Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joille on ihan sama vaikka lähisuku kuolisi pois?
05.12.2013 |
Tässä puhun omista vanhemmista ja sisaruksista. Ikävää, mutta näin oikeasti ajattelen. Heistä ei ole muuta kuin huolta ja harmia. Jouluna pitää varmaan taas velvollisuudesta ostaa lahjat ja käydä kylässä, muuten loukkaantuvat.
Kommentit (7)
Kyllä on, ainoa sukulainen joka oli minulle vähääkään rakas.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 17:54"]
Onko sinulta oikeasti kuollut joku lähisukulainen ? Minulta on kuollut sisar 3 v sitten( syöpään) ja isä 1v sitten ( aivovammaan) ja olen niin onnellinen , että saan pitää yhteyttä ja viettää aikaa äitini ja veljeni kanssa. Koskaan ei voi tietää , koksa yhteinen aika loppuu.
Olet joko hirveän nuori ja itsekäs tai sitten täysin tunteeton. Tai sitten sukusi on oikeasti jotain pedofiileja ja raiskaajia , jolloin voisi jopa ymmärtää ajatuksesi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida löytyä sinulle vertaistukea. Sääli tuollaista ajattelumaailmaa.
Olen jo menettänyt vanhempani, onneksi on useita sisaruksia. He ovat minulle tärkeitä, kuten heidän perheensäkin.
Mun äiti ja isä on kuolleet. Vuosien varrella suhteet olivat meidän välillä monenkirjavat, mutta lopulta voittopuolisesti hyvät. Olen oppinut heiltä paljon, olen monissa asioissa heidän kaltaisensa (sehän siinä raivostuttikin!). He olivat ainoa isä ja ainoa äiti jotka mulla oli. Isä kuoli yllättäen, äiti sairasti pitkään ja hoivasimme sisarusten kanssa häntä.
Jos vielä sisarukseni (sisko ja veli) kuolisivat, en tiedä miten kestäisin. Kestäisin tottakai, ihminen kestää aika paljon ... Meillä on läheiset välit ihan perheittäin.
Eli mulle ei ole yhtään "ihan sama vaikka lähisuku kuolisi pois".
Täällä taitaa puhua taas ihmiset, joilla ei ole aavistustakaan millasia perheitä voi olla olemassa. Siis miten kamalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh hei, ei nyt tarvi olla mitään pedofiileja tai raiskaajia. Mulla ainakin on just niin, että veljäni lukuunottamatta lähisukulaisista eli äidistä, isovanhemmista ja enosta on pelkkää harmia. Ovat ilkeitä ja inhottavia, koko ajan on jotain velkakierrettä, rattijuoppoustuomiota tai muuta vastaavaa sotkua, joiden setvimiseen sitten odotetaan apua, myös rahallista. Kanssakäyminen on heidän puoleltaan nälvimistä tai negatiivista ruikutusta.
En nyt heidän kuolemaansa toivo, mutta ei mulla kyllä ole mitään tarvetta eikä halua viettää aikaa heidän kanssaan. Velvollisuudentunnosta jotain yhteyksiä pidän ja joskus sorrun auttamaan pahimpien sotkujen setvimisessä, vaikkei kyllä pitäisi. Nuorempana, kun en osannut pitää etäisyyttä ja syyllistyin helposti (osin just tommosten "kyllä perheen kanssa pitää osata olla ja voi, voi kuinka sitten kaduttaa joskus jossei ole" p-jauhajien takia, meinasin itsekin sairastua henkisesti. Kun siis koin velvollisuudekseni viettää jotain juhlapyhiä tuon remmin seurassa ja soitella säännöllisesti ja muuta sellaista. Onneksi havahduin ja tajusin, ettei tarvitse. Kaikilla ei vaan ole mitään "kivaa" perhettä.
Onko sinulta oikeasti kuollut joku lähisukulainen ? Minulta on kuollut sisar 3 v sitten( syöpään) ja isä 1v sitten ( aivovammaan) ja olen niin onnellinen , että saan pitää yhteyttä ja viettää aikaa äitini ja veljeni kanssa. Koskaan ei voi tietää , koksa yhteinen aika loppuu.
Olet joko hirveän nuori ja itsekäs tai sitten täysin tunteeton. Tai sitten sukusi on oikeasti jotain pedofiileja ja raiskaajia , jolloin voisi jopa ymmärtää ajatuksesi.