Uskottomuuden parisuhteessa kokeenet- neuvoja pettäjälle

Suosittelen lukemaan

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/sinulle_uskoton/

Luen toki myös se teksti mikä on kirjoitettu petetylle niin ymmärrät myös hänen tuntemuksiaan ja reaktioitaan.

Pyydä anteeksi, vilpittömästi ja nyt HÈTI. Tietenkin sillä oletuksella, että oikeasti olet vilpittömästi pahoillasi. Mun miehellä anteeksipyyntöön meni melkein kaksi vuotta ja isoksi osaksi sen takia meidän välit ei ikinä tule korjaantumaan kuntoon, entiselleen ei tietenkään, mutta edes kuntoon.

Anteeksipyytäminen on vastuun siirtämistä itseltä toiselle. Se loukkaa toista vielä enemmän koska siihen liittyy vaatimus että kun kerran on pyydetty anteeksi niin nyt sinun pitää antaa anteeksi. Eli petetty joutuu tekemään kaiken työn ja käsittelemään asian.

Tekosi on omalla vastuullasi, ja ehkä ajan kanssa voit saada anteeksi, tai ehkä miehesi hyväksyy asian ja voitte jatkaa suhdetta. Mutta sinun pitää jatkossa teoillasi näyttää että kadut ei sanoilla.

Itse jättäisin samantien naisen joka pettää, en pystyisi edes sellaiseen koskemaan enää, joten olis ihan sama koettaako jatkaa vai ei. Kaikki muuttuisi kuitenkin. Lasten takia ehkä yrittäisin olla yhdessä kunnes lapset on riittävän vanhoja, mutta parisuhde ei ikinä tulisi enää kuntoon. Etsisin itselleni uuden naisen ja jatkaisin matkaa.

Kiitos 2:selle linkistä.

Pyysin toki heti anteeksi ja pahoillani olen oikeasti vilpittömästi. Laitoin jo tänä aamuna meiliäkin, missä avasin asiaa enemmän koska eilen en saanut kaikkea sanottua.

Mietin että oman ahdistukseni ja omantunnontuskani lisäksi osa syy kertomiseeni oli myös se, että olen kärsinyt läheisyyden puuttesta niin kauan, jo monta vuotta, että tiesin ettei näin voi jatkua. Joko tiemme nyt eroavat tai sitten ei. Toivon enemmän kuin mitään että saisimme asiat kuntoon ja suhteen sellaiseksi että molempien on hyvä olla. Onko kenelläkään kokemusta että uskottomuus olisi ennen pitkää kääntänyt suhteen jopa paremmaksi kuin ennen?

ap

miksi kerroit? huonon omantunnon takia?

Minulla. Minä olin uskoton. Kerroin miehelleni ja kriisiä puitiin jonkin aikaa. Erottiinkin hetkeksi. Miehelle suurin kolaus ei ollut se, että olin harrastanut seksiä jonkun kanssa, vaan se, että olin valehdellut. Molemmat halusimme kuitenkin jatkaa ja asiaa käsiteltiin paljon ja kauan. Rakastuimme uudelleen toisiimme. Tästä on aikaa 10 vuotta ja meillä on nykyään kolme lasta. Tuolloin olimme lapsettomia. Elämä heittelee, mutta meillä on vahva usko meidän suhteeseemme ja tiedämme, että vaikeudet on voitettavissa. Toiseen voi rakastua aina uudelleen ja suhde syvenee ajan myötä.

Kiitos rohkaisevasta esimerkistä seiska!

ap