Mitä mieltä me AV-mammat ollaan kotisynnytyksistä?

MIKSI kukaan tekee niin. Ehkä joku tietää?

MIKSI kukaan tekee niin. Ehkä joku tietää?

Se vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Ei voi itse "hallita" tilannetta. Tiedostan riskit, joten en tee sitä kuitenkaan.

Ap

ja saattaapa siinä suolaliuostakin tippua suoneen jos on puudutus.



Ihan kamalaa.

ja saattaapa siinä suolaliuostakin tippua suoneen jos on puudutus.

Ihan kamalaa.

Liikkuminen synnytyksen aikana on tärkeää synnytyksen kulun kannalta. Sinänsä lääkkeissä ja nesteytyksissä yms ei ole mitään kauheaa.

Menee samaan kastiin sektion kanssa.



Kotona lapsen saanut ei ole synnyttänyt mutta lapsi on syntynyt.



t. av:n virallinen mielipide

ja saattaapa siinä suolaliuostakin tippua suoneen jos on puudutus.

Ihan kamalaa.

Liikkuminen synnytyksen aikana on tärkeää synnytyksen kulun kannalta. Sinänsä lääkkeissä ja nesteytyksissä yms ei ole mitään kauheaa.

Aika hyvinhän nuo tuntuu tulevan ulos sillä pötköttelytyylilläkin.

ja saattaapa siinä suolaliuostakin tippua suoneen jos on puudutus.

Ihan kamalaa.

Liikkuminen synnytyksen aikana on tärkeää synnytyksen kulun kannalta. Sinänsä lääkkeissä ja nesteytyksissä yms ei ole mitään kauheaa.

Aika hyvinhän nuo tuntuu tulevan ulos sillä pötköttelytyylilläkin.

Ei silti tarkoita sitä, että ei vois mennä paremminkin.

En minä ainakaan ole koskaan ollut!

Välillä pötköttelin sen verran, että vauvaa seurattiin.

Ja se on hyvä, että pystytään vauvaa seuraamaan kunnolla. Jos tulee joku hätä, on jo valmiiksi sairaalassa saamassa apua.

Plussaa on nämä puudutukset ja muut mitä onneksi saa tarvittaessa jos kivut yltyvät liian pahoiksi.



Kotona ei ikävä kyllä ole valmiuksia saada pikaisesti apua jos tarvitsee.

Siksi itse menen suosiolla sairaalaan synnyttämään.



Mutta jos joku haluaa synnyttää kotona, siitä kun synnyttää :)

En minä ainakaan ole koskaan ollut!

Välillä pötköttelin sen verran, että vauvaa seurattiin.

Ja se on hyvä, että pystytään vauvaa seuraamaan kunnolla. Jos tulee joku hätä, on jo valmiiksi sairaalassa saamassa apua.

Plussaa on nämä puudutukset ja muut mitä onneksi saa tarvittaessa jos kivut yltyvät liian pahoiksi.

Kotona ei ikävä kyllä ole valmiuksia saada pikaisesti apua jos tarvitsee.

Siksi itse menen suosiolla sairaalaan synnyttämään.

Mutta jos joku haluaa synnyttää kotona, siitä kun synnyttää :)

Laitettiinhan minulle esikoisen aikaan epiduraali :D Nyt kyllä meni vähän ohi muistista se synnytys :)

Mutta se olikin sitten nopein, keskimmäisen ja kuopuksen aikaan kesti kauemmin. Mutta olivat muuten helpompia.

ja kaikki katsomaan, mies, lapset ja omat vanhemmat, etenkin lasten mielestä ei mikään ole lystimpää kuin nähdä äidin kirkuvan naama hiessä kun p*llu, anteeksi etupylly, ratkeaa.

Siinä vähän pennuille elämän realiteetteja :)

Välittömästi synnytyksen jälkeen tissille, ihan kaikki alta armeijaikäiset lapset, miksei mieskin, sitten pesulle ja leipomaan.

Nam nam.

ja kaikki katsomaan, mies, lapset ja omat vanhemmat, etenkin lasten mielestä ei mikään ole lystimpää kuin nähdä äidin kirkuvan naama hiessä kun p*llu, anteeksi etupylly, ratkeaa.

Siinä vähän pennuille elämän realiteetteja :)

Välittömästi synnytyksen jälkeen tissille, ihan kaikki alta armeijaikäiset lapset, miksei mieskin, sitten pesulle ja leipomaan.

Nam nam.

ja saattaapa siinä suolaliuostakin tippua suoneen jos on puudutus.

Ihan kamalaa.

Liikkuminen synnytyksen aikana on tärkeää synnytyksen kulun kannalta. Sinänsä lääkkeissä ja nesteytyksissä yms ei ole mitään kauheaa.

Aika hyvinhän nuo tuntuu tulevan ulos sillä pötköttelytyylilläkin.

Ei silti tarkoita sitä, että ei vois mennä paremminkin.

Minulla taas ei pystyasento toiminut yhtään ponnistusvaiheessa. Vasta puoli-istuvassa asennossa sain homman toimimaan.

etten olis voinu kävellä synnytyksen aikana. Olen vaan pää sumussa huutanut, kunnes epiduraali on armahtanut. Kotisynnytys kuulostaa lähinnä kidutukselta.

Itsellä takana neljä synnytystä, kokemukset kaikkea kammottavasta hillittömän hienoon.



Kaksi synnytyksistä on käynnistetty. Ja sattuipa sitten ekaan ja kolmanteen (molemmat käynnistettyjä) synnytykseen sama kätilö, sen sorttinen että oksat pois. Tomera täti joka oli päättänyt synnytyksen kulun jo etukäteen (HÄN tietää kaikkein parhaiten miltä minusta tuntuu ja mitä minä haluan)



Ensimmäisessä synnytyksessä olin sentään jollain tapaa itse mukana hommassa, ja koin edes jollain tapaa osallistuneeni lapseni synnyttämiseen. Kolmannessa synnytyksessä minulla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, satuin vain olemaan paikalla niin sanoakseni. Kätilö nollasi minut täysin- se oli HÄNEN synnytyksensä. Hänen suuremmoisen ammattitaitonsa taidonnäyte. Käynnistetty synnytys, kaulasta varpaisiin puudutettuna, sängynpohjalla piuhoissa kiinni. Kyllähän se varmaan noin lääketieteellisestä näkökulmasta hienosti meni.



Sen synnytyksen jättämiä henkisiä arpia paranneltiinkin sitten pelkopolilla koko seuraavan raskauden ajan. Ja silloin olin kyllä pitkään sitä mieltä että seuraavan lapsen synnytänä kotona.



Mutta kuten edelliset vastaajat ovat kirjoittaneetkin, ei ole kiva sitten siivota niitä jälkiä kotona. Jos tulee komplikaatio, on kiva että apu on lähellä. Ja rehellisesti sanottuna on ollut ihan kiva muutamana päivänä saada valmista ruokaa nenänsä eteen.



Minusta ei taida olla AV:n virallisen mielipiteen antajaksi, mutta omien kokemusteni valossa ymmärrän kyllä sen henkisen tilan joka saattaa saada jonkun ryhtymään kotisynnytykseen.

lopulta kauhean paljon halvemmaksi kun ihmisiä sitten lopulta ajelutettisiin ambulansseilla ympäri maakuntia hirveässä hädässä. Laskettaisiinko kotisynnytysten hintaan kaikki kuolleet ja vammautuneet lapset? Kun miettii mikä on yhdenkin täysin turhaan työkyvyttömäksi vammautuneen ihmisen hinta yhteiskunnalle, niin kyllä siinä rupeaa varmasti aika pian tekemään mieli kerätä ihmiset sairaaloihin synnyttämään.

marimma



siinä teille yhden kotisynnyttäjän surullista tarinaa... epäonnistuneesta ensimmäisestä synnytyksestä - kotisynnytyksestä. (Paitsi että hänen mielestähän se oli onnistunut, mitä nyt sitten vauva menehtyi.)

marimma

siinä teille yhden kotisynnyttäjän surullista tarinaa... epäonnistuneesta ensimmäisestä synnytyksestä - kotisynnytyksestä. (Paitsi että hänen mielestähän se oli onnistunut, mitä nyt sitten vauva menehtyi.)

Ja syntyi kuolleena, ei menehtynyt synnytyksen aikana. Toki jos olisi mennyt sairaalaan, tämäkin olisi voitu aukottomasti todeta jo ennen vauvan syntymää.

esimerkki kotisynnytyksestä koska käsittääseni se oli kohtukuolema eikä kotisynnytys vaikuttanut asiaan muuten kuin siten, että kotisynnytyshinku johtui sairaalakammosta, eikä Marimma ottanut yhteyttä polille vaikka tuli vihreää lapsivettä tai oli jotain muita merkkejä siitä ettei vauva voi kohdussa hyvin.

tilastoja kotisynnytyksistä ja niissä on usein vähemmän komplikaatioita ja tarvetta lääketieteelliseen puuttumiseen - keho on ihmeellinen kone, sen todistavat uusimman plasebo-tutkimuksetkin!



Hollannissa muistaakseni joka kolmas synnytys on kotisynnytys, joten siellä ne on ilmeisesti hyväksi havaittu käytäntö.



Itse en voisi synnyttää kotona vaikka haluaisinkin, meillä on sairaalaan matkaa 90 km.

on eurooppalaisittan epätavallisen korkealla tasolla.