Lue keskustelun säännöt.
Mihin väite "noin yksi vuotias tottuu parhaiten päivähoitoon" perustuu?
06.06.2013 |
Ihan mielenkiinnosta kyselen, onko kellään faktatietoa? Eikö lapsi osaa vielä silloin vierastaa, vai liittyykö kiintymyssuhde tähän? Monesti törmää väitteeseen, että 10kk-1 vuotias tottuu paremmin kuin esimerkiksi 2 vuotias. Pitääkö paikkansa?
Kommentit (38)
Niin pienet ei vaan osaa sanoittaa tunteitaan vielä ja hyväksyvät vaan hiljaa sen että heidät hylätään päiväkotiin.
Isommat osaa paremmin jo puhua ja protestoida, kertoa että heistä tuntuu pahalta olla erossa vanhemmista. Ja sitä kutsutaan sit vaan "krokotiilinkyyneleiksi" ja "pompotteluksi".
Tutkimukset kuitenkin aika yksiselitteisesti kertoo että ilman erittäin painavaa syytä 1-vuotiasta ei todellakaan kannata laittaa päivähoitoon. Vaikka kuinka sopeutuis siinä iässä protestoimatta. Tai alistuis. Miten sen haluaa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 15:04"]
Se liittyy lapsen psykologiseen kehitykseen ja minuuden kehitysvaiheeseen. Se että yksivuotias näyttäisi aikuisen mielestä sopeutuvat paremmin, ei tarkoita, että yksivuotiaana lapsen hoitoon vieminen olisi parempi asia lapselle kuin myöhemmin, jolloin lapsella on enemmän välineitä osoittaa kiintymystään vanhempiinsa ja se että hän ei heistä halua erota.
Päiväkoti pystyy tarjoamaan keskimääräistä hoitoa pienen lapsen kannalta. Yleensä ei kovin huonoa, mutta ei myöskään kovin hyvin lapsen tarpeisiin vastaavaa. Huonointa ja parasta hoivaa pieni, alle 3-vuotias lapsi saa siis kotona. Joissain perheissä jos lapsen hoitajan kyvyt ja jaksaminen ei ole riittävää, lapsi voi huonosti ja hänen olisi parempi olla edes osa päivästä muualla hoidossa (ja pahemmissa tapauksissa huostaanotettuna), jotkut vanhemmat taas pystyvät antamaan paljon parempaa hoivaa, huomiota ja ohjausta kuin mihin paraskaan ryhmäkasvatukseen perustuva päiväkoti pystyisi - juuri tunnesiteen ja lapsi ryhmän koon vuoksi. Päiväkodissa lapsi ei voi koskaan saada niin paljoa yksilöllistä huomiota kuin kodissa, jossa on täyspäinen ja kykenevä aikuinen vastaamassa lapsen tarpeista.
[/quote]
Ihmettelen aina tässä sitä, että,esim. pph antaisi hunompaa hoivaa kuin äiti, jolla on kolme muuta lasta. Saavatko siis monilapsisten perheiden lapset huonompaa hoivaa ja verrataanko hoidon tasossa yksilapsisia perheitä pelkästään? Monissa perheissä nimittäin on useampi eri-ikäinen lapsi, tyypillišesti nykyään 3. Siinä ei ole iso ero siihen pph:n hoitamaan neljään lapseen.
Tietenkin äiti on kiintymyssuhteen kannalta se paras, mutta yleisesti huomionantamisessa se äiti ei välttämättä ole pph:ta parempi, jos esim. hoitaa vaativaa vauvaa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:52"]
Tällä palstalla Keltingansa-Järvinen on jumala. Aika paljon on muitakin tutkijoita, jotka ovat aihetta tutkineet, miksei heitä siteerata! Vilkaiskaa esim. tämä http://herkules.oulu.fi/isbn9514268741/html/x734.html
Siinä on aika monta viitettä muihin tutkimuksiin ja pähkinänkuoressa todetaan: jos kotihoito huonoa ja päivähoito hyvää, niin alle 3-vuotiaan on parempi olla hoidossa. Sama toisinpäin. Eli voi olla että aika monen av-mamman kannattaisi viedäkin lapset aiemmin hoitoon...
[/quote]
Keltikangas-Järvinen on haitallinen ja irvikuva vastuunsa tuntevasta tieteentekijästä. Kuuluu osastoon Dosentti Bäckman et al.
[/quote]
Tämän edellisen kommentin kirjoitti ilmeisesti syyllisyydentuskissa kieriskelevä äiti, joka juuri hylkäsi alle 1-vuotiaansa päiväkotiin? Millä meriiteillä sä pystyt arvostelemaan Keltikangas-Järvistä tieteentekijänä? Ihan uteliaisuudesta kysyn.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 15:20"]
Niin pienet ei vaan osaa sanoittaa tunteitaan vielä ja hyväksyvät vaan hiljaa sen että heidät hylätään päiväkotiin.
Isommat osaa paremmin jo puhua ja protestoida, kertoa että heistä tuntuu pahalta olla erossa vanhemmista. Ja sitä kutsutaan sit vaan "krokotiilinkyyneleiksi" ja "pompotteluksi".
Tutkimukset kuitenkin aika yksiselitteisesti kertoo että ilman erittäin painavaa syytä 1-vuotiasta ei todellakaan kannata laittaa päivähoitoon. Vaikka kuinka sopeutuis siinä iässä protestoimatta. Tai alistuis. Miten sen haluaa nähdä.
[/quote]
Tälläistä minäkin vähän epäilin.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:51"]
Lapselle parasta on tietenkin oma äiti . En raaskinut viedä hoitoon kun vasta reippaasti yli 3 vuotiaana .
[/quote]
no mikset pitänyt kotona kouluikään asti?
[/quote]Oli vaan osapäivä hoidossa ja oli paljon vapaapäiviä. Oli vaan yksi lapsi joten ajattelin että voi olla välillä päiväkodissa. Lapsen ollessa 6 vee menin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:08"]
Äitien huonoon omatuntoon viedä pieni lapsi hoitoon. Mikään tutkimus ei tue tuota väitettä, päinvastoin tutkimusten mukaan alle kolmevuotiasta ei tulisi viedä päivähoitoon lainkaan, eikä sen ikäinen vielä tarvitse ikäistään tai muiden lasten seuraa päivittäin.
[/quote]
No niin, johan saatiin rusaslaiset aktivoitua.
Odotettavissa suurissa määrin epätieteellistä paskapuhetta ja perustelemattomia väitteitä. Viis siitä mitä käytäntö kertoo.
[/quote]
Miksi meidän 2v joka on ollut vajaan vuoden päiväkodissa ikävöi lapsia jos on vaikka viikon kotona. Ollaan oltu esim. lomalla? Jos ei kerta kaipaa ikäistensä seuraa? Eikö sinun lapsesi alle 3 vuotiaana leikkinyt koskaan kenenkään ikäisensä kanssa.
Meillä meni lapsi reilu 1v päiväkotiin ja tottui helposti. Ensimmäisenä parina aamuna jäi itkemään ja äiti lähti itkien mutta nyt on tosi kiintynyt päiväkotiin lapsi eikä jaksaisi aamulla odottaa että pääsee sinne.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 15:20"]
Niin pienet ei vaan osaa sanoittaa tunteitaan vielä ja hyväksyvät vaan hiljaa sen että heidät hylätään päiväkotiin.
[/quote]
Kuinka hyvin sinä muistat oman elämäsi noin yksivuotiaana? Oliko äitisi sinun kanssasi 24/7? Jos on ollut, miten sen todistat? Oletetaan, että äitisi olisi joutunut sairaalahoitoon vaikka kolmeksi päiväksi. Oletko aivan varma, että nämä kolme päivää olisivat jääneet mieleesi hylkäyksen kokemuksena?
Tällä palstalla monet sanovat, etteivät voisi jättää yksivuotiastaan isovanhemmilleen edes päiväksi, koska siitä tulisi niin kauhea trauma. Kuinka hyvin nämä ihmiset itse tietävät, kuka heitä on tuntien ja päivien tarkkuudella hoitanut?
Tarkoitan kysymyksilläni sitä, että monesti täällä kommentteja lukiessa tuntuu, että vauvoilla kuvitellaan olevan samanlainen ajan ja paikan taju kuin aikuisilla. Ette kai te itsekään millään voi muistaa elämäänne yksivuotiaana? Miksi lapsenne muistaisivat?
Niin ja ennen kuin tulette väittämään, että siinä taas syyllisyyttä poteva äiti perustelee lapsensä jättämistä hoitoon, niin minulla ei edes ole lapsia. Jos olisi, viihtyisin mielelläni kotiäitinä siihen asti kun täyttävät 18 ;).
Kommentissani en siis ota kantaa siihen, mikä hoitomuoto on paras vaan siihen, mitä ihminen muistaa vauva-ajastaan ja kuinka paljon se vaikuttaa. Puhun myös vain perusturvallisista perheistä (ei päihteitä, ei sodan keskellä elämistä yms.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 15:20"]
Niin pienet ei vaan osaa sanoittaa tunteitaan vielä ja hyväksyvät vaan hiljaa sen että heidät hylätään päiväkotiin.
[/quote]
Kuinka hyvin sinä muistat oman elämäsi noin yksivuotiaana? Oliko äitisi sinun kanssasi 24/7? Jos on ollut, miten sen todistat? Oletetaan, että äitisi olisi joutunut sairaalahoitoon vaikka kolmeksi päiväksi. Oletko aivan varma, että nämä kolme päivää olisivat jääneet mieleesi hylkäyksen kokemuksena?
Tällä palstalla monet sanovat, etteivät voisi jättää yksivuotiastaan isovanhemmilleen edes päiväksi, koska siitä tulisi niin kauhea trauma. Kuinka hyvin nämä ihmiset itse tietävät, kuka heitä on tuntien ja päivien tarkkuudella hoitanut?
Tarkoitan kysymyksilläni sitä, että monesti täällä kommentteja lukiessa tuntuu, että vauvoilla kuvitellaan olevan samanlainen ajan ja paikan taju kuin aikuisilla. Ette kai te itsekään millään voi muistaa elämäänne yksivuotiaana? Miksi lapsenne muistaisivat?
Niin ja ennen kuin tulette väittämään, että siinä taas syyllisyyttä poteva äiti perustelee lapsensä jättämistä hoitoon, niin minulla ei edes ole lapsia. Jos olisi, viihtyisin mielelläni kotiäitinä siihen asti kun täyttävät 18 ;).
Kommentissani en siis ota kantaa siihen, mikä hoitomuoto on paras vaan siihen, mitä ihminen muistaa vauva-ajastaan ja kuinka paljon se vaikuttaa. Puhun myös vain perusturvallisista perheistä (ei päihteitä, ei sodan keskellä elämistä yms.).
[/quote]
Aivoihin tallentuu kyllä kaikki voimakkaat tunteet, joita me koemme. Vaikka sitä ei pystyisikään sieltä tietoisesti poimimaan, siellä se on ja tiedostamattomasti vaikuttaa. En siis väitä, että yhden päivän isovanhemmille hoitoon jättämisestä lapsi traumatisoituisi. Toisaalta en myöskään näe miksi altistaa lapsi kokemukselle jos se ei ole välttämätöntä ja oman lapsensa tuntien tietäisi, että lapsi reagoisi voimakkaasti. Jo sen päivän kestävä paha olo ja hätä on ollut itselleni riittävä syy olla jättämättä pientä lasta hieman vieraammille isovanhemmille.
Olen itse laittanut nuorimmaiseni juuri täyttäneen 1-vuotiaan päiväkotiin. Samalla kertaa hoidon aloitti kaksi muuta alle kouluikäistä. Alun itkujen jälkeen 1-vuotiaalla on mennyt todella hyvin kun sen sijaan 3v jää edelleen vajaan vuodenkin päästä usein hoitoon itkemään. Hänellä oli muutenkin vaikeuksia päivähoidon aloituksessa. Silti väitän, että 3v on parempi ikä aloittaa päivähoito kuin 1v. 3-vuotias pystyy käsittämään mitä tapahtuu, hänelle voi selittää ja hän osaa _ilmaista_ hätääntyneisyyttä ja pahaa oloa. 1v vain sopeutuu siihen osaamatta tehdä muutakaan, vaikka sisällä onkin outo olo ja jonkin kaipuu. Vaistokin sen sanoo, että mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee vanhempansa läheisyyttä ja turvaa. Äidin helmoista tai isän lahkeista on parempi lähteä tutkimaan maailmaa ja laajentamaan reviiriään kuin (vaihtuvan) päiväkodin tädin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:26"]
No siis, mulla ei ole tutkimusta väitteen tueksi, mutta oma kokemus on asiasta. Olen työskennellyt monia vuosia päiväkodissa 1-3 vuotiaiden ryhmässä ja kyllä ne yksi vuotiaat ovat sopeutuneet tarhan aloitukseen nopeammin kun 2 tai kolme vuotiaat. Näin pääsääntöisesti on ollut.
Itse veikkaan sitä, ettei pienellä lapsella ole hajuakaan ajasta, jonka joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Ja kun moinen aisti ajan kulusta tulee, on hän jo hyvin sopeutunut siihen, että viettää päivät päiväkodissa. Mitä isompi lapsi on, ymmärtää hän jo ajan merkityksen ja tietää joutuvansa olemaan kauan erossa vanhemmistaan, koko tarhapäivän aijan.
[/quote]
Yes, pieni ei osaa reagoida mutta miten se vaikuttaa tunnepuoleen, että vieraat hoitavat 9-10t/vrk????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pitäisi siis aloittaa työt, koska itse elää sellaisin menoin, että tulojakin pitäisi saada? Mutta ei nyt jaksa tehdä niitä töitä ja aloittaa sitä rumbaa, etsii tästä nyt perusteita, joita sanoa miehelle, että voisikin vain olla kotona vielä jonkun vuotta? Just a wild guess...
Koska 1 vuotias ei osaa vielä ilmaista itseään sanallisesti. On paljon vaikeampaa viedä 3 v. hoitoon, joka itkeskelee jo edellisenä iltana, kun pelkää "Ellan" taas sulkevan hänet pois leikeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2013 klo 10:11"]
Koska 1 vuotias ei osaa vielä ilmaista itseään sanallisesti. On paljon vaikeampaa viedä 3 v. hoitoon, joka itkeskelee jo edellisenä iltana, kun pelkää "Ellan" taas sulkevan hänet pois leikeistä.
[/quote]
Tai pelkää kiireisiä ja vihaisia tätejä, joilla ei ole aikaa pitää sylissä!
en ole koskaan kuullut mokomaa v'äitettä, kysy väittäjältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä. Mitä myöhemmin vie lapsen päivähoitoon sen parempi.
Äitien huonoon omatuntoon viedä pieni lapsi hoitoon. Mikään tutkimus ei tue tuota väitettä, päinvastoin tutkimusten mukaan alle kolmevuotiasta ei tulisi viedä päivähoitoon lainkaan, eikä sen ikäinen vielä tarvitse ikäistään tai muiden lasten seuraa päivittäin.
MItä olen tuota touhua käytännössä katsellut pkodin eteisessä, niin noin se tosiaan menee. Alle 2v tottuu pkotiin muutamassa päivässä, ne 2-3v ikäiset itkee äitiä aamulla eteisessä vielä puolenkin vuoden päästä. En tiedä mihin se perustuu noin psykologisesti, mutta näin vaan on. Ja kolme lasta on päiväkotiin vienyt, nyt alkaa olla 10 vuotta tuota touhua takana eli aika monta lasta, hoitajaa ja ryhmää on tullut nähtyä. Kaksi eri pkotiakin..
No siis, mulla ei ole tutkimusta väitteen tueksi, mutta oma kokemus on asiasta. Olen työskennellyt monia vuosia päiväkodissa 1-3 vuotiaiden ryhmässä ja kyllä ne yksi vuotiaat ovat sopeutuneet tarhan aloitukseen nopeammin kun 2 tai kolme vuotiaat. Näin pääsääntöisesti on ollut.
Itse veikkaan sitä, ettei pienellä lapsella ole hajuakaan ajasta, jonka joutuu olemaan erossa vanhemmistaan. Ja kun moinen aisti ajan kulusta tulee, on hän jo hyvin sopeutunut siihen, että viettää päivät päiväkodissa. Mitä isompi lapsi on, ymmärtää hän jo ajan merkityksen ja tietää joutuvansa olemaan kauan erossa vanhemmistaan, koko tarhapäivän aijan.
Ellei ole pakko niin kannattaa hoitaa kotona oma vauva, saa ainakin tarpeeksi syliä ja hoivaa.
Se liittyy lapsen psykologiseen kehitykseen ja minuuden kehitysvaiheeseen. Se että yksivuotias näyttäisi aikuisen mielestä sopeutuvat paremmin, ei tarkoita, että yksivuotiaana lapsen hoitoon vieminen olisi parempi asia lapselle kuin myöhemmin, jolloin lapsella on enemmän välineitä osoittaa kiintymystään vanhempiinsa ja se että hän ei heistä halua erota.
Päiväkoti pystyy tarjoamaan keskimääräistä hoitoa pienen lapsen kannalta. Yleensä ei kovin huonoa, mutta ei myöskään kovin hyvin lapsen tarpeisiin vastaavaa. Huonointa ja parasta hoivaa pieni, alle 3-vuotias lapsi saa siis kotona. Joissain perheissä jos lapsen hoitajan kyvyt ja jaksaminen ei ole riittävää, lapsi voi huonosti ja hänen olisi parempi olla edes osa päivästä muualla hoidossa (ja pahemmissa tapauksissa huostaanotettuna), jotkut vanhemmat taas pystyvät antamaan paljon parempaa hoivaa, huomiota ja ohjausta kuin mihin paraskaan ryhmäkasvatukseen perustuva päiväkoti pystyisi - juuri tunnesiteen ja lapsi ryhmän koon vuoksi. Päiväkodissa lapsi ei voi koskaan saada niin paljoa yksilöllistä huomiota kuin kodissa, jossa on täyspäinen ja kykenevä aikuinen vastaamassa lapsen tarpeista.