Lue keskustelun säännöt.
Miehen tavoitteettomuus lastenkasvatuksen suhteen
12.10.2013 |
Tällainen isä vai ei isää ollenkaan, kumpi parempi - sitä mietin päivittäin.
Olen ainoa aikuinen kasvattaja ja vastuunkantaja meidän perheessä. Vauva-aikojen valvomiset ja sairastelut huolehdin minä, nyt minä huolehdin lapsen allergia-asiat, mies ei ikinä muista mitä lapselle sai antaa mitä ei - torppaan jatkuvasti, että hei, älä anna tälle lapselle porkkanaraastetta jne..
Jos lapsi pyytää että isi pelataan, mies on siinä sohvalla että no joo ok, lapsi laittaa pelin valmiiksi. Mies mutisee siinä mukana ja pelaa, lapsi kyllästyy kesken kaiken ja alkaa riehumaan ympäriinsä, mies alkaa tyynenä kasata peliä pois tai menee vaikka vessaan ja pelilauta jää siihen. Kun tulen kotiin ja lapsi tekee jotain kiellettyä, hätkähdän ja kysyn mieheltä tilanteesta ja hän vastaa "en mä antanu lupaa siihen, itse meni tekemään".
Mies on kuin iso teini, joka laittaa ruokaa jos käsken, vie ulos lapsia jos sanon että käytä sinä tänä iltana. Oma-aloitteisuus ja ryhdikkyys puuttuu. Kun kysyn, mitä kasvatustavoitteita hänellä on, mitä pitää tärkeänä niin kohauttaa olkia että ei hänellä ole mitään. Kun yritän keskustella, ei häntä kiinnosta. Hän kehuu lapsia ja kertoo että rakastaa, mutta toisena hetkenä saattaa sanoa rumasti, ja hänestä sekin on vaan normaalia elämää. Välillä kehutaan, välillä sanotaan huonosti. Huomaan lapsesta, miten levoton hän on isänsä kanssa, ei keskity asioihin jne. Mies ei vaadi, ei opeta, ei pidä minkäänlaista jämäkkyyttä yllä. Lapsi saattaa kiskaista vaikka housut alas isältään kun tämä laittamassa ruokaa, siis selvästi ihan häiriökäyttäytymistä suhteessa isään. Miehestä "elämä on".
Mitä tulisi tehdä? Perheneuvolaan mies ei lähde. Ilmoittaa, että hän on mikä on eikä muuksi muutu eikä hänellä ole mitään ongelmia.
Kommentit (29)
Mies saattaa sanoa lasta vajaksik, häiriköksi, dementikoksi, adhd:ksi..vaikka miksi, kun itse aiheuttanut lapsessa levottomuuden. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun mielestä tuo ole syy eroon vaikka välillä miehen asenne saattaisi vatuttaa. Iso osa miehistä oikeasti on tuollaisia eivätkä he jaksa aina kiinnostua samalla palolla lapsen kanssa olemisesta kuin äiti. Tietenkään kaikki äiditkään eivät ole täydellisiä. Jos mies nyt ei ole väkivaltainen, juoppo tai huumeongelmainen eikä liitossanne ole suurempia ongelmia niin en tuon perusteella lähtisi perhettä särkemään.
Se on parempi, että lapsella on samassa talossa isä asumassa kanssaan kuin tilanne, jossa lapsella ei ole isää ollenkaan. Myös viikonloppuisyys heikentää lapsen suhdetta isäänsä. Muista uusista aviomiehistäsi tuskin on lapselle isän korvaajiksi.
Yh-elämä on luultavasti vaikeampaa jos et ole suurituloinen, koska luultavasti miehesi osallistuu itsesi lisäksi myös laskujen maksuun ja asunnon kulujen maksuun.
Ehkä ainoa ongelma tuossa on, että miehen pitäisi laittaa enemmän rajoja lapselle jos lapsi mielestään voi pomottaa isäänsä. Tulee nyt vain lähinnä mieleen, että kaikissa ihmisissä on joitakin heikkoja puolia ja sellaista puolisoa tuskin on pitkässä suhteessa olemassa joka ei jostain syystä joskus ärsyttäisi paljonkin.
Relaa, nainen! Meillä on vähän samanlainen tilanne, tosin käytöstapojen suhteen mies on tarkka. Mutta ei ole varmaan ikinä esimerkiksi vienyt lapsia itse puistoon... Minä kuitenkin ajattelen, että minä kasvatan omalla tavallani ja mies omallaan, suuret linjat kun kuitenkin on yhteisiä. Loppujen lopuksi lapselle riittää, kun on ruokaa ja vaatteita, koti, aikaa leikkiä ja rakastavat vanhemmat. Varsinkin ihan pienten kohdalla liiasta tavoitteellisuudesta on varmaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:34"]
Mies saattaa sanoa lasta vajaksik, häiriköksi, dementikoksi, adhd:ksi..vaikka miksi, kun itse aiheuttanut lapsessa levottomuuden. ap
[/quote]
Nelonen:
En lukenut viestiäsi aiemmin... Tuo nimittely miehen puolelta on ainoa huolestuttava piirre, koska se ei ole lapsen kannalta kovin mukavaa. Tosin jos mies on tottunut käyttämään ronskia kieltä niin ei välttämättä oikeasti tajua sen olevan vahingollista. Sen pitäisi lähinnä nyt tuossa tilanteessa saada loppumaan.
Jep, lapsen levottomuus voi johtua siitä, että hän on kuullut sinun jatkuvasti ojentavan/ohjeistavan/puuttuvan muuten isän tekemisiin, jolloin hän vaistoaa, ettet luota tämän tekemisiin. Tällöin lapsikaan ei luota, vaan on hämmentynyt ja epävarma tämän seurassa.
Tietysti kyllä miehen pitäisi esim. allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet opetella, jos allergiat ovat todellisia. Kirjoita vaikka lista jääkaapin oveen. Ja muutenkin yleinen passiivisuus varmasti ärsyttää. Mutta passiivisuutta pahempaa lapselle kuitenkin on se, että toinen vanhemmista jatkuvasti dissaa toisen tekemisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies selkeästi toistaa lapsuudenperheessä opittuja malleja, myös puheensa tasolla. Minä saan kuulla olevani ämmä ja pahempaakin jos mies oikein suuttunut, lapset sitten noita mitä kirjoitin. Puutun näihin heti ja tiukasti, ehdottomasti pidän lasten puolta ja mies tietää etten hyväksy tuota kielenkäyttöä alkuunkaan. Olen puhunut, mitä se vaikuttaa lapsen kehitykseen ja itsetuntoon. Mies kohauttaa olkiaan: voi hurja sentään, kuule elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista...
Onko teistä myöskin mitätön asia, ettei mies ole vastuullinen lasten suhteen? Esim. nuo lapsen allergiat. Ja tuo on vain yksi esimerkki, näitä voisin kirjoitella paljon läpi viime vuosien mitä tullut eteen missäkin vaiheessa lasten kasvua.
ap
Nuo neuvot ovat ihan hyviä, mutta ota huomioon, että monia miehiä ei lasten kasvatus, lasten kanssa oleminen ja perhe-elämä kiinnosta kovinkaan paljon. Minkä ihmeen takia keskustelette kasvatustavoitteista sen jälkeen, kun hankitte lapsen? Vai oliko kyseessä vahinkolapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:41"]
Mies selkeästi toistaa lapsuudenperheessä opittuja malleja, myös puheensa tasolla. Minä saan kuulla olevani ämmä ja pahempaakin jos mies oikein suuttunut, lapset sitten noita mitä kirjoitin. Puutun näihin heti ja tiukasti, ehdottomasti pidän lasten puolta ja mies tietää etten hyväksy tuota kielenkäyttöä alkuunkaan. Olen puhunut, mitä se vaikuttaa lapsen kehitykseen ja itsetuntoon. Mies kohauttaa olkiaan: voi hurja sentään, kuule elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista...
Onko teistä myöskin mitätön asia, ettei mies ole vastuullinen lasten suhteen? Esim. nuo lapsen allergiat. Ja tuo on vain yksi esimerkki, näitä voisin kirjoitella paljon läpi viime vuosien mitä tullut eteen missäkin vaiheessa lasten kasvua.
ap
[/quote]
Joo, tuo on kyllä aika ikävä piirre miehessä. Siis oman perheen nimittely. Voi olla, että ei osaa/tajua toimia muulla lailla jos on saanut mallin jo omasta lapsuudenperheestään. Täytyy, että en itse tietäisi mitä tuossa tapauksessa tekisin, koska en hyväksyisi lasten nimittelyä negatiiviseen tyyliin. En myöskään itse jaksaisi kuunnella sitä puolisoltani ainakaan toistuvasti. Miehesi vaikuttaa hieman katkeroituneelta.
Jos jostain melko harmittomasta allergiasta olisi kyse niin antaisin miehelle varmaan anteeksi.... mutta jos lapsi voi tyyliin saada hengenvaarallisen kohtauksen maapähkinöiden syömisestä ja mies olisi niin huoleton, että olisi syöttänyt tälle maapähkinävoita kun ei jaksa lukea etikettejä niin karjuisin miehelle varmasti naama punaisena.
4
Okei, tuo nimittely ei todellakaan ole asiallista, siinä olen ihan samaa mieltä (en myöskään ehtinyt nähdä tuota viestiä ennen ekaa kommenttiani). Onko lapsella pahat allergiat? Jos ei, niin mies ei ehkä oikein ymmärrä mitä pahaa pienessä siedättämisessä olisi... Mutta nimittely ei ole hyvä asia, hienoa että olet siihen puuttunut. Munkin mies saattaa joskus suutuspäissään sanoa lapselle että "älä käyttäydy niinkuin idiootti", mutta pyytää kyllä aina jälkikäteen anteeksi. Ja käytöksessä todellakin näkyy lapsuudenperheessä opittu malli, joka on aika kaukana hyvästä tai terveestä. Mies kuitenkin itse tiedostaa tämän ja on monessa asiassa korjannut toimintaansa. Jos ei edes ymmärtäisi koko asiaa, niin sitten olisin huolissani...
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies selkeästi on katkera, kaikelle, eikä välitä tehdä asian suhteen mitään. Sanoo myös suoraan, että joo hän ei todellakaan tiennyt mitä lasten tulo vaatii, eipä ollut ajatellut asiaa. On hirveän itsekäs ajattelussaan. Sanoo, että minkäs hän sille voi jos ei muista allergioita, lääkkeitä tms. No, kummasti sama mies muistaa omat asiansa hyvin tarkkaan! Lotot, treenijuomansa...kaiken mikä häntä KIINNOSTAA!
Aiempi sanoi, että miehensä voi tokaista "älä käyttäydy kuin idiootti". En pidä tuota kommenttia niin pahana kuin oman mieheni, joka sanoisi "mikä idiootti sä oot!". Eli selvästi halveksuu puheessaan. Aiemman kommentoijan mies ei mielestäni näin suoraan tee, vaan hänen puheessaan voi olla jopa välittämisestä kyse, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Minä ja lapset olemme idiootteja, jos miehestä siltä tuntuu, kiukuttaa häntä itseään. Eli mies ei ota aikuisen vastuullista asennetta.
ap
ap
Aloitan samoin kuin yksi aiempi vastaaja: relaa. Maailmassa on tarpeeksi käskyttäjiä ja ohjeistamispäälliköitä. Elämä sujuu paremmin ilman niitä. Helpoimmalla pääsee, jos sopii työnjaon, joka on voimassa ellei toisin sovita. Tarkoitan ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä, siivoamista jne. Kun tehtäväjako on selkeä, kenenkään ei tarvitse ohjeistaa. Ja jos johonkin on huomauttamista, se kannattaa sanoa rauhallisesti ja kahden kesken, ei lapsen läsnä ollessa jeesustelemalla. Nolaamalla ja nollaamalla toisen tekemisiä pääsee pitkällä aikavälillä yksinhuoltajaksi ihan ilman omaa päätöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:54"]
Mies selkeästi on katkera, kaikelle, eikä välitä tehdä asian suhteen mitään. Sanoo myös suoraan, että joo hän ei todellakaan tiennyt mitä lasten tulo vaatii, eipä ollut ajatellut asiaa. On hirveän itsekäs ajattelussaan. Sanoo, että minkäs hän sille voi jos ei muista allergioita, lääkkeitä tms. No, kummasti sama mies muistaa omat asiansa hyvin tarkkaan! Lotot, treenijuomansa...kaiken mikä häntä KIINNOSTAA!
Aiempi sanoi, että miehensä voi tokaista "älä käyttäydy kuin idiootti". En pidä tuota kommenttia niin pahana kuin oman mieheni, joka sanoisi "mikä idiootti sä oot!". Eli selvästi halveksuu puheessaan. Aiemman kommentoijan mies ei mielestäni näin suoraan tee, vaan hänen puheessaan voi olla jopa välittämisestä kyse, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Minä ja lapset olemme idiootteja, jos miehestä siltä tuntuu, kiukuttaa häntä itseään. Eli mies ei ota aikuisen vastuullista asennetta.
ap
ap
[/quote]
Minä en olisi yhtään huolestunut jos mieheni sanoisi lapselle, että "älä käyttäydy kuin idiootti". Se ei minusta ole haukkumasana tai loukkaus lasta kohtaan. "Mikä idiootti sä oot" taas periaatteessa tarkoittaa, että lapsi on jo idiootti. Minustakin noissa ilmaisuissa on selvä ero kontekstissa.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:54"]
Mies selkeästi on katkera, kaikelle, eikä välitä tehdä asian suhteen mitään. Sanoo myös suoraan, että joo hän ei todellakaan tiennyt mitä lasten tulo vaatii, eipä ollut ajatellut asiaa. On hirveän itsekäs ajattelussaan. Sanoo, että minkäs hän sille voi jos ei muista allergioita, lääkkeitä tms. No, kummasti sama mies muistaa omat asiansa hyvin tarkkaan! Lotot, treenijuomansa...kaiken mikä häntä KIINNOSTAA!
Aiempi sanoi, että miehensä voi tokaista "älä käyttäydy kuin idiootti". En pidä tuota kommenttia niin pahana kuin oman mieheni, joka sanoisi "mikä idiootti sä oot!". Eli selvästi halveksuu puheessaan. Aiemman kommentoijan mies ei mielestäni näin suoraan tee, vaan hänen puheessaan voi olla jopa välittämisestä kyse, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Minä ja lapset olemme idiootteja, jos miehestä siltä tuntuu, kiukuttaa häntä itseään. Eli mies ei ota aikuisen vastuullista asennetta.
ap
ap
[/quote]
Täytyy sanoa, että itse en kannata avioeroja... mutta jos minun mieheni alkaisi toistuvasti nimittelemään minua tai lapsia niin voisi olla oikeasti jossain vaiheessa ero lähellä. Samoin kävisi jos mies tietoisesti antaisi kiellettyjä ruokia vakavasti allergiselle lapselle.
Minusta tuo teidän perhe-elämänne ei kuulosta mitenkään hirveän idylliseltä ja itse kyllä en haluaisi missään tapauksessa miestä, joka nimittelee lastaan tai vaimoaan viikoittain. Meillä kotona ei koskaan ollut nimittelyä lasten nähden ainakaan toisten isovanhempieni kodissa tai vanhempieni kodissa. Siltikin meidän suvussamme on kyllä erottu.
Tosin ei se elämä välttämättä tule täydelliseksi eroamallakaan, mutta itsehän sen jokainen tietää mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko ap:n miehellä on muuten ikää? Jotenkin tuo käytös kuulostaa alle 25-vuotiaalta mieheltä tai hyvin lapselliselta alle 30-vuotiaalta.
Millaiset välit teillä sitten on keskenään, hyvät? Läheiset? Mitä asioita jaatte, vietättekö kahdestaankin aikaa? Koetko että kunnioitat miestä ja luotat häneen joissain asioissa?
Meillä on näiden erojemme takia todella kylmät välit tätä nykyä. Minustakin mies tuntuu uhmakkaalta teiniltä ennemmin ikäiseltään, lähes 40-vuotiaalta mieheltä. ap
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:54"]
Mies selkeästi on katkera, kaikelle, eikä välitä tehdä asian suhteen mitään. Sanoo myös suoraan, että joo hän ei todellakaan tiennyt mitä lasten tulo vaatii, eipä ollut ajatellut asiaa. On hirveän itsekäs ajattelussaan. Sanoo, että minkäs hän sille voi jos ei muista allergioita, lääkkeitä tms. No, kummasti sama mies muistaa omat asiansa hyvin tarkkaan! Lotot, treenijuomansa...kaiken mikä häntä KIINNOSTAA!
Aiempi sanoi, että miehensä voi tokaista "älä käyttäydy kuin idiootti". En pidä tuota kommenttia niin pahana kuin oman mieheni, joka sanoisi "mikä idiootti sä oot!". Eli selvästi halveksuu puheessaan. Aiemman kommentoijan mies ei mielestäni näin suoraan tee, vaan hänen puheessaan voi olla jopa välittämisestä kyse, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Minä ja lapset olemme idiootteja, jos miehestä siltä tuntuu, kiukuttaa häntä itseään. Eli mies ei ota aikuisen vastuullista asennetta.
ap
ap
[/quote]
Ymmärrän eron tosi hyvin, itse asiassa meillä on tuosta puhuttu aika paljonkin, kun alkuun kommentointi oli juuri tuota "oot idiootti" -tasoa. Täytyy varmaan vaan olla tyytyväinen, kun oma mies on jollain tavalla kehityskelpoinen... Onko tuo nimittely ihan jatkuvaa? Ja kiinnostuksen puute tuolta tuntuu kyllä valitettavan hyvin paistavan :( Onko miehellä jotain erityisiä stressinaiheita tai vastaavia, joita purkaa perheeseen?
5
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:13"]
Meillä on näiden erojemme takia todella kylmät välit tätä nykyä. Minustakin mies tuntuu uhmakkaalta teiniltä ennemmin ikäiseltään, lähes 40-vuotiaalta mieheltä. ap
[/quote]
Onko sun miehelläsi joku syy olla katkera tai korostaa itseään tuolla tavalla osoittamalla, että häntä ei kannata neuvoa mistään asiasta tms. Ilmeisesti hän vaikuttaa aika muutosvastaiselta ja ottaa sinun kasvatusneuvosi kritiikkinä. Vaikuttaa siltä, koska hän vain toteaa että "elämä on" ja "kuule elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista".
Miehistähän aika usein tulee kritiikkiä sietämättömiä ja sellaisia, että eivät halua ottaa neuvoja muilta (tai naisilta) jos heillä on huono itsentunto. Tai ainakin usein pahimmat öykkärit ja vaikeimmat tapaukset ovat usein niitä miehiä, jotka eivät menestyneet elämässään yhtä paljon kuin toivoivat ja sen vuoksi sitten tykkäävät kukkoilla ja korostaa itseään. Ilmeisesti pelkäävät, että muut tajuaisivat miten huonosti heillä menee jos eivät jatkuvasti alleviivaisi omaa (normaalisti kuvitteellista) paremmuuttaan.
Tuo kovapäisyys ja käytös voisi ihan selittyä sillä, että sun miehelläsi on mennyt jotenkin hommat penkin alle. Paska työ, liian vähän rahaa tai jotain muuta ongelmaa elämässä... sitten purkaa osittain sen oman perheensä niskaan olemalla kovapäinen.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:09"]
Paljonko ap:n miehellä on muuten ikää? Jotenkin tuo käytös kuulostaa alle 25-vuotiaalta mieheltä tai hyvin lapselliselta alle 30-vuotiaalta.
[/quote]
Tai minkä tahansa ikäiseltä mieheltä, joka ei oikeastaan halua olla vanhempi.
Sä oot niuho. Parempi lapselle voisi olla ilman sinua.