Toimiiko toisten miehet näin?

Heh, ap heitti satutrollin.

2:sella ilmeisesti ei siis ainakaan ole tällaista miestä :D

No mulla on myös tuollainen mies ja mua oikeasti vähän jo ärsyttää se. Ollaan oltu yhdessä kohta 15v ja välillä tuntuu, että onko se ihan tossukka ja munaton. Ihan kuin olisi huono itsetunto ja pelkäisi koko ajan, että jätän.

Mutta sitten kun ajattelen, että mitä saisin vaihtamalla hyvin todennäköisesti tilalle, niin aika pian tuo mies tuntuukin vain hyvältä ja sitä taas arvostaa.

Lapsiko olet?!

Olet oikein miehesi valinnut ap. Varsinkin tuo tiimihenki kuulosti hienolta. Minun mieheni on nimittäin täysin vastakohta eli ei huomioi mitenkään. Koskaan. Missään. Ikinä. Varmaan pyörtyisin, jos ehdottaisi, että keittää mulle aamukahvit :)

Ei kai se kenestäkään lasta tee jos mies palvoo sinua?

Minun mies vähän saman tyylinen, haluaa tehdä kaiken yhdessä, auttaa kotitöissä, mutta ei kuitenkaan ole mikään munaton rassukka. Eli vastaus ap:n kysymykseen, kyllä niitä kultakimpaleita vielä on :)

Joo, mulla on myös kultakimpale. Kyllä se ukko tosin itseäänkin varsin sujuvasti ajattelee, kuten lapsiakin, mutta ottaa tosiaan kaikessa minut ja perheemme huomioon. Monesti mietin miten hyvä tuuri minulla kävi, kun hänet löysin vielä vähän vanhemmalla iällä yhden huonon avioliiton jälkeen. Olen tosin itsekin iän muötä varmasti tullut joustavammaksi, enkä jaksa hermostua ja nurista pikkuasioista. Kahvit saan joka aamu sänkyyn ja apu perheen ja kodinhoidossa on itsestäänselvyys. 

Hyvää avioliittoa osaa arvostaa, kun on kerran pettynyt ja eronnut.

Tuohan on vielä alkuhuumaa... en lähtisi hankkimaan lasta vuoden tuttavuuden kanssa, sitä aikaa en laske mukaan, kun ei ole asuttu yhdessä.

Olishan se...mutta olen koittanut miestäni kannustaa terveseen itsekyyteen ja tekemään asioita myös itselleen, koska min tarvitsen tilaa.

No kyllä meillä on ihan samoin ainakin vielä näin 7 vuoden jälkeen. En tosin usko että se siitä muuttuu. Molemminpuoleinen toisen huomioiminen ja kunniottaminen on kyllä mielestäni asia joka pitää olla kunnossa...

Niin ja ei mieheni todellakaan mikään munaton tossukka ole!

näistä kirjoituksista sai kyllä voimaa jatkaa eteenpäin, jospa minäkin joskus löytäisin tuollaisen miehen. minulla on ollut useita miehiä mutta kukaan heistä ei ole pitänyt minusta huolta. jos olen ollut sairaana olen itse saanut keittää teeni ja hakea lisää peittoa päälle jne.. olen nyt vasta eronnut eikä tämä edellinen mies olisi minun sairastaessa olisi laittanut tikkua ristiin, sanonut vain mitä jaksat jatkuvasti narista.. mistä te noita miehiä löydätte? mulle kans! :)

Useimmat suomalaiset miehet perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä.

Te, joilla on ongelmia löytää tälläistä perusmiestä, ottakaa uusi taktiikka. Sen sijaan, että etsitte jännittävää macho-miestä lähiöbaarin tiskiltä, miksi ette mieluummin etsi toimiston kahvilasta tylsää kuivakan näköistä perusmiestä.

niin ei tuo sinällään huonolta kuulosta, oma miehenikin on tuollainen toisen hyvää pääsääntöisesti ajatteleva. Siitä kyllä olemme käyneet usein keskustelua että mihin rajaan asti sellainen on tervettä ja onko sellaisen toiminnan takana ylivastuullinen, itsensä unohtava ihminen, jonka oma tahto on nitistetty ja lapsena ja hän on silloin omaksunut roolin jossa toisten tarpeet menevät aina omien tarpeiden edelle.

Hyvä puoli tietysti on, että mikäli tällaisesta problematiikasta on kyse,... se on vähemmän haitallinen ympäristölleen kuin vaikkapa narsistinen persoonallisuus.

Huono puoli tietysti se, että kumppanista voi ajoittain tuntua, että toisella ei ole omia tarpeita, toiveita ja haluja ollenkaan kun hän elää vain toisten tarpeille..  Mutta tiedostamalla ja terapian jne avulla hän voi löytää myös oman tahtonsa.

Siis kyllä mua alkais ottaa pidemmän päälle pattiin tuollainen. Välillä huomioiminen on ihan jees, mutta kyllä mä ainakin haluan tehdä asioita ilman miestä ja mennä omien kavereiden kanssa joskus itsekseen jonnekin. Helvetti että menis hermo jos äijä roikkuis koko ajan mukana... Ja mulla on takana yli kymmenen vuoden suhde saman miehen kanssa ja lapsiakin löytyy. Ja koen että meillä menee ihan hyvin juurikin sen takia että molemmilla on myös sitä omaa elämää ja omaa tahtoa ja tietynlaista tervettä itsekkyyttä myös.

Meillä on kolme vuotta takana. Mies kokkaa, siivoilee, kantaa kauppakassit ja juoksee pienimmästäkin vinkistä hakemaan sitä sun tätä, jos vain vinkkaan. Kaikessa ajattelee mitä minä haluaisin, välillä jopa turhankin tarmokkaasti. Aina kun ei muista kysyä vaan olettaa mitä minä haluan. Aamupalat saan, jos vain ehdin syömään. 

Enkä usko, että hemmottelee alistumisen vuoksi. Mies vain haluaa soittaa miten paljon arvostaa puolisoaan. Eikä sellaiselle miehelle voi olla vihainen. 

Minun mieheni on samanlainen :)

Aivan ihana tapaus!

Välillä tuntuu että osaamme lukea toistemme ajatukset...

Mutta ei tämä poista sitä tosiasiaa, että meillä on molemmilla myös oma elämämme ;) Ei nyt tuollainen toisen huomioiminen tarkoita sitä, ettei ole kummankaan elämässä kuin perhe.