" Ystävyys" asioita. ov

Tapasin taas pitkästä aikaa ystävääni ja kuuntelin hänen juttujaan uudesta sinkkuudestaan (on eronnut äskettäin), eipä siinä mitään, mutta pistää taas vihaksi ettei tämä ystävä koskaan kysele minun kuulumisia. Olemme hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, minulla lapsia ja hän nyt sinkkuna. Ystävyys vaan tuntuu ikävältä, kun ei saa yhtään vastakaikua. Ruoasta ei kiitetä, ei tuoda tuomisia, vaikka yleensä tapana on tyoda jotain pientä purtavaa (itse tarjosin kunnon ruuan lisukkeineen) yms. itsekästä. Valittelee väsymystään yöelämässä juoksuistaan, mutta ei ajattele yhtään että myös perhe-elämä on väsyttävää... Välillä jaksan tätä ystävääni kohtuu hyvin, mutta välillä mielessäni kihahtaa ja syytän itseänsi siitä miksi itse olen aina niin loputtoman ystävällinen. Kaippa se kotikasvatuksesta johtuu. Joskus olen suutuspäissäni jotain sanonut vastaan niin siitä on syntynyt kauhea sota.