Lue keskustelun säännöt.
Tunneköyhyys miehellä
20.12.2012 |
Onko niin, että mies joka ei osaa näytää tunteitaan, ei kestä niitä myöskään puolisolla?
Ja tarkoitan nimenomaan negatiivisia tunteita. Jos olen hermostunut, mieheni hermostuu. Vaikken hänelle sitä osoittaisikaan.
Olen tullut siihen tulokseen, että hän ei vaan osaa käsitellä TUNTEITA. Hän menee lukkoon ja hermostuu itsekin. Tunteiden näyttäminen on hänelle kuin "punainen vaate", joka saa hänen mielenrauhansa järkkymään.
Miten teillä muilla jotka elätte tunneköyhän miehen kanssa?
Enkä nyt halua mitään kirjoituksia siitä kuinka minä olen niin hankala, että mies hermostuu. Ei ole siitä kyse!
Kommentit (42)
(Kysele usein mieheltäsi mitä miettii ja miltä tuntuu. Välitä niistä miehen tunteista. Se auttaa sitten ukkoa jatkossakin puhumaan niistä. Ehkä hän on kokenut elämässään, että hänen tunteistaan ei välitetä tai niitä ei ole saanut näyttää.)
Hei olen nainen 48v ja tässäpä jotain vastausta tynneköyhän kanssa elämiseen . Voisin kirjoittaa aiheesta romaanin mutta yritän jättää tämän lyhkäseksi .
Minä olen parisuhteessa tallaisen Aleksityymikon kanssa . Kyllä on erittäin hankalaa saada toista ymmärtämään mitään mikä liittyy tunnepuolen asioihin. Vaikeaa on kysyä mieheltä "miltä tuntuu" kun vastaus on jotain aivan muuta . Tunneköyhä/kylmä ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi, ei kykene käsittelemään tunteita tietyillä tavoilla, vaan hän saattaa käsitellä tunteensa "piiloutumalla" omiin oloihinsa , tekemisiinsä koska aleksityymikko ei todellakaan "kestä" puolison tunnelatauksia , varsinkaan niitä negatiivisia tunteita , vaan pakenee paikalta. On turhaa yrittää painostaa tunneköyhää kertomaan miltä mikäkin tuntuu, taikka edes kysyä ymmärtääkö hän miksi suutuin jne koska tunneköyhä ei välttämättä edes hahmota minkä vuoksi toinen suuttui, eikä edes tajua toisen osapuolen suuttuneen , hän voi luulla että toinen nyt vain "mököttää" omaksi ilokseen .
Meilläkin mies saattaa kysäistä mikä minulla on kun olen hiljaa ja pahantuulinen, meneppä sitten tunneköyhälle kertomaan että "no minä nyt loukkaannuin sinun sanoista" ei hän tule tajuamaan eikä ymmärtämään mitä teki väärin, miksi loukkasi ja mitä voisi tehdä asian eteen , koska hän ei itse koe tilannetta loukkaavaksi , aivan toivotonta selittää asiaa miksi itsestä tuntuu pahalle.
Aleksityymikot eivät tunne empatiaa toista kohtaan , eivät kykene samaistumaan kenenkään tunteeseen , kun tämä kyky puuttuu niin kuvitelkaa jos itket , eikä toinen tajua sinun tunnetta, miksi hän lohduttaisi?
Tämänkin vuoksi tunneköyhä tuntuu kylmälle ja välinpitämättömälle vaikka hän ei osaa vain reakoida tilanteeseen koska ei tiedä mitä tehdä. Tämän vuoksi puolisosta voi tuntua todella pahalle ja julmalle kun ei saa puolisoltaan tukea ja lohdutusta. Miten itse sitten tämän käsittelee, se onkin jo toinen juttu .
On todella hankalaa elää parisuhteessa jossa puoliso on tunneköyhä ja itse todella tunteellinen , minä itse näytän rehellisesti kaikki tunteeni , mies ei vain niitä aina "kestä" joten yleensä kaikki ongelmat jäävät ratkaisematta, puhumatta ja käsittelemättä.
On vaikea käsitellä ja keskustella mitään parisuhteeseen liittyvää asiaa koska niissä on aina tunne puoli mukana , mies näkee asiat vain järjellä , ei koe mitään tunteella.
Sitten tämä , omatunto! Onko tunneköyhällä omaatuntoa? Kokeeko hän ollenkaan katumusta taikka häpeää? Tämä on vieläkin minulle arvoitus . Epäilempä ettei mieheni juurikaan tunne katumusta .
Hän ei osaa pyytää anteeksi , koska ei koe tehneensä väärin, ei koe sitä tunnepuolelta, ei koe loukanneensa esim sanoilla . Hän saattaa ulkoistaa itsensä kokonaan ongelmista, hän kokee ettei hänellä ole ongelmaa vaan se ongelma on minussa ( muissa ) . Tunneköyhä näkee syyt ulkopuolella, toisessa ihmisessä , puolisossa , ulkopuolisissa tekijöissä , hän ei näe/koe syitä itsessään koska se tunnepuoli on hukassa.
On vaikeaa saada puoliso tajuamaan että parisuhde on "kahden kauppa" , asioissa on aina kaksi puolta, riidoissa on aina kaksi osapuolta, me olemme yhtä , yhdessä , yhdessä parisuhteessa jne
Usein vain minusta tuntuu että olen "yksin" tässä parisuhteessa, järjestän yksin ongelmia, ratkaisen niitä yksin , olen yksin monessakin asiassa , yksin myös syyllinen ....yksin vaikka toinen on saman katon alla .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tullut siihen tulokseen, että hän ei vaan osaa käsitellä TUNTEITA. Hän menee lukkoon ja hermostuu itsekin. Tunteiden näyttäminen on hänelle kuin "punainen vaate", joka saa hänen mielenrauhansa järkkymään.
Aleksityymikot eli tunneköyhät eivät tunnista tunteita, eivät kykene käsittelemään asioita, koska eivät hahmota tunteita eivät myöskään käsitä mistä puoliso on vihainen, miksi hän on niin nekatiivinen jne . Vaikka kuinka selittäisit hänelle miltä sinusta tuntuu, miksi tunnet kiukkua, vihaa jne tunneköyhä ei ymmärrä , koska hän ei tunne samaa tunnetta, hän ei kykene samaistumaan samaan tunteeseen, ei voi myöskään ymmärtää miksi toinen on kiukkuinen . Hyvinkin helposti itse alkaa pitämään paljon tunteita sisällään koska on niin turhauttavaa selittää tunneköyhälle miksi tuntee mitäkin kun ei yksinkertaisesti tule saamaan vastakaikua. lohdutusta, kainaloa, syliä , halia jne , tämä suututtaa puolisoa entistä enemmän , eikä sitäkään aleksityymikko ymmärrä .
On erittäin vaikeaa ja hankalaa elää tasapainossa tallaisen tunnekylmän ihmisen kanssa.
Monesti on mieluummin vain hiljaa kun alkaa väittelemään, sitten puoliso ihmettelee miksei toinen puhu , no halooooooo, tietäsitpä ja ymmärtäisitpä.
Minulla tulee välillä niin kiukkuinen olo etten enää jaksa välittää, lauon asiat suoraan, tajus toinen taikka ei . Joskus ei vaan jaksa.
Usein tunneköyhät myös kuvittelevat että heillä on tiettyjä "etuoikeuksia" , he saavat olla väsyneitä , innottomia, laiskotella, olla omissa oloissaan 24/7 , kiukkuisia, hiljaisia jne mutta eivät ymmärrä sitten jos puoliso saattaa olla joskus väsynyt ja kiukkuinen eikä mikään innosta . ei sitä ei mitenkään oikein hyväksytä , jos astiat lojuvat pöydällä pari päivää aivan vain siksi ettet ole jaksanut ja innostunut siivoamaan keittiöö, tunneköyhän mielestä se on silkkaa vittuilua ja mielenosoitusta , koska eihän puoliso voi olla koskaan väsynyt ja mieli maassa . Voisin jatkaa kirjoittelua vaikka kuinka pitkään elämästä tunneköyhän kanssa mutta ei kukaan jaksaisi enää lukea =D
Kiinnostaisi tietää kuinkas nykyään, oletteko vielä yhdessä ja jatkuuko sama meno?
Täällä yksi myös tunneköyhän miehen kanssa jo 12 vuotta yhdessä olleena ja pahenee vaan....tuntuu että olet aivan yksin suhteessa.
Vaikuttaa että aloittaja vaan itse painostaa miestään jatkuvasti puhumaan asioista jotka ei kiinnosta.
Suomessa on arvioiden mukaan paljon tällaisia välttelevän kiintymystyylin omaavia tai aleksityymikoita. Toivottavasti osaan vastedes vältellä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan näin sivusta huudellen ihmettelen, että tuliko tämä kokemanne tunneköyhyys teille aivan yllättäen? Ei ollut mitään havaittavissa seurustellessa? Kuvittelisin, ettei kukaan mene 'lukkoon' aivan yks-kaks kesken normi elämän. Joku suurempi tapahtuma tai tunne kuohun aiheuttaman voisi ehkä tuollaisen ymmärtääkkin.
Perus palstamamman mielestä tunneköyhä mies on sellainen joka ei jaksa katsella ja osallistua jokaiseen naisen lietsomaan typerään draamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksällä kaikki piti olla tasaista menoa ja oli aina oltava kuin mitään ei oliskaan. Hellyydenosoitukset oli turhaa lääppimistä, jos itku pääsi se oli naurettavaa ja itkevien lasten kanssa mies oli aivsn kädetön uhmaikäisten raivokohtauksista puhumattakaan. Lähti aina neuvottomana pois tilanteista. Kyllä minä sen huomasin ja ounastelin, että jos meille tulee elämässä mitä tahansa vaikeuksia, niin niitä on mahdoton selvittää puhumalla. Kun yritin tästä keskustella, mies meni ihan lukkoon ja pakeni ulos koska kuulemma se on paskanjauhantaa. Omaa kuolevaa mummoaan ja sittemmin isäänsä ei kyennyt sairausvuoteelle mennä katsomaan ja kuittasi sen sanomalla, että turhaa kun ei voi mitään tehdä ja ne on niin vanhoja että kuolee kumminkin. Eikä kyse ollut siitä että heillä olis ollu huonot välit tai jotain, mutta ei vaan pystynyt sitä mahdollista omaa tunnemyrskyään käsittelemään. Kun mun isä kuoli ja romahdin täysin surusta ja itkin monena päivänä, mies piti sitä "ihme
hysteerisenä poraamisena". Teini-ikäisen
tyttärensä tunteiden vuoristorataa ei kestänyt lainkaan ja halusi, että tyttö viedään tutkittavaksi lääkäriin. Herran tähden! Teini-iän vuoksi. Siitäkin tilanteesta lähti pois ja meni tuntikausiksi ulos kävelemään. Puhumaan ei suostunut. Anoppi sillä oikein ylpeili että "meidän xxx on niin tasaluonteinen ja periaatteen mies". Eniten vaikutti eroon se, miten eksä kohteli lapsiamme tuon kummallisen ominaisuutensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan näin sivusta huudellen ihmettelen, että tuliko tämä kokemanne tunneköyhyys teille aivan yllättäen? Ei ollut mitään havaittavissa seurustellessa? Kuvittelisin, ettei kukaan mene 'lukkoon' aivan yks-kaks kesken normi elämän. Joku suurempi tapahtuma tai tunne kuohun aiheuttaman voisi ehkä tuollaisen ymmärtääkkin.
No nimenomaan seurustelun mittaan tuo aleksityymisyys minulle alkoi seljetä, eikä sellaista suhdetta kestä pitemmälle jatkaa. Vaikea varmaan uskoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Tai sitten olet itse samanlainen välttelevän kiintymystyylin omaava, etkä pysty ymmärtämään, mistä on kyse. Tässä ketjussa on erittäin hyviä kuvauksia tilanteista. Omia kokemuksiani en enää jaksa muistella.
Ensimmäiset viestit ovat kirjoitustyylinsä ja kappalejaotuksen perusteella yhden ja saman henkilön kirjoittamia. Miksi tällainen aloitus? Haluatko tälle aleksitymialle näkyvyyttä ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ei näytä (tai koe) suuria tunteita ja toinen kokee ne liioitellusti. Kumpi on ”normaali”?
Toinen vahingossa tölväisee sanoillaa toista tahtomattaan, toinen vihapäissään laukoo suunnattuja loukkauksia. Kumpi on suurempi syyllinen?
Vierailija kirjoitti:
Toinen ei näytä (tai koe) suuria tunteita ja toinen kokee ne liioitellusti. Kumpi on ”normaali”?
Toinen vahingossa tölväisee sanoillaa toista tahtomattaan, toinen vihapäissään laukoo suunnattuja loukkauksia. Kumpi on suurempi syyllinen?
Et selvästikään ymmärrä, mistä tässä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan näin sivusta huudellen ihmettelen, että tuliko tämä kokemanne tunneköyhyys teille aivan yllättäen? Ei ollut mitään havaittavissa seurustellessa? Kuvittelisin, ettei kukaan mene 'lukkoon' aivan yks-kaks kesken normi elämän. Joku suurempi tapahtuma tai tunne kuohun aiheuttaman voisi ehkä tuollaisen ymmärtääkkin.
No nimenomaan seurustelun mittaan tuo aleksityymisyys minulle alkoi seljetä, eikä sellaista suhdetta kestä pitemmälle jatkaa. Vaikea varmaan uskoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Tai sitten olet itse samanlainen välttelevän kiintymystyylin omaava, etkä pysty ymmärtämään, mistä on kyse. Tässä ketjussa on erittäin hyviä kuvauksia tilanteista. Omia kokemuksiani en enää jaksa muistella.
Ihan mielenkiinnosta kysyn (en syyllistääkseni vaan koska en itse osaa hahmottaa tilannetta) että miten tunneköyhän ihmisen kanssa yleensä ajaudutaan seurusteluun? Miten seurustelu alkaa jos toisen puolelta ei ole tunteenilmauksia eikä hän ymmärrä teidän tunteitanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan näin sivusta huudellen ihmettelen, että tuliko tämä kokemanne tunneköyhyys teille aivan yllättäen? Ei ollut mitään havaittavissa seurustellessa? Kuvittelisin, ettei kukaan mene 'lukkoon' aivan yks-kaks kesken normi elämän. Joku suurempi tapahtuma tai tunne kuohun aiheuttaman voisi ehkä tuollaisen ymmärtääkkin.
No nimenomaan seurustelun mittaan tuo aleksityymisyys minulle alkoi seljetä, eikä sellaista suhdetta kestä pitemmälle jatkaa. Vaikea varmaan uskoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Tai sitten olet itse samanlainen välttelevän kiintymystyylin omaava, etkä pysty ymmärtämään, mistä on kyse. Tässä ketjussa on erittäin hyviä kuvauksia tilanteista. Omia kokemuksiani en enää jaksa muistella.
Ihan mielenkiinnosta kysyn (en syyllistääkseni vaan koska en itse osaa hahmottaa tilannetta) että miten tunneköyhän ihmisen kanssa yleensä ajaudutaan seurusteluun? Miten seurustelu alkaa jos toisen puolelta ei ole tunteenilmauksia eikä hän ymmärrä teidän tunteitanne?
Ei se sitä estä, etteikö tällainen ihminen voisi olla pintapuolisesti kiva ja hauska. Ja tuskin kukaan seurustelun alussa alkaa suurta rakkautta vakuuttelemaan. Tunneköyhyys ilmenee vasta tilanteissa, joissa voisi odottaa toiselta tunnereaktiota esimerkiksi suruun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ei näytä (tai koe) suuria tunteita ja toinen kokee ne liioitellusti. Kumpi on ”normaali”?
Toinen vahingossa tölväisee sanoillaa toista tahtomattaan, toinen vihapäissään laukoo suunnattuja loukkauksia. Kumpi on suurempi syyllinen?
Et selvästikään ymmärrä, mistä tässä on kyse.
Minusta tässä näyttäisi olevan kyse estrogeenista. Ja siitä miten sitä on toisilla paljon ja toisilla vähän.
Mielestäni tunteilla käyvän ihmisen ei ehkä kannata pitää itseään minään normaalin standardina.
Naiset märisee kun miehet ei jaksa kuunnella sitä jatkuvaa kitinää ja draamaa, joka nousee kun yksi sukka on keskellä lattiaa.
Pelkää sua . Pelkää että on tehnyt väärin tai pelkää sun tunteita jotka menee jojona edestakaisin . On se vaikeaa elää toisen tunteiden ja mielialojen kanssa samassa asunnossa. Sen takia sinkuilla on kivempaa . Miksi yleensä kyttäätte muita . Riittää kullekin omat tunteet ja oma elämä elää . Vapaus on sitä on vapaa elämään .
Se vanha viisaus että kun näkee vikoja muissa niin itsessä on niitä enemmän . Tikkuja muissa tukkeja omassa . Onneksi on toi Golgatan risti missä nää tasaantuu .
tunteitaan ja tunteistaan. Itse olen isä ja "tunneköyhä". Menen helposti puhumattomaksi ja mökötän, enkä osaa kertoa tunteistani. Vaimo taasen päästää suustaan hermostuessaan sammakoita ja on räiskyvä luonne.
Kysele usein mieheltäsi mitä miettii ja miltä tuntuu. Välitä niistä miehen tunteista. Se auttaa sitten ukkoa jatkossakin puhumaan niistä. Ehkä hän on kokenut elämässään, että hänen tunteistaan ei välitetä tai niitä ei ole saanut näyttää.
Voit myös kokeilla sitä, että kun mies hermostuu, niin kysy suoraan "Miksi hermostuit?". Vaadi kertomaan se. Joskus sille ei löydykään syytä vaan mies puolustautuu hankalalta tilanteelta hyökkäämällä eli hermostumalla itse.