Lue keskustelun säännöt.
Olipa vanhan ystävän vierailu pettymys!
20.11.2013 |
Olen vastikään muuttanut, ja sain ajatuksen kutsua kylään vanhan yläaste- ja lukioaikaisen ystävän, jota en ole nähnyt ainakaan kolmeen vuoteen. Facebookissa tietenkin pysyy suunnilleen perillä mitä ihmiselle kuuluu, mutta yhtäkkiä tulikin halu nähdä tämä ennen niin tärkeä ihminen ihan oikeasti.
Hän vastasi kutsuun iloisen myöntävästi, ja tapaaminen sovittiin jo seuraavalle illalle. Leivoin joitain herkkuja joista muistan hänen pitävän.
Miten tapaaminen sitten sujui? Tämä vanha ystävä istui sohvallani neljä tuntia puhuen VAIN ITSESTÄÄN. En liioittele mitenkään, hän ei edes muodon vuoksi kysynyt mitä minulle kuuluu. Ei kommentoinut uutta asuntoa eikä mitään muutakaan. Tuntui, että hän oli vain kuuntelijan tarpeessa, sillä hän kävi läpi kaikki murheensa ja kuulumisensa töihin, opiskeluun, perheeseen ja remonttiin liittyen. Minä yritin aluksi vähän kertoilla omia juttujanikin, mutta en saanut siihen mitään reaktiota. Hän ei tapaamisen jälkeenkään esim. osaisi nyt kertoa, missä olen töissä.
Hän ei myöskään syönyt yhtään mitään kattamaltani pöydältä. Tuntui vähän hölmöltä, kun kinkkupiirakka ja mustikkapiirakka olivat hänen lähtiessään vielä kokonaisia... Hänkin sentään huomasi tämän ja sanoi, ettei hän noita makeita oikein halua syödä. Okei, mutta olisihan sitä suolaistakin ollut...
Todella outoa minusta, tuli jopa aika paha mieli. Vanha ystävä ei ollut minusta enää ollenkaan kiinnostunut, tuli kai vain purkamaan sydäntään omista asioistaan. Omituista, ettei aikuinen ihminen älyä edes käytöstapojen vuoksi ottaa toistakin huomioon. En kutsu enää uudestaan kylään.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:51"]Ap, tsemppiä. Toivottavasti sinulla on kuitenkin joku, jonka kanssa voit puhua myös omista asioistasi? Minulla onneksi on, josta syystä jaksan olla hyvä kuuntelija niille, jotka sitä tarvitsevat (ja joista välitän tarpeeksi käyttääkseni energiaa tähän). Tosin kovin usein en jaksa olla pelkkä korva, mutta jos sillä jonkun pölpöttämisen tarvetta voin helpottaa niin meneehän se. =) Kyllä itsekin kaipaa sitä, että joskus kysytään, että miten SINULLA menee, mutta joiltain sitä osaa lakata odottamasta. Ja mitä nro 10 vastasi, että useat pitävät puheliaista tyypeistä, niin onhan sekin totta. Minä en vaan osaa olla muuta mitä olen ihan vain ollakseni "tykätympi". Olen hiljainen introvertti ja täysin hyväksynyt sen. Ap, mietin hauskaa tilannetta, kun sinä ja minä kohdattaisiin piirakoiden ja kaffen äärellä. Oltaisiin molemmat yhtenä korvana! =D (sori yhden pötkön teksti, ei onnistu kappalejaottelu vanhalla selaimella...) - nro 5[/quote]
Hehe, hauska ajatus tosiaan! En ole useinkaan törmännyt samanlaisiin ihmisiin kuin minä, yleensä kaikki ovat minua puheliaampia :)
On mulla onneksi oikeitakin ystäviä joille voin puhua. Tämä kokemus vaan jotenkin ravisteli, kun vuorovaikutus vanhan ystävän kanssa oli täysin vinksallaan. Niin ihmiset sitten vaan muuttuu! En voi häntä siitä syyttää ettei minun asiat enää kiinnosta, mutta kutsusta voi siinä tapauksessa kieltäytyäkin.
-ap