Lahjakas lapsi ei leiki?

Voi olla lahjakaskin, mutta huono mielikuvitus lapsella on. Sen puolen kehittämistä voisi harkita.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:28"]

Voi olla lahjakaskin, mutta huono mielikuvitus lapsella on. Sen puolen kehittämistä voisi harkita.

[/quote]

On hänelle mielikuvitusta, mutta ei leiki samalla tavalla kuin muut. Hän kyllä kertoo tarinoita, piirtää tarinoita ja kuten sanoin, hän on omissa maailmoissaan. 

Meillä 4v poika, joka on monissa asioissa lahjakas. Eli osaa kirjoittaa, kun luetellaan kirjaimia, rakentelee vaikka mitä hienoa ihan päästään keksien, osaa tietsikalla jo paljon, piirtää ikäisekseen hyvin, alkanut tosi aikaisin puhumaan hyvin selvästi ja osaa keskustella aikuisten kanssa monimutkaisista asioista jne. Mutta ei ole lahjakas juuri tuossa leikkimisessä. Eli jatkuvasti pitäisi olla sanomassa, mitä tekee seuraavaksi, leikkiä mukana, ei keksi tekemistä jne. Pikkusisko, jolla puheenkehityksessä paljon vielä tekemistä, keksii saman tien omat leikit, tai jatkaa/kehittää isoveljensä leikkejä, yhdistelee eri leikkejä, keksii hauskoja juttuja tai jos laittaa leikin alulle (tekee vaikka majan), kehittää sinne kohta pehmolelujen prinsessahoitolan tms. Isoveli ei kertakaikkiaan keksi mitään vastaavaa. Ovat siis hyvin erilaiset persoonat, enkä tiedä kumman "lahjakkuus" on sitten se parempi juttu.

Meillä mitkään roolileikit eivät ikinä napanneet, vaikka "olisi pitänyt". Leikki pienenä paljon sellaista, että järjesteli pikkuautoja erilaisiin jonoihin ym. tylsältä kuulostavaa, mutta poika nautti siitä, jutteli itsekseen ja eläytyi. On herkkä ja huumorintajuinen, ja ehkä koska rakasti kirjoja, kehittyi mielikuvituskin kai keskinkertaiseksi. Muuten mielikuvitus olisi varmaan aika paljon huonompi.

Mites sosiaaliset suhteet muihin lapsiin? Pisti silmään tuo, että "mieluummin vain katselee vierestä tai sitten on omissa maailmoissaan".

Leikki kyllä kertoo paljon lapsen kehityksestä, ja tiettyyn ikään kuuluu tietyt leikit (esim. roolileikit tietyssä iässä jne.), joten kuulostaa aika huolestuttavalta, jos lapsi tosiaan ei leiki. Oletko nyt ihan varma tästä?

Jaa-a, meillä on kaksi tyttöä, jotka ovat minusta aika fiksuja. He tuntuvat olevan kyllä poikkeuksellisia siinä, että he nimenomaan LEIKKIVÄT. He rakastavat mielikuvitusleikkejä ja kehittävät vaikka mitä tarinoita ja juttuja. Kun vertaan tuttujen lapsiin, he todella ovat erilaisia. Monien lapset kun eivät varsinaisesti leiki, vaan pelailevat tai tekevät jotain "järkevää". Meidän leikkivät jotain mielikuvitusjuttuja ja joskus he laulavat yhdessä.

Mä olin pienenä just tuollainen. Tosin leikin itsekseni, mutta kavereiden kanssa en tykännyt leikkiä. Veljen ja sen kavereiden kanssa tosin rakentelin legoilla. 

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 15:35"]

Mites sosiaaliset suhteet muihin lapsiin? Pisti silmään tuo, että "mieluummin vain katselee vierestä tai sitten on omissa maailmoissaan".

Leikki kyllä kertoo paljon lapsen kehityksestä, ja tiettyyn ikään kuuluu tietyt leikit (esim. roolileikit tietyssä iässä jne.), joten kuulostaa aika huolestuttavalta, jos lapsi tosiaan ei leiki. Oletko nyt ihan varma tästä?

[/quote]

Ns. normaalin rajat ovat yleensä aika väljät. Meillä lapsi ei tosiaan leikkinyt roolileikkejä, vaikka ne miten olisivat kuuluneet ikään, ja toisten kanssa leikkimisen autuuden hän keksi oikeastaan vasta pikku hiljaa eskarissa. Tänä päivänä hän on 10-vuotias, pärjää hyvin koulussa, on kavereita, eikä mitään erityisen huolestuttavaa ole. Meitä nyt vaan on moneksi. Tietysti jos vanhemmilla kokonaisuudessa on se fiilis, että lapsi ei voi hyvin, asiaa kannattaa tottakai tutkia, mutta yksittäiset "outoudet" voivat mennä persoonallisuuden piikkiin.

5

Meidän tyttö alkoi leikkiä vasta ehkä kouluikäisenä ja silloinkin todella vähän. Hän piirsi, maalasi, askasteli, järjesteli ym vaikka mitä, mutta ei sillä tavalla leikkinyt, että nyt tää prinsessa menee tänne ja sit ... Saattoi rakennella mielettömät systeemit hevostalleja scheileille jne,mutta se jäi siihen rakenteluun, ei sitten leikkinyt. Harmitti vietävästi kun tyttö oli pieni, sillä leikkiminen on minusta tärkeä taito. Mielikuvitusta sen sijaan on riittänyt sillä keksi kaikkia tarinoita, joita kirjoitin ylös ja hän kirjoitti niitä itsekin heti kun osasi kirjoitttaa. Piirtämisessä mielikuvitus tuli myös esille. Tyttö on nyt 14v keskiarvo 9.5.

Toinenkaan lapsi ei leikkinyt, mutta hän on kehitysvammainen.

Olin itse ihan samanlainen lapsena. Minusta oli vain tyhmää kuvitella eri asioita, joita ei ole. Siksi luin mieluummin ja tein kaikkea muuta.

Lapselle pitäisi antaa tilaa mielikuvitusleikeille, ja jos on aina saatavilla "apuvälineitä" (tietokoneita, pelejä, rakennuspalikoita jne) lapsi todennäköisesti mieluummin turvautuu niihin. Mielikuvitusleikit eivät anna suoraa palkintoa (voitettu peli, loppuun rakennettu linna) joten ne ovat joidenkin lasten mielestä tylsempiä.

Ei lapsesta tule siis mitenkään epäonnistunutta ihmistä, jos ei leiki mielikuvitusleikkejä, mutta niihin pitää rohkaista. Tutkimustulosten mukaan tälläiset leikit kehittävät paljon vuorovaikutustaitoja, empatiaa, asettumista toisen asemaan.. Siis tärkeitä taitoja mitä tarvitsee aikuisiällä. Tokihan näitä oppii muutenkin, mutta vanha sanonta "leikki on lapsen työtä" pitää kyllä paikkansa.

Miten lapsi pärjää vaikka 2 viikkoa alkeellisella kesämökillä, josta ei löydy normaaleja leluja tai elektroniikkaa? Leikkiessä opetellaan myös yksinoloa, sitä että viihtyy hyvin vain omassa seurassaan.

En nyt tiedä onko mun lapsi erityisen lahjakas, mutta tosi hyvin se koulussa pärjää ja osallistui kanssa aika pienenä aikuisten keskusteluun ihan hyvin ja on aina leikkinyt paljon, leikkii edelleen.

On omissa maailmoissaan? Joo, kuulostaa superlahjakkaalle!

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 16:25"]

On omissa maailmoissaan? Joo, kuulostaa superlahjakkaalle!

[/quote]

En nyt tiedä onko ap:n lapsi oikeasti superlahjakas, mutta kai sinä tiedät että huippuälykäs yksilö eroaa tavallisista tallaajista yhtä paljon kuin älyllisesti vajaa?

Aina kun hehkutetaan miten sillä tai tällä on niin korkea äo, ei tajuta että sellaisen ihmisen saattaa olla yhtä hankalaa toimia muiden ihmisten kanssa kuin kehitysvammaisen. Ajatusmaailma vaan saattaa olla niin erilainen. Vrt. olet itse normaalijärkinen, ja kaikki muut ihmiset olisivatkin (älyllisesti) kehitysvammaisia, oisko helppoa?

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 16:25"]

On omissa maailmoissaan? Joo, kuulostaa superlahjakkaalle!

[/quote]

En luetellut hänen lahjakkuuksiaan, ne eivät minusta kuulu tähän keskusteluun. 

Päiväkodissa ei ole sanottu oikeastaan mitään lapsen leikin puutteesta, minä itse olen miettinyt asiaa tahollani. Ymmärrän, että olemme kaikki erilaisia mutta kaipasin lähinnä kokemuksia muilta samanlaisten lasten vanhemmilta. 

ap

Tiedän erään tosi lahjakkaan lapsen, joka ei leikkinyt. Istuu nyt linnassa!

Asperger? Ja ei millään pahalla, sillä meitä on täällä maapallolla niin monenlaisia ihmisiä ja kaikentyyppisillä oma tarkoituksensa.

Asperger tuli minullekin mieleen. Eivät yleensä osallistu muiden lasten kanssa leikkkeihin, ovat kiinnostuneempia omista jutuistaan. Hakeutuvat mielellään aikuisten seuraan, ovat ns. "pikkuaikuisia". Ja aspergerhan ei ole mikään vammainen, ovat usein todella hyviä koulussa, mutta sosiaalisten suhteiden kanssa on ongelmia. Eivät usein löydä samanhenkistä seuraa. Saattavat puhua kirjakielellä, pukeutua juuri tietyllä tavalla jne. jotka kiinnittävät huomiota.

Onko pojallasi jotain muita "erikoisia" juttuja?

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 21:24"]

Asperger tuli minullekin mieleen. Eivät yleensä osallistu muiden lasten kanssa leikkkeihin, ovat kiinnostuneempia omista jutuistaan. Hakeutuvat mielellään aikuisten seuraan, ovat ns. "pikkuaikuisia". Ja aspergerhan ei ole mikään vammainen, ovat usein todella hyviä koulussa, mutta sosiaalisten suhteiden kanssa on ongelmia. Eivät usein löydä samanhenkistä seuraa. Saattavat puhua kirjakielellä, pukeutua juuri tietyllä tavalla jne. jotka kiinnittävät huomiota.

Onko pojallasi jotain muita "erikoisia" juttuja?

[/quote]

En pidä Aspergeria huonona asiana, leijonaemona sitten raivaan lapselleni ymmärrystä ja tilla olla hän.

Poika on aina pitänyt tärkeänä järjestystä. Jonkun mainitsema pikkuautojen asettelu riviin on minunkin lapseni lempipuuhaa, samoin oli Duplo-palikoiden järjestäminen värien mukaan. Hän on hyvin pienestä asti osannut kirjaimet ja jossain vaiheessa tuntui melkein neuroottiselta kun hän niitä aina ja kaikkialla näki ja luki. Lukemaan oppi noin vajaa vuosi sitten, lähellä nelivuotispäiväänsä.

Hän on kiinnostunut ns. aikuisten jutuista ja hänellä on käsittämätön muisti. Hänellä on kyllä myös ihana huumorintaju, hän on herkkä ja hellä lapsi mutta osaa myös näyttää tunteensa - täällä kotona. Ihana poika on. 

ap

Minulla on lahjakas lapsi - nyt jo aikuinen. Hän oli erityisen hyvä leikkimään ja keksimään erilaisia mielikuvitusleikkejä sisarustensa ja kavereittensa kanssa.