Lue keskustelun säännöt.
Olipa vanhan ystävän vierailu pettymys!
20.11.2013 |
Olen vastikään muuttanut, ja sain ajatuksen kutsua kylään vanhan yläaste- ja lukioaikaisen ystävän, jota en ole nähnyt ainakaan kolmeen vuoteen. Facebookissa tietenkin pysyy suunnilleen perillä mitä ihmiselle kuuluu, mutta yhtäkkiä tulikin halu nähdä tämä ennen niin tärkeä ihminen ihan oikeasti.
Hän vastasi kutsuun iloisen myöntävästi, ja tapaaminen sovittiin jo seuraavalle illalle. Leivoin joitain herkkuja joista muistan hänen pitävän.
Miten tapaaminen sitten sujui? Tämä vanha ystävä istui sohvallani neljä tuntia puhuen VAIN ITSESTÄÄN. En liioittele mitenkään, hän ei edes muodon vuoksi kysynyt mitä minulle kuuluu. Ei kommentoinut uutta asuntoa eikä mitään muutakaan. Tuntui, että hän oli vain kuuntelijan tarpeessa, sillä hän kävi läpi kaikki murheensa ja kuulumisensa töihin, opiskeluun, perheeseen ja remonttiin liittyen. Minä yritin aluksi vähän kertoilla omia juttujanikin, mutta en saanut siihen mitään reaktiota. Hän ei tapaamisen jälkeenkään esim. osaisi nyt kertoa, missä olen töissä.
Hän ei myöskään syönyt yhtään mitään kattamaltani pöydältä. Tuntui vähän hölmöltä, kun kinkkupiirakka ja mustikkapiirakka olivat hänen lähtiessään vielä kokonaisia... Hänkin sentään huomasi tämän ja sanoi, ettei hän noita makeita oikein halua syödä. Okei, mutta olisihan sitä suolaistakin ollut...
Todella outoa minusta, tuli jopa aika paha mieli. Vanha ystävä ei ollut minusta enää ollenkaan kiinnostunut, tuli kai vain purkamaan sydäntään omista asioistaan. Omituista, ettei aikuinen ihminen älyä edes käytöstapojen vuoksi ottaa toistakin huomioon. En kutsu enää uudestaan kylään.
Kommentit (21)
Minulla on yksi tuollainen kaveri. Jauhaisi omasta elämästään vaikka viikon putkeen eikä sekään riittäisi. Ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu. Jos kerron jotain elämästäni niin hän sanoo "jaa" ja vaihtaa puheenaiheen välittömästi itseensä. Kiinnostaapa oikein kovasti kuunnella tuollaisen ihmisen juttuja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 12:07"]
"Olen hyvä kuuntelija, ihmiset tuntevat että minulle on turvallista puhua, sillä en juorua eteenpäin..."
No juurihan sinä juorusit palstalle tapaamisenne ja hyvin tunnistettavasti vielä. Sinulla taitaa olla yksi "ystävä" vähemmän, jos kyseinen henkilö tämän ketjun sattuisi lukemaan.
[/quote]
Mistä tiedät etten muunnellut yksityiskohtia? Mistä tiedät edes, että oliko ystäväni mies vai nainen? Ehkä tapaaminen tapahtui kuukausi sitten? Tai ehkä eilen?
-ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]
Miksi tällä foorumilla on ihmisten niin vaikeaa hyväksyä etteivät kaikki ole kiinnostuneita toisten kodinsisustuksista ja leipomuksista? Ihmisellähän voi olla vaikka minkälaista terveysongelmaa jonka vuoksi kohteliaisuussyöminen ei kiinnosta.
[/quote]
Niin, sitten täällä kuitenkin valitetaan myös siitä, että kaverit hylkää eikä kukaan pidä yhteyttä ja nyyh ja pyyh.
Kyllä se on ihan alkeellisimpia asioita tuollaiset peruskäytöstavat. En minäkään kutsuisi uudestaan tuota ihmistä, jos olisin ap.
[/quote]
Ok, en sitten enää lähde kenenkään luokse kylään jos sisustuksen syynääminen ja väkipakolla ruoan ahtaminen on sivistyneen käytöksen mittapuu. Itse pidän toisten kotien arvostelua sivistymättömänä.
[/quote]
Luitko keskustelua ollenkaan? Ap ei ole loukkaantunut varsinaisesti siitä, että vieras ei syynännyt sisustusta. Sekin taisi olla vain yksi ylimääräinen hämmennyksen aihe ettei vieras koskenut tarjoiluihin.
Se on tätä FB-aikaa. Sinnehän pääasiassa suolletaan oman elämän tapahtumia eikä keskustella, ja kun ei juurikaan muita tavata, unohtuu se semmoinen vastavuoroisuus. Nykyteinit ovat suorastaan syntyneet Facebookiin, joten heillä ei ole edes lapsuudesta tuttua naamakkain vuorotellen keskusteleminen. Jos olisin ap, kutsuisin kaverin uudelleen monta kertaa kylään ja laittaisin hänet kuuntelemaan välillä omia juttujani. Ehkä hän siitä sitten tulisi tolkkuihinsa. Ja ostaisin lempipulliani vaikka 4 kappaletta ja pistelisin hyvällä halulla omaan suuhuni, vaikka kaveri ei haluaisikaan. Tai pyytäisin kaveria tuomaan vuorostaan jotain omaa herkkuaan. Ystävyyssuhteita on aikuisena vaikeampia luoda kuin lapsena, joten kannattaa pitää kiinni niistä ihmisistä, jotka ovat (edes olleet) tärkeitä.
Mä oon todennut että useimmiten vanhojen ystävyyssuhteiden lämmittäminen ei vaan onnistu. Yhden lapsuudenystävän kanssa on toiminut siten että saattaa mennä vuosi tai useampi ettei nähdä, ja sitten kun nähdään ollaan ihan samalla aaltopituudella ja jutellaan kuin oltaisi nähty viimeksi eilen.
Mutta sitten on näitä jotka jäi pyörimään sille seudulle missä aikoinaan asuin ennen opiskeluaikaa, ja siksi yritin itse olla se aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, en siis olettanut että kaverit tulevat perässä kyläilemään vaan kun kävin vanhoilla nurkilla, sovin tapaamisia noiden ystävien kanssa. Jotenkin tunnelma vaan oli tosi väkinäinen.
Miksi he suostuivat tapaamiseen jos selvästikään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa nähdä? Kun hyvästeltiin, höpisivät että oli kiva nähdä ja nähdään ehdottomasti uudelleen, kerkes jo olla ikävä jne. Sitten kun taas olin käymässä niillä seuduilla, "ystävä" tuli vastaan eikä edes moikannut. Selvästi tunnisti mutta yritti olla kuin ei näkisi. Ei väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jopas on epäkohteliasta! etenkin tuo ettei kosketa tarjoiluihin ollenkaan, vaikka selvästi emäntä on nähnyt niiden eteen vaivaa.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]
Miksi tällä foorumilla on ihmisten niin vaikeaa hyväksyä etteivät kaikki ole kiinnostuneita toisten kodinsisustuksista ja leipomuksista? Ihmisellähän voi olla vaikka minkälaista terveysongelmaa jonka vuoksi kohteliaisuussyöminen ei kiinnosta.
[/quote]
Niin, sitten täällä kuitenkin valitetaan myös siitä, että kaverit hylkää eikä kukaan pidä yhteyttä ja nyyh ja pyyh.
Kyllä se on ihan alkeellisimpia asioita tuollaiset peruskäytöstavat. En minäkään kutsuisi uudestaan tuota ihmistä, jos olisin ap.
[/quote]
Ok, en sitten enää lähde kenenkään luokse kylään jos sisustuksen syynääminen ja väkipakolla ruoan ahtaminen on sivistyneen käytöksen mittapuu. Itse pidän toisten kotien arvostelua sivistymättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällä foorumilla on ihmisten niin vaikeaa hyväksyä etteivät kaikki ole kiinnostuneita toisten kodinsisustuksista ja leipomuksista? Ihmisellähän voi olla vaikka minkälaista terveysongelmaa jonka vuoksi kohteliaisuussyöminen ei kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]
Miksi tällä foorumilla on ihmisten niin vaikeaa hyväksyä etteivät kaikki ole kiinnostuneita toisten kodinsisustuksista ja leipomuksista? Ihmisellähän voi olla vaikka minkälaista terveysongelmaa jonka vuoksi kohteliaisuussyöminen ei kiinnosta.
[/quote]
Ei tarvitsekaan olla, en minäkään ole (joskin kohteliaisuudesta hänen remonttijuttunsa kuuntelin), mutta entinen paras ystäväni ei siis neljän tunnin keskustelun jälkeen osaisi edes kertoa missä olen töissä tai mitä opiskelen. Jos ei edes sen vertaa kiinnosta niin miksi edes tulla kylään?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Tuntui, että hän oli vain kuuntelijan tarpeessa, sillä hän kävi läpi kaikki murheensa ja kuulumisensa töihin, opiskeluun, perheeseen ja remonttiin liittyen. "
Niin, hän selvästi tosiaan oli kuuntelijan tarpeessa. Hänellä ei varmaan ole ollut riittävästi ketään kelle puhua, ja siksi homma purkautui tuollaiseksi puheripuliksi itsestään. Minusta siitä ei ole mitään syytä loukkaantua, koska tuskinpa tuo ystäväsi tieten tahtoen halusi sinua loukata ja olla epäkohtelias.
Muistan itsekin yhdessä vaiheessa elämääni eron jälkeen kun olin äärimmäisen yksinäinen, ja saattoi mennä viikkoja etten puhunut yhdenkään ihmisen kanssa, niin varmaan sitten kun jonkun kanssa "pääsin" tapaamaan niin varmaan käyttäydyin ihan samoin: suolsin puhetta pääosin itsestäni tuntikaupalla. Siitähän se sitten tasapainottui kun ei enää ollut niin yksinäinen ja oman yksinäisyydentuskansa täyttämä.
Olen huomannut saman melko vallitsevana piirteenä nykyään. Ihmiset tykkäävät kun olen hyvä kuuntelija - olen sitä siksi, että olen kiinnostunut toisesta, kysyn kohteliaasti lisää yksityiskohtia sen sijaan, että jatkaisin keskustelua/keskeyttäisin luontevasti "mulla oli vähän samantapainen juttu, kun..." En siis ole hyvä keskustelija, vaan olen hyvä kuuntelija. Ihan hiljattain olen tajunnut tämän. Kukaan näistä ihmisistä, keitä nyt mietin, ei koskaan kysy, että "entäpä sinä, mitä sinulle kuuluu?". He tykkäävät nähdä mua ja puhua mun kanssa (po, mulle), kun tietävät että pääsevät kertomaan omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]
Miksi tällä foorumilla on ihmisten niin vaikeaa hyväksyä etteivät kaikki ole kiinnostuneita toisten kodinsisustuksista ja leipomuksista? Ihmisellähän voi olla vaikka minkälaista terveysongelmaa jonka vuoksi kohteliaisuussyöminen ei kiinnosta.
[/quote]
Niin, sitten täällä kuitenkin valitetaan myös siitä, että kaverit hylkää eikä kukaan pidä yhteyttä ja nyyh ja pyyh.
Kyllä se on ihan alkeellisimpia asioita tuollaiset peruskäytöstavat. En minäkään kutsuisi uudestaan tuota ihmistä, jos olisin ap.
No onhan tuolla höpöttäjällä perhe, ei kai hän voi niin tavattoman yksinäinen olla.
Mielestäni nykyään ihmiset on enemmän ja enemmän koko ajan vaan itsekkäämpiä ja monet eivät muusta edes osaa puhua kuin itsestään..
Minulla on tälllainen työkaveri, hänellä ei oikein muita puheenaiheita ole kuin hän itse ja jotain sukuun liittyviä juttuja, eikä häntä voi vähempää kiinnostaa toisen asiat. En sanoisi sitä keskusteluksi, jota hänen kanssaan käydään vaan joksikin aivan muuksi. Keskustelu on kai useimmiten vuorovaikutuksellista, puhutaan ja kuunnellaan mitä toisella on sanottavaa asiasta, eikä loputonta monologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa pettymyksistä johtuu siitä, että on erehtynyt odottamaan jotain mikä ei toteudu. Minä kutsun harvoin ketään kun usein ihmiset tekevät kaiken lisäksi oharit viime hetkellä. Syö siinä sitten itse kaikki ruoat mitä valmistelit monta tuntia. Sinun kaverisi edes tuli, vaikka puhuikin vain itsestään tällä kertaa. Kai sinä ymmärrät että jos haluaisit saada lämmiteltyä tuota kaverisuhdetta uudestaan niin teidän pitäisi tavata vähän useammin? Jos ette ole nähneet 3 vuoteen niin onko sekin kaverisi syytä?
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:39"]Olen huomannut saman melko vallitsevana piirteenä nykyään. Ihmiset tykkäävät kun olen hyvä kuuntelija - olen sitä siksi, että olen kiinnostunut toisesta, kysyn kohteliaasti lisää yksityiskohtia sen sijaan, että jatkaisin keskustelua/keskeyttäisin luontevasti "mulla oli vähän samantapainen juttu, kun..." En siis ole hyvä keskustelija, vaan olen hyvä kuuntelija. Ihan hiljattain olen tajunnut tämän. Kukaan näistä ihmisistä, keitä nyt mietin, ei koskaan kysy, että "entäpä sinä, mitä sinulle kuuluu?". He tykkäävät nähdä mua ja puhua mun kanssa (po, mulle), kun tietävät että pääsevät kertomaan omasta elämästään.[/quote]
Minä olen ihan samanlainen! Olen hyvä kuuntelija, ihmiset tuntevat että minulle on turvallista puhua, sillä en juorua eteenpäin enkä vähättele kenenkään ongelmia. Mutta minullakin on silti tunteet, ja niitä omia ongelmia. Asun yksin koska olen vastikään eronnut. Edes tämä fakta ei saanut tätä ystävää kysymään miten pärjään. Minulla ei ole tapana vaivata muita ongelmillani, mutta olisin silti tullut iloiseksi siitä, että joku edes kysyisi mitä kuuluu. Kyllä tämä ystävä minut tuntee, mutta ilmeisesti ei välitä enää.
-ap
Toisaalta usein myös hiljaisia pidetään tylsinä tyyppeinä, eli mikään ei ole hyvä. Ok onhan kultainen keskitie, mutta siis useat pitävät juuri puheliaista tyypeisitä.
Mulla sama! Ärsyttää niin paljon, etten jaksa tavata näitä ihmisiä enää. Yksikin sanoi, että olisin hyvä terapeeutti! Jep, kuunnella toisten ongelmia, ja antaa heidän imeä kaikki energia minusta...no thanks!
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:39"]Olen huomannut saman melko vallitsevana piirteenä nykyään. Ihmiset tykkäävät kun olen hyvä kuuntelija - olen sitä siksi, että olen kiinnostunut toisesta, kysyn kohteliaasti lisää yksityiskohtia sen sijaan, että jatkaisin keskustelua/keskeyttäisin luontevasti "mulla oli vähän samantapainen juttu, kun..." En siis ole hyvä keskustelija, vaan olen hyvä kuuntelija. Ihan hiljattain olen tajunnut tämän. Kukaan näistä ihmisistä, keitä nyt mietin, ei koskaan kysy, että "entäpä sinä, mitä sinulle kuuluu?". He tykkäävät nähdä mua ja puhua mun kanssa (po, mulle), kun tietävät että pääsevät kertomaan omasta elämästään.[/quote]
Ap, tsemppiä. Toivottavasti sinulla on kuitenkin joku, jonka kanssa voit puhua myös omista asioistasi? Minulla onneksi on, josta syystä jaksan olla hyvä kuuntelija niille, jotka sitä tarvitsevat (ja joista välitän tarpeeksi käyttääkseni energiaa tähän). Tosin kovin usein en jaksa olla pelkkä korva, mutta jos sillä jonkun pölpöttämisen tarvetta voin helpottaa niin meneehän se. =) Kyllä itsekin kaipaa sitä, että joskus kysytään, että miten SINULLA menee, mutta joiltain sitä osaa lakata odottamasta. Ja mitä nro 10 vastasi, että useat pitävät puheliaista tyypeistä, niin onhan sekin totta. Minä en vaan osaa olla muuta mitä olen ihan vain ollakseni "tykätympi". Olen hiljainen introvertti ja täysin hyväksynyt sen. Ap, mietin hauskaa tilannetta, kun sinä ja minä kohdattaisiin piirakoiden ja kaffen äärellä. Oltaisiin molemmat yhtenä korvana! =D (sori yhden pötkön teksti, ei onnistu kappalejaottelu vanhalla selaimella...) - nro 5
Jotkut ovat näin itsekkäitä minäminäminä...
Kun muutin tänne Turkuun, mulle sanottiin, että turha sitten kertoa itsestäsi mitään, kun ei ketään kiinnosta. Oikeessa olivat, jos töihin menessäsi huikkaat iloiset huomenet ja saatat alkaa kertoa jostain aamuisesta hauskasta sattumuksesta tyyliin "Ette ikinä usko mitä parkkipaikalla tapahtui", niin vastaus on takuuvarmasti "JOO, JOO, MUTTA ARVAA MITÄ MULLE TAPAHTUI"? sylki suusta roiskuen. Ja sitten tyyppi jatkaa puoli tuntia OMAN elämänsä stooria.
Jos joku tulee itselleni jotain kertomaan, annan hänen kertoa asiansa, niin että oikeesti kuuntelen ja sen jälkeen kommentoin.
Minäminäminä...hehheh harvinaisen itserakkaita ihmisiä täällä. Ja todellakaan en ole itse äänessä muita tainnuttaen, ettei ole siitä kyse. Olen luullut, että ihmiset käyvät dialogia keskenään.
Kutsuin muuten minäkin aikoinaan ystäväni viikonlopuksi kylään. Ei oltu nähty varmaan 15vuoteen. Hän myös kertoi omat asiansa illan aikana moneen kertaan. Kun aloin kertoa omistani, kysyi josko saisi alkaa chattailla koneellaan??? No, touhuili sitten varmaan aamukolmeen punkkupulloon kanssa itsekseen.
Seuraavana aamuna lähdin kuskaamaan häntä shoppailemaan, sekä muille asioille. Hommaili ihan omiaan. Pesin hänen pyykkinsä, mutta väärin. Sänkykin oli jotenkin outo. Ja kun joku mieleisensä mauste oli loppunut, niin esitelmöi mitä kannattaa ostaa.
Satun tuntemaan erään suomalaisen erittäin arvostetun julkkiksen, joten epäilen että sen takia haluaa olla väleissä kanssani, kun vielä yrittää tästä henkilöstä kysellä koko ajan.
"Olen hyvä kuuntelija, ihmiset tuntevat että minulle on turvallista puhua, sillä en juorua eteenpäin..."
No juurihan sinä juorusit palstalle tapaamisenne ja hyvin tunnistettavasti vielä. Sinulla taitaa olla yksi "ystävä" vähemmän, jos kyseinen henkilö tämän ketjun sattuisi lukemaan.