Lue keskustelun säännöt.
Paras ystävä yli 30 vuoden takaa otti yhteyttä, hieman jännittää, syntyykö enää ystävyyttä
14.01.2013 |
Yläasteen ja lukion aikainen ehdottomsti parhain ystäväni muutti toiselle puoelle maapalloa jo vuosikymmeniä sitten.
Nyt hän otti minuun yhteyttä ja haluaa todella kovasti pitää yhteyttä ja kutsui luokseen jos haluamme matkustaa ja lähetti valokuvia ja oli jotenkin -niin - sydämellinen...
Hänestä en tiedä, tuskinpa kenelläkään 30 vuotta elämää on ihan rallatellen mennyt, mutta minulla ei ainakaan ole mennyt kuten yhdessä nuorena haaveiltiin.
Tuntuu etten uskalla, tai kehtaa, kertoa hänelle itsestäni, tai että hänellä on liian "hyvä" kuva ja muistot minusta.
Hänen kuvassaan ei ainakaan näkynyt ikääntymisen merkkejä juurikaan. Minusta taas tuntuu että olen lihahtanut ja kulahtanut ja passe´.
En ole ollenkaan se reipas ja aktiivinen oppilaskunnan puheenjohtaja ja kuoron äänenjohtaja, jota olin silloin.
Voiko vanha hyvä ystävyys vielä käynnistyä uudelleen 30 vuoden jälkeen? Vai tuleeko tapaamisesta vaivaantunut tai jopa epämiellyttävä? Ollaanko me vielä samoja ihmisiä vuosikymmenien jälkeen, vai ollaanko me ihan erilaisia nykyään?
Onko kukaan ottanut onnistuneesti taikka epäonnistuneesti kontaktia vanhoihin tosiystäviin? Mitä kokemuksia? Taikka rohkaisun sanaa...
Kommentit (6)
meni syteen tai saveen, onpahan ainakin mielenkiintoinen seikkailu arjen keskellä. Tuskin elämä sillä kaverillasikaan on ollut koko aikaa ruusuilla tanssimista. Ei kannata vertailla etukäteen ja tehdä olettamuksia. Ei aikuisiällä enää vuodet, edes vuosikymmenet, tunnut aidon ystävyyden välillä missään. Pahinta mitä voi tapahtua on vaivaantuminen. So what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhojen muisteluna toimii, ei uusia asioita mukaan suhteeseen.
Kuulostaa tosi ihanalta:) Hyvin se menee, elä ota paineita. Ja jos ei onnistu, niin eihän sekään ole mistään pois.
niin,että paras ystäväni ekaluokalta hävisi elämästäni täysin yllättäen..löysin hänet 26v jälkeen viimekesänä;-) olemme tavanneet pari kertaa ja tulemme edelleen hyvin toimeen.. vaikka hänen ammattinsa varmasti järkyttää monia ja muutenkin elämämme eroavat toisistaan todella paljon ;-)
Mä tapasin vanhan kaverini (vain) 15 vuoden takaa. Elämä vei pikkuhiljaa toisaalle ja yhteydenototkin väheni. Sitten facebookin kautta taas löydettiin toisemme.
Olihan elämä kumpaakin kohdellut, ala- ja ylämäkiä. Hän oli ihan aidon hämmästynyt, että mä olen vielä saman miehen kanssa. Löydettiin silloin samana vuonna miehet ja heillä tuli ero jo viisi vuotta sitten. Hänestä vuosia oli ihan tarpeeksi saman miehen kanssa.. Tosin heillä oli jo silloin pettämisjuttuja kummallakin.
Hän piti mulle pitkän puheen siitä, miten ihmisen ei kuulu olla saman ihmisen kanssa koko ikäänsä.. okei, me ollaan oltu vasta 19 vuotta, tuskin se on vielä koko ikää..
Meillä meni keskustelut siihen, että mä jouduin puolustelemaan omia ratkaisujani ja tekemisiäni ja kaupan päälle hän vielä arvosteli rankasti miltä näytän. "mä sanoin sulle silloin jo, ettei sulle pitkä tukka sovi! Heti varaat ajan ja lyhennät sen!" Värikin taisi olla väärä ja vaatteet nyt ainakin. Milloin musta tuli hippi? Oletpas sä lihonut.. Miksi sä käytät tuommoisia koruja? jne.
Paskan maku jäi. Mieheni vaan totesi eli se ei sitten ole muuttunut miksikään. Niinpä, tajusin sen vasta nyt kuinka paljon tuo ns. ystävä hallitsi mua silloin. Eihän mulla juuri siihen aikaan muita kavereita ollutkaan, koska tämä ei suonut. Kampaajana jatkuvasti hääräs mun hiuksia ja shoppailtiin yhdessä, niin hänhän se valitsi mun vaatteet.. Mähän olin ihan vanukas. Nykyään ei samaksi ihmiseksi uskoisi, mua siis. Mulla on nyt terve itsetunto ja jalat maassa.
Eilen sain mimmiltä laivaristeily kutsun, enpä ole vielä vastannut.
Menin vähän sivuraiteelle, mutta sillä vaan, ettei niissä tapaamisissa välttis aina hyvin käy. :)
onko se sun ystävä ottanu suhun yhteyttä nimenomaan sen takia, että haluais tietää miten EDUSTAVA sä olet? Ottaisitko itse yhteyttä sen takia ikivanhaan ystävään? En mäkään. Haluaisin tietää mitä oikeesti kuuluu.