota häiriötä teillä on alettu epäillä?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin normaalia, kysy asiaa vaikka päiväkodin työntekijöiltä, ovat varmasti nähneet saman kuvion ennenkin (tai ovat vasta työnsä aloittaneita kaikki). Lapsi on uhmannut vanhempia aikansa ja rajat on vedetty, nyt lapsella on turvallinen olo päiväkodissa ja uskaltaa uhmata siellä päiväkodin aikuisia. Vasta sitten kannattaa olla huolissaan, jos käytös ei muutu yhtään pidemmän ajan kuluessa.
Meillä huoli heräsi ensin päiväkodin puolelta. Lapsi aloitti hoidossa 2-vuotiaana, ja alusta asti oli hankaluuksia. Sitä seurattiin vuoden verran, mutta käytös ei tosiaan muuttunut juuri yhtään. Eli mistään "sopeutumisvaiheesta" ja siihen liittyvästä rajojen hakemisesta ei enää voi olla kyse - jossain määrin tuo on varmasti tosi yleistä, että aluksi on kaikenlaisia hankaluuksia, varsinkin mitä pienempi lapsi. Onneksi hoitajat ovat koko ajan olleet todella ystävällisiä perhettämme kohtaan ja hyvässä hengessä on viety asioita yhdessä eteenpäin.
Lapsen käytöksessä on siis monia piirteitä, jotka ovat saaneet ammattikasvattajat ja lopulta meidät vanhemmatkin epäilemään, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Hän tarvitsee edelleen paljon henkilökohtaista opastusta, vaikka 5. syntymäpäivä lähestyy. Ohjeet eivät mene perille, jos ne annetaan yhteisesti koko ryhmälle. Hänen on vaikea rauhoittua, esim. nukkumistilanteet ja yhteiset toimintatuokiot ovat hankalia. Samoin hänen on vaikea keskittyä ei-niin-mieluisiin tehtäviin (esim. pukeminen, piirtäminen). Mieluiten hän puuhailisi omien mielenkiinnon kohteittensa parissa (niihin kyllä jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja!) Hän on sosiaalinen ja nauttii muiden lasten seurasta, mutta sosiaaliset taidot eivät taida olla ihan ikätasoisia. Hän on herkkä tietyille äänille (ja ääntähän lapsiryhmässä riittää!), ja tämä aiheuttaa stressiä ja ei-toivottua käyttäytymistä. Hyvinä puolina voin kertoa, että lapsi on herkkä, luonteeltaan positiivinen ja älykäskin.
Tässä näitä mitä ensialkuun tuli mieleen.
t. nro 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 13:44"]
Meillä huoli heräsi ensin päiväkodin puolelta. Lapsi aloitti hoidossa 2-vuotiaana, ja alusta asti oli hankaluuksia. Sitä seurattiin vuoden verran, mutta käytös ei tosiaan muuttunut juuri yhtään. Eli mistään "sopeutumisvaiheesta" ja siihen liittyvästä rajojen hakemisesta ei enää voi olla kyse - jossain määrin tuo on varmasti tosi yleistä, että aluksi on kaikenlaisia hankaluuksia, varsinkin mitä pienempi lapsi. Onneksi hoitajat ovat koko ajan olleet todella ystävällisiä perhettämme kohtaan ja hyvässä hengessä on viety asioita yhdessä eteenpäin.
Lapsen käytöksessä on siis monia piirteitä, jotka ovat saaneet ammattikasvattajat ja lopulta meidät vanhemmatkin epäilemään, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Hän tarvitsee edelleen paljon henkilökohtaista opastusta, vaikka 5. syntymäpäivä lähestyy. Ohjeet eivät mene perille, jos ne annetaan yhteisesti koko ryhmälle. Hänen on vaikea rauhoittua, esim. nukkumistilanteet ja yhteiset toimintatuokiot ovat hankalia. Samoin hänen on vaikea keskittyä ei-niin-mieluisiin tehtäviin (esim. pukeminen, piirtäminen). Mieluiten hän puuhailisi omien mielenkiinnon kohteittensa parissa (niihin kyllä jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja!) Hän on sosiaalinen ja nauttii muiden lasten seurasta, mutta sosiaaliset taidot eivät taida olla ihan ikätasoisia. Hän on herkkä tietyille äänille (ja ääntähän lapsiryhmässä riittää!), ja tämä aiheuttaa stressiä ja ei-toivottua käyttäytymistä. Hyvinä puolina voin kertoa, että lapsi on herkkä, luonteeltaan positiivinen ja älykäskin.
Tässä näitä mitä ensialkuun tuli mieleen.
t. nro 10
[/quote]
Kiitos lisätiedoista ja tsemppiä arkeen ja tutkimuksiin teille!
Meillä pojalla on mennyt päiväkodissa tähän asti hyvin, eikä "valituksen" tai huolen aiheita ole ollut meidän eikä hoitohenkilökunnan puolelta. Uhmakas käytös on uusi asia ja sitä on ilmennyt vasta parin viikon verran, joten siksikin ihmetyttää.
- ap
Voihan kyseessä olla joku ohimenevä vaihe, jos probleemia on ollut nyt parin viikon ajan. Onko jokin muuttunut? Uusi hoitaja, uusia lapsia? Onhan lapsilla kaikenlaisia "kausia" myös. Hyvä, että olet sopinut keskusteluajan. Eiköhän ne asiat siitä ala selviämään :)
Kiitos, tsemppiä teillekin!
t.nro 10
Up