Lue keskustelun säännöt.
Onko tässä tilanteessa "oikeus" surra?
04.12.2013 |
Menin ihan alkuraskauden ultraan rv 6+2. (Ultrattiin lapsettomuustaustan vuoksi kun tulinkin yllättäen luomusti raskaaksi joten haluttiin sulkea pois kohdun ulkopuoliset jne)
Mitään ei näkynyt kun tyhjä kohtu vain. Lääkäri sanoi että on varmasti mennyt kesken ihan alussa, mutta ei ole vaan vuotanut pois. Otettiin vielä verikoe varmuudelta ja siinä varmistui km, testi oli jo negatiivinen. Pian tuon jälkeen alkoi vuoto.
Tiesin heti alusta asti että tämä taitaa olla tyssännyt alkuunsa vaikka ei ole vuotanutkaan. Silti tuntuu pahalle kun se nyt osoittautui todeksi. Mutta tuntuu tyhmälle, että mitä loppujen lopuksi suren, kun eihän kohdussa näkynyt mitään?
Mies ei ymmärrä ja sanoo että pitäisi päästä jo asian yli.
Saako tällaista keskenmenoa yleensä surra? On vaan outo olo. Jotain oli, mutta ei kuitenkaan mitään. Voin näköjään tulla raskaaksi luonnollisesti, mutta siihenkö se sitten jääkin?
Kommentit (12)
Tottakai on oikeus, ei siihen tarvi keneltäkään lupaa kysyä. Mulla kävi vähän samoin, paitsi kyseessä oli tuulimuna eli jouduin vielä kaavintaan. Mutta pointti on, että olin ehtinyt (kuten varmaan sinäkin) raskaustestin jälkeen mielessäni jo rakentaa tulevaisuuden vauvan kanssa. Se unelma hajosi ultrapöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa surra! Vauvahan alkoi jo elää sun mielessä ja sydämessä. Sure rauhassa.
Voi miten surullista. Ihmisellä on täysi oikeus omiin tunteisiinsa. Sitä oikeutta ei kukaan ulkopuolinen voi määrittää. Suru kannattaa surra silloin kun sitä on, muuten se jää kroppaan, keho kyllä muistaa.
Ymmärrän sinua todella hyvin sillä itse käyn läpi vastaavaa asiaa. Viime viikolla alkuraskauden ultrassa viikolla kahdeksan ei sikiöltä löytynyt sykettä. Huomenna kontrolli ja todennäköisesti lääkkeellinen tyhjennys. Viikko on ollut pitkä ja raskas, mutta uskon että joskus sen vauvan saan syliin asti.
Kaikkea hyvää teidän perheelle.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 20:12"]
sama neuvo sulle! syö sinäkin naapurin miehen kakkaa niin ei tule keskenmenoja!
[/quote]
Miten sairas ja empatiakyvytön voi ihminen olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 19:29"]
Menin ihan alkuraskauden ultraan rv 6+2. (Ultrattiin lapsettomuustaustan vuoksi kun tulinkin yllättäen luomusti raskaaksi joten haluttiin sulkea pois kohdun ulkopuoliset jne) Ei miehet ymmarra etta se ei ole helppoa. Minulla kavi noin viela kaksi kertaa ja aikana jolloin hoitoja ei viela annettu, itse piti vaan hommat hoitaa jos siihen pystyi. Otan osaa.
Mitään ei näkynyt kun tyhjä kohtu vain. Lääkäri sanoi että on varmasti mennyt kesken ihan alussa, mutta ei ole vaan vuotanut pois. Otettiin vielä verikoe varmuudelta ja siinä varmistui km, testi oli jo negatiivinen. Pian tuon jälkeen alkoi vuoto.
Tiesin heti alusta asti että tämä taitaa olla tyssännyt alkuunsa vaikka ei ole vuotanutkaan. Silti tuntuu pahalle kun se nyt osoittautui todeksi. Mutta tuntuu tyhmälle, että mitä loppujen lopuksi suren, kun eihän kohdussa näkynyt mitään?
Mies ei ymmärrä ja sanoo että pitäisi päästä jo asian yli.
Saako tällaista keskenmenoa yleensä surra? On vaan outo olo. Jotain oli, mutta ei kuitenkaan mitään. Voin näköjään tulla raskaaksi luonnollisesti, mutta siihenkö se sitten jääkin?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 19:29"]
Menin ihan alkuraskauden ultraan rv 6+2. (Ultrattiin lapsettomuustaustan vuoksi kun tulinkin yllättäen luomusti raskaaksi joten haluttiin sulkea pois kohdun ulkopuoliset jne) Ei miehet ymmarra etta se ei ole helppoa. Minulla kavi noin viela kaksi kertaa ja aikana jolloin hoitoja ei viela annettu, itse piti vaan hommat hoitaa jos siihen pystyi. Otan osaa.
Mitään ei näkynyt kun tyhjä kohtu vain. Lääkäri sanoi että on varmasti mennyt kesken ihan alussa, mutta ei ole vaan vuotanut pois. Otettiin vielä verikoe varmuudelta ja siinä varmistui km, testi oli jo negatiivinen. Pian tuon jälkeen alkoi vuoto.
Tiesin heti alusta asti että tämä taitaa olla tyssännyt alkuunsa vaikka ei ole vuotanutkaan. Silti tuntuu pahalle kun se nyt osoittautui todeksi. Mutta tuntuu tyhmälle, että mitä loppujen lopuksi suren, kun eihän kohdussa näkynyt mitään?
Mies ei ymmärrä ja sanoo että pitäisi päästä jo asian yli.
Saako tällaista keskenmenoa yleensä surra? On vaan outo olo. Jotain oli, mutta ei kuitenkaan mitään. Voin näköjään tulla raskaaksi luonnollisesti, mutta siihenkö se sitten jääkin?
[/quote]
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa surra. Eikä tunteet muutenkaan lupaa kysy, mutta tuo on todella rankka ja surullinen asia. Otan osaa! Tiedän ettei näin pitäisi sanoa, mutta kuitenkin se, että voit tulla raskaaksi on hyvä asia ja antaa toivoa.
Sorry, kone tai palsta reistailee. Kylla saat surra ja miehet ei tata ymmarra, heille vasta syntynyt lapsi on konkreettinen.
Kavin saman lapi viela kaksi kertaa ennenkuin onnisti, hoitoja ei silloin ollut saatavilla. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 20:28"]
Te, joilla on oikeasti lapsia: Naapurin ukko tulee huomenna tekemään paskan teidän vaunuissa nukkuvan lapsenne naamaan.
[/quote]
Onkohan tämä naapurin ukosta höpisijä taas joku hermostunut vela? Hei, se on ihan normaalia ettet sinä tuossa tilanteessa surua tuntisi, kun et ole tahattomasti lapseton tai perheellinen ihminen. Mutta et silti voi tuomita muiden surua.
Vuosien lapsettomuushoidot kokeneena surin jopa kuukautisia, se oli aina sen merkki, että taas menetettiin mahdollisuus ja seuraavan yrityksen munasolu olisi taas kuukauden vanhempi. Ja usein myös tarkoitti parin tuhannen euron hukkaan menemistä.
Aina pitää surra jos siltä tuntuu. Mutta niitä omia suremisia ei välttämättä kannata muille kertoa koska iso osa ei ymmärrä näitä pieniä isoja surun aiheita.
toki saa surra jos surettaa. Ei siihen tarvitsxe lupia kysellä