Sisustaminen, miten jaatte kulut?

Yhteinen koti, yhteiset huonekalut, yhdessä valittu, yhteisistä rahoista maksettu.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:43"]

Yleensähän naiset ovat ilmeisesti innokkaampia sisustamaan ja hankkimaan uusia huonekaluja yms. Miten jaatte kulut vai maksaako se osapuoli kaiken, joka sen uuden mööpelin huusholliin haluaa? Tai se kumpi haluaa maalata seinät niin maksaa maalit etc..?

Esimerkiks kun meidän asunnossa kaikki on aivan eriparia, kaikki jutut tyyliin ikean halvinta ja kaikki erilaista materiaalia ja värejä ja lattialla mattoja jotka saatu sukulaisilta etc. ja nyt minua on alkanut tämän paikan sisustaminen kiinnostaa, mutta tuntuisi "hölmöltä" sisustaa tätä pelkästään omilla rahoilla kun "yhteisessä käytössä" tämä asunto on. :D En osaa selittää tätä.. Miehelle tämä riittää näinkin.

Joten mietin millaisiin ratkaisuihin te olette päätyneet? Lapsia meillä ei ole..

[/quote] Kun ostat uudet matot muista muistuttaa miesta etta ei tallo niiden paalla kun ne on sinun matot, sinun rahoilla ostetut. Oppikoon kiertamaan. Entas uusi sohva? Joutuuko mies istumaan lattialla?

Miehellä on helpompi maksattaa niitä isompia remontteja.... Ja käyttää sitten omia rahoja sellaiseen mitä mies ei niin arvosta.

Meillä kuitit kerätään läjään ja laitetaan nimi päälle kumpi on maksanut. Kerran pari vuodessa naputan ne exceliin ja 8 vuodessa saldot on menneet lähes itsestään aika tasan. Mies on maksanut kylppärin ja piharakennuksia, minä keittiön, eteisen ja olkkarin.

Isot työkalut on miehen ja mulla on samalla rahalla ruuveja, pensseleitä ja maalarinteippiä. Eli selkeesti rakenteelliset jutut on pitkälti miehen maksamia ja pintarempat minun.

Yhdessä me näitä juttuja suunnitellaan, minä enemmäkseen valkkaan ulkonäön ja mies toteuttaa rakenteet, minä pinnat.

Siis jaksaako joku oikeesti laskee eurolleen mitä kukin on ostanu? Ja vielä näpytellä exeltaulukkoon lukuja?

Voi pyhä sylvi!

Meillä maksetaan sen tililtä kummalla sattuu sillähetkellä olemaan enemmän rahaa.

Kämppiksillä ymmärtää jos makaronipussin hintakin puolitetaan, mutta että pariskunnatkin?

Eroako ennakoitte tuolla sullemulle taktiikalla?

Kysyn vaan..

Me olemme yhdessä sisustuksen valinneet ja puoliksi maksaneet.

Kyllähän mä enemmän seuraan niitä kuluja sillä ajatuksella, että mitä tämä talo lopulta tulee maksamaan.

Ja jotenkin niitä kuluja on reilua jakaa, kun kummallakin sitä rahaa on eikä saldot ole nollilla ennen tilipäivää. Muutenhan minä maksaisin kaiken, mies kun ei ole järin innostunut shoppailia, piti sitten ostaa seinäpanelit tai lapselle talvihaalari :)

Kompromisseja, kompromisseja. Joitain juttuja hankin itse omilla rahoillani. Jos kyseessä on joku suhteellisen pieni juttu, jonka haluan välttämättä "itselleni". Vaikka maljakko, taulu tms. lähinnä sisustusesineitä siis. Isommista hankinnoista päätetään yhdessä, ja ne sitten maksetaan suurinpiirtein puoliksi tai niin, että se maksaa, jolla on sillä hetkellä parempi rahatilanne (jolloin seuraavan hankinnan maksaa sitten taas se toinen. Tällä hetkellä meillä on suunnilleen samat tulot, eli ei tarvitse sen enempää miettiä). Meilläkin mies on ihan tyytyväinen Ikea-kalusteisiin, eli ei tosiaan mieti sisustusta sen enempää, joten lähinnä se menee niin että minä alan vähitellen mainita kuinka joku juttu (esim. kirjahylly) pitäisi uusia, ja vanha on huono ja rumannäköinen eikä sovi meille enää yms. jne. Ja sitten jossain vaiheessa mies on samaa mieltä. Ja tästä kuluu vielä jonkin aikaa ennen kuin aika on tarpeeksi kypsä sille, että oikeasti voidaan ostaa uusi kirjahylly :) Onhan se välillä rasittavaa, koska itse tekisin nopeita päätöksiä ja haluaisin sisustaa kotia, mutta toisaalta olen tosi onnellinen että mulla on harkitsevainen mies, jonka myötä mustakin on tullut harkitsevaisempi ja säästäväisempi. Ja ihan oikeasti ehtii miettiä että minkätyylistä haluaa ja voi vertailla hintoja yms. Ja toisaalta joskus jos en jaksa perustella miehelle, miksi tarvitaan joku uusi huonekalu, niin sitten vain ostan sen ihan itse kokonaan omilla rahoillani. Eipähän tarvitse sitten mahdollisessa erotilanteessa (no en usko että eroa kyllä on tulossa :D) miettiä kumpi saa jonkun jutun. Ja kun mieskin kuitenkin omilla rahoillaan ostaa jotain juttuja yhteiseksi hyväksi (liittyen lähinnä tietokoneisiin ja elektroniikkaan) niin ei se niin tarkkaa aina ole.

Mutta siis, yhdessä maksetaan, mutta koska mies ei ole sisustuksesta kiinnostunut, niin paljon perusteluja ja suostutteluja se vaatii. Ja lähinnä siis sellaista hienovaraista vihjailua, että mies itse oivaltaa että tarvitaan jotain, eikä sellaista kinuamista tai nalkuttamista ilman että miehelle tulee minkäänlaista oivallusta tarpeesta :) Kuulostaa ehkä typerältä, mutta niin se vain on. Mieheni on ihana, mutta hyväksyn sen ettei sisustaminen ole hänen prioriteeteissaan kovinkaan korkealla, ja itse taas haluaisin kauniin ja viihtyisän kodin, jonka sisustus on juuri sellainen kuin silmääni miellyttää, ei pelkästään funktionaalinen.

Isot ja tarpeelliset hankinnat (esim. uusi sohva) yhdessä, vähemmän tarpeelliset (esim. kiva juliste) ostaa se joka niitä haluaa (yleensä minä).

Kasi jatkaa, jos rakentaisimme taloa yhdessä tai sisustaisimme lapsiperheen kotia, tilanne voisi olla toinen (kun tietyt jutut välttämättä tarvitaan eli mies varmasti enemmän miettisi tarvittavia juttuja), mutta tällä hetkellä tilanne on tosiaan sama kuin ap:lla, eli asumme kaksin kerrostalokaksiossa, ja suurin osa huonekaluista on opiskeluaikaista perua eli Ikeaa ja vanhempien nurkista löytyneitä "perintö"huonekaluja eli sikäli kun kaikki tarvittavat huonekalut jo omistetaan, niin mies ei vain koe sitä sisustamista tässä tilanteessa yhtä tarpeelliseksi kuin minä.

Eli taidatte olla melko nuoria? Max.20 vuotiaita?

Tarpeelliset maksetaan puoliksi, turhat se kuka sen tahtoo.

Jos lattialla on jo eteisessä ehjä matto, se maksaa joka haluaa ostaa nätimmän tilalle. Jos ja kun nyt DVD-levyille ei ole kunnon säilytyspaikkaa, sopiva maksetaan löytyessään puoliksi.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:33"]

Eli taidatte olla melko nuoria? Max.20 vuotiaita?

[/quote]

miten niin? kaikki yli 20-vuotiaat miehet haluaa sisustaa?

Me on maksettu ns. pintarempat puoliks, minä olen se joka ne tekee, mies hoitaa raakaa voimaa ja iskuporakonetta (lue purku ja vääntäminen ja painava)Huonekalut puoliks. Matot myös, mutta niissä kyttään yleensä haluamaani mattoa aleesta. Sen sijaan verhot  ja tyynyt maksan minä, koska vaihdan niitä alvariinsa ja puuskittain. Ja olen isompituloinen. Nyt meillä on ostoslistalla vessaremppa..

Siksi max 20v että luulis tohon ikään mennessä päässeen jo eroon sukulaisilta saaduista eripari kirkolta olevista huonekaluista.

Maalit meillä maksoi vuokranantaja, huonekalut ja kodinkoneet (tiskikone, pesukone, mikro...) sekä elektroniikka on ostettu sillä periaatteella että kummalla on rahaa. Sitten jos ero joskus tulee niin itse ostetut kamat jää sulle. Ei olla siitä puhuttu mutta niin olettaisin menevän. Näin se menee tasapuolisesti. Mulle nyt tietysti jää myös vanhemmiltani saatu vanha ruokapöytä + tuolit.

Meillä omaisuus on yhteistä. Yhteisistä rahoista maksetaan ruoat, sisustus, minun humpuukivaateostokseni sekä miehen jonninjoutavat leffakeräilyt. Eli ostokset maksetaan "yhdessä" vaikkei toista osapuolta kiinnostaisi kyseinen ostos. Kaikki muu on mielestäni eroon varautumista.

16 jatkaa. Tämä on siis ensimmäinen yhteinen koti. Minulle ensimmäinen oma koti (vanhemmilta siis muutin tähän), miehellä oli ennestään jo sohvaa, sänkyä, mattoa yms mutta kaikki oli niin kauheita että siinä muuton yhteydessä organisoin ne tonne varastoon ;D Sängyn kuljetti ihan oma-alotteisesti kaatsille. Saa herra sitten noi loput kamat hakea varastosta jos joskus erotaan ;) 

Siitä asti, kun yhteen muutettiin, on eletty yhteistä taloutta ja rahat on ollut yhteiset.

Eka yhteinen asunto oli niin, että mä muutin miehen luokse. Yhdessä valittiin kummankin huonekaluista ja tavaroista ne, jotka otettiin ja muut pantiin pois. Valittiin sellaiset, että ne sopivat yhteen. Ja sii sosa miehen kamoista lähti mun kamojen tieltä, jotta saatiin pieni asunto paremmin kahdelle sopivaksi.

Yhteisistä rahoista ostamme sisustusjutut, sen tililtä, kummalla paremmin sillä hetkellä on rahaa.

Ap: jos elätte avoliitossa ja omat rahat ja sä ostelet huonekaluja, niin säästä kaikki kuitit, jotta voit mahdollisen eron tullessa osoittaa, että huonekalut on sun ja saat ne mukaasi. Muuten hommassa ei ole järkeä.

Siis miksi jaettaisiin kulut? Yhteiseen kotiin tehdään hankinnat yhteisistä tuloista. Ei meillä jaeta muitakaan kuluja.

Se maksaa joka haluaa uutta. Eli yleensä minä sisustusasiat ja huonekalut, ja mies elektroniikkaa yms. Miksi laittaisin miehen maksamaan puolet vaikka uudesta sohvapöydästä jos hänelle kelpaisi vanhakin? Tai miksi minun pitäisi maksaa puolet uudesta tv:stä kun en moista halua? Reiluinta siis että se maksaa joka haluaa, jos nyt kyse ei ole jostain pakollisesta kuten uudesta jääkaapista kun vanha menee rikki.