Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko outo miniä, kun tykkään ihan kauheasti anopistani?
26.09.2012 |
Enkä häiriinny anopin avusta?
Anoppi on tosi kultainen ihminen, ei arvostele ollenkaan. Aina jaksaa kertoa, kuinka on ylpeä minusta, kun jaksan opiskella, vaikka minulla on taapero jaloissa pyörimässä. Ja kertoo myös, kuinka hän ei olisi jaksanut opiskella pienen lapsen kanssa.
Hän manaa välillä omaa anoppiaan, joka puuttui aikoinaan paljonkin poikansa perheen asioihin ja on itse sanonut minulle, ettei halua olla samanlainen, eikä myöskään koe tarvetta puuttua asioihimme.
En ole kokenut tarpeelliseksi loukkaantua, kun anoppi soitti kesällä, että voiko hakea mattomme pesuun kesälomansa aikana, jotta pesisi ne samalla, kun pesee omansa (minulla kun ei kesälomaa ollut). Ja kun sanoin anopille, ettei hänen tarvitse pestä meidän mattoja, että voinhan käydä ne jonain viikonloppuna itse pesemässä, niin hän sanoi, että höpö höpö, nautit niistä viikonlopuista, hän auttaa mielellään.
Anoppi on myös muutamaan otteeseen käynyt hoitamassa lastamme, kun mieheni on ollut iltavuorossa ja minulla on ollut iltaluento ja on saattanut samalla esim. pestä lattiat. En ole loukkaantunut, vaan minusta se on ollut todella mukavasti tehty. Joskus on myös käynyt kaupassa ennen tuloaan ja tehnyt meille sitten parin päivän ruoat samalla.
Anoppini tietää myös, ettei mieheni perusta kotitöistä ja, että hän on todella laiska tekemään yhtään mitään kotona. Anoppi on neuvonut, että, jos poikansa ei jotain lupaamaansa asiaa tee, niin minunkaan ei sitä pidä tehdä. On myöntänyt, että on ollut liian lepsu kotitöiden suhteen poikansa asuessaan vielä kotona ja on pahoitellut sitä minulle. Kerran kehoitti minua olemaan pesemättä poikansa vaatteita, koska mieheni ei ole pessyt pyykkiä itse neljään vuoteen. Kertoi, että hän hermostui appeni kohdalla samaan asiaan ja pesee nykyisin vain omat pyykkinsä.
Meillä on muutenkin todella lämpimät välit ja anoppi käy meillä kahvilla, vaikka poikansa ei olisi kotona, mutta ei koskaan tuppaannu tänne pienellä varoitusajalla.
Tiedän, että monet loukkaantuu anoppinsa avusta, mutta miksi? Tuntuuko teistä tosiaan, että anoppi tunkee reviirillenne? Otatteko apua vastaan omilta äideiltänne?
Kommentit (8)
Mun anoppi on ilmoittanut minulle, että hän ei halua, että poikansa hankkii lapsia, ja se "vanhinko" saa jäädä sitten viimeiseksi. Onhan se valitettavaa, että en pysy antamaan tätä anopille anteeksi. Tämän jälkeen todella tajusin miten erilaisin me anopin kanssa ollaan ja sen jälkeen olen pysytellyt omissa oloissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla ei ole anoppia, on vain "anoppipuoli" eikä me tulla juttuun ollenkaan
Oikeastaan anoppi suorastaan lellii minut pilalle.
Hän korjaa lasten vaatteet pyydettäessä. Hän leipoo melkein kaiken meillä syötävän pullan, kakut jne. Hän tuo käydessään usein ruokaa meille ja erityisesti sellaisia joista lapset pitävät (välillä lapset soittavatkin mummolle että tekisikö hän jotain tiettyä ruokaa heille). Anoppi tulee aina pyydettäessä hoitamaan lapsia. Jos tarvitsemme toista autoa hetkeksi niin anoppi lainaa omaansa. Välillä anoppi soittaa että haluaisinko mennä mieheni kanssa jonnekkin syömään hän voisi kyllä tulla vahtimaan lapsia ja voisi tarjotakkin lounaan.
Lisäksi anoppi ei arvostele tekemisiämme vaan kehuu meidän perhettä melkein jokakerta kun nähdään. Milloin kasvatan lapsia niin hyvin ja hemmottelen hänen poikaansa tai teen niin hyvää ruokaa jne.
Joskus minusta tuntuu että anoppi tulee hiukkasen reviirilleni (esim siivouksessa, tiskauksessa, lasten hemmottelussa) mutta en valita pienistä. Ja olen oppinut sanomaan anopille ettei lapsia hoitaessa siivoaisi tai tiskaisi vaan keskittyy lapsiin jotka niin tykkäävät olla anopin kanssa. Lasten herkkujen syönnissä olen koettanut löytää kompromissin niin että anoppi antoi hieman periksi ja niin minäkin.
t. Onnellinen miniä
todella ihanat appivanhemmat. Muistuttavat aika paljon omia vanhempiani, joten kaikki kansssakäyminen on jotenkin hirveän helppoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tykkään anopistani!
Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa :)
Onhan hän välillä kauhea hössöttämään ja auttamaan/neuvomaan, MUTTA ei tuo haittaa koska hän on todella sydämellinen ja auttaa puhtaasta auttamisen halusta!
Alue: Aihe vapaa
se riippuu siitä, mihin sävyyn asioista puhutaan ja minkä vuoksi niitä tehdään. Minun anoppini on myös aina ystävällinen, kunnioittaa minua ja tapojani, kannustaa (opiskelen ja käyn töissä, poikansa on meidät hylännyt).
Hänen auttamisensa tulee sydämestä, ja otan avun kiitollisena vastaan.
Jos taas lähtökohtana olisi arvosteleva ja halveksuva anoppi, joka tekee asiat siksi että "ette te kuitenkaan itse osaa", tuntuisi todella pahalta enkä tuollaista apua haluaisi.