Lapsen käytöshäiriöt koulussa = huonot vanhemmat

Luuletko että vanhemmat päättävät siitä, minne kouluun lapsi menee? Eivät nimittäin päätä! Meidän lapsi on vasta päiväkodissa (integroitu pienryhmä), mutta esim. sairaalakouluun tulee tuskin pääsemään koskaan ja erityisluokat ovat vähissä. Me vanhemmat haemme jatkuvasti apua, lapsi on osastolla kahdesti vuodessa tutkittavana + arvioitavana. Aiemmin ollut mm. SI-terapeutilla (sensorinen integraatio, liittyy aisteihin) tutkittavana myös. Mitään kattavaa selitystä lapsen käytökselle ei vielä ole, ikään vedotaan vaan kaikkialla (ja mahdollinen lääkitys annetaan vasta vanhemmalle lapselle) ja lähetteet tulevat helposti takaisin. Päiväkoti on puhki, me vanhemmat alamme olemaan puhki.



Et usko, miten monena iltana olen miettinyt lapsen käytöksen vaikutusta muihin lapsiin ryhmässä. Olen ollut häpeissäni, itkenyt ja pyydellyt anteeksikin vanhemmilta. Nyt harkitsen myös työni lopettamisen, jotta voin ottaa lapsen kotiin eikä muiden tarvitse hänestä kärsiä.

Luuletko että vanhemmat päättävät siitä, minne kouluun lapsi menee? Eivät nimittäin päätä! Meidän lapsi on vasta päiväkodissa (integroitu pienryhmä), mutta esim. sairaalakouluun tulee tuskin pääsemään koskaan ja erityisluokat ovat vähissä. Me vanhemmat haemme jatkuvasti apua, lapsi on osastolla kahdesti vuodessa tutkittavana + arvioitavana. Aiemmin ollut mm. SI-terapeutilla (sensorinen integraatio, liittyy aisteihin) tutkittavana myös. Mitään kattavaa selitystä lapsen käytökselle ei vielä ole, ikään vedotaan vaan kaikkialla (ja mahdollinen lääkitys annetaan vasta vanhemmalle lapselle) ja lähetteet tulevat helposti takaisin. Päiväkoti on puhki, me vanhemmat alamme olemaan puhki.

Et usko, miten monena iltana olen miettinyt lapsen käytöksen vaikutusta muihin lapsiin ryhmässä. Olen ollut häpeissäni, itkenyt ja pyydellyt anteeksikin vanhemmilta. Nyt harkitsen myös työni lopettamisen, jotta voin ottaa lapsen kotiin eikä muiden tarvitse hänestä kärsiä.

30 muun koulunkäyntiä. On hyvä jos jäät kotiin hoitamaan lastasi etkä tuputa häntä tavalliseen kouluun koska se olisi täysin mission impossible -tilanne sekä opettajalle että hänen luokkakavereilleen.

neurologian taakse ja sen perusteella vetäytyvät vastuuta. Ei lasta kannata kasvattaa tai neuvoa kun sillä on neurologinen vika eikä se tottele. Voi itku teitä!

Sä et kyllä edes lue koko ketjua. Tässä minun kommentti aiemmin. Mutta eipä ketään kiinnostanut kommentoida. Taitaa olla niin, että arvostelijat haluavat vaan mahdollisimman pahan mielen vanhemmille.

"Millä tavalla yritän vältellä? Voin myöntää täysin rehellisesti, että lapsen ongelmat johtuu varmasti ainakin osittain minun mt-ongelmista Omiin ongelmiin olen hakenut apua, käyn yksityisessä terapiassa jne. Lapsen ongelmiin olen puuttunut heti. Olen tehnyt meistä jopa 2 lastensuojeluilmoitusta, jotka eivät johtaneet mihinkään, koska ei ollut syytä asiakkuuteen. Oma psykologini on käynyt meillä, lapselle olen hakenut apua koulupsykologilta, koulukuraattorilta, olen hakenut tukiperhettä, mutta olemme liian "hyvä" perhe siihen emmekä taloudellista apua siihen saisi. Olen yhteydessä aktiivisesti opettajaan ne olemme keskustelleet, miten asioita kannattaisi hoitaa ja olen aidosti kiinnostunut lapsen asioista. Mutta sen voin myöntää tietenkin, että omat vajavaisuudet ovat aikaan saaneet sen, että varmasti voisin/ olisin voinut parempikin äiti olla. "

Mutta sen voin myöntää tietenkin, että omat vajavaisuudet ovat aikaan saaneet sen, että varmasti voisin/ olisin voinut parempikin äiti olla. "

Se taas johtaa siihen, että vikaa etsitään koulusta ja opettajista eikä se taas johda minnekään koska vikaa ei ole, kun sehän on vanhemmissa.

Mutta sen voin myöntää tietenkin, että omat vajavaisuudet ovat aikaan saaneet sen, että varmasti voisin/ olisin voinut parempikin äiti olla. "

Se taas johtaa siihen, että vikaa etsitään koulusta ja opettajista eikä se taas johda minnekään koska vikaa ei ole, kun sehän on vanhemmissa.

Lainasit minun kommenttiani, joten vastaan vielä. Vedät minusta nyt kyllä turhaan mutkit suoriksi tässä asiassa. Vaikka sanonkin, että olisin voinut olla parempi äiti (kukapa ei?) niin totta kai siihen vaikuttaa muutkin asiat, mm. lapsen persoonallisuus. Meillä on 2 lasta, joilla samat vanhemmat ja kotiolot ja nuorempi on ns. täysin normaali lapsi. Esikoinen on selvästi herkempi lapsi ja reagoi minun jaksamiseen ja muutoksiin herkästi, toinen taas ei. Lisäksi rehellisesti sanottuna nostan itselleni hattua siitä, olen pelannut täysin avoimin kortin ja hakenut apua itsellesi. Sekä opettaja, kuraattori, oma terapeuttu ja lastenpsykologi ovat sanoneen myös sen, etten saa soimata itseäni liikaa, koska kukaan ei pysty sanomaan että tähän on syinä se, tämä ja tuo vaan se on se kokonaisuus. Joku toinen ajattelee, että asiaan ei saa sotkea muita, minä en.

Omasta kokemuksestani, eli ajalta ennen lapsen tourette-diagnoosia, muistan parhaiten riittämättömyyden tunteen mikä tuli siitä että vaikka teki jatkuvasti parhaansa niin silti lapsi käyttäytyi tavalla josta ei saanut otetta. Kaiken lisäksi kasvatin lasta yksin.



Tuki koululta silloin vielä 15 vuotta sitten oli sellaista että lapsen opettaja raportoi reissuvihkoon kaikista käytösongelmista mutta ei koskaan keskustellut kasvotusten asioista eikä vinkannut ammattilaisen neuvoja. Onneksi ei sentään ollut AV:ta niihin aikoihin!

Omasta kokemuksestani, eli ajalta ennen lapsen tourette-diagnoosia, muistan parhaiten riittämättömyyden tunteen mikä tuli siitä että vaikka teki jatkuvasti parhaansa niin silti lapsi käyttäytyi tavalla josta ei saanut otetta. Kaiken lisäksi kasvatin lasta yksin.

Tuki koululta silloin vielä 15 vuotta sitten oli sellaista että lapsen opettaja raportoi reissuvihkoon kaikista käytösongelmista mutta ei koskaan keskustellut kasvotusten asioista eikä vinkannut ammattilaisen neuvoja. Onneksi ei sentään ollut AV:ta niihin aikoihin!

Eikös Tourettekin ole periytyvää? Eli tavallaan vanhemmat levittävät tässäkin huonoja geenejään.

ovat levittäneet paskaa pellolle oikein urakalla.

Eikös Tourettekin ole periytyvää? Eli tavallaan vanhemmat levittävät tässäkin huonoja geenejään.

ovat levittäneet paskaa pellolle oikein urakalla.

Kaikkien geenit eivät voi tietenkään olla hyviä.

Eikös Tourettekin ole periytyvää? Eli tavallaan vanhemmat levittävät tässäkin huonoja geenejään.

ovat levittäneet paskaa pellolle oikein urakalla.

Kaikkien geenit eivät voi tietenkään olla hyviä.

Terävä kaveri.

Kaikkien geenit eivät voi tietenkään olla hyviä.

En ole tuo jolle vastasit, mutta olen kyllä aika lailla samaa mieltä tuosta...te "hyvät" vanhemmat levitätte rumasti sanottuna sitä paskaa ympärillenne ilman diagnooseja ja käytöshäiriöitä. Ne kun eivät ole suinkaan ainoita huonoje geenien muotoja. Ja väitän, että teistä ei yksikään lähtis myöntämään tätä asiaa, vaikka samasta syytätte käytöshäiriöisten vanhempia.

Kaikkien geenit eivät voi tietenkään olla hyviä.

En ole tuo jolle vastasit, mutta olen kyllä aika lailla samaa mieltä tuosta...te "hyvät" vanhemmat levitätte rumasti sanottuna sitä paskaa ympärillenne ilman diagnooseja ja käytöshäiriöitä. Ne kun eivät ole suinkaan ainoita huonoje geenien muotoja. Ja väitän, että teistä ei yksikään lähtis myöntämään tätä asiaa, vaikka samasta syytätte käytöshäiriöisten vanhempia.

lapsilla ei useimmiten (siis useimmiten, EI AINA) ei vaan ole niitä käytöshäiriöitä. Ei meilläkään tässä ketjussa ole käytöshäiriöisten lasten vanhempien hyvyydestä sen kummempia todisteita kuin heidän omat väitteensä. Eikä muuten muidenkaan. Eli emme pääse kuuntelemaan sataprosenttista totuutta joka voisi tulla asiantuntijoiden suusta, opettajilta jne. ja voisi olla aivan toinen kuin vanhemmat täällä itse kertovat.

Itse olen sitä mieltä, että geeneilleen ei kukaan oikeastaan voi mitään, mutta ihan faktisesti ottaen tuo yksi jankuttaja on oikeassa. Eli jos vanhemmilla on periytyvä käytöshäiriö, niin asialle varmaankin kannattaisi tehdä jotain sillä nykyisin sitä voidaan ennaltaehkäistä tai siihen tarttua hyvin varhaisessa vaiheessa.

Olemme tavallinen, työssäkäyvä perhe, jossa äidillä akateeminen koulutus (mainitsen tämän siksi, että tutkimuksten mukaan äidin koulutustaustalla on merkitystä lapsen menestykseen). Olemme aina viettäneet lasten kanssa paljon aikaa ts. emme ole urahakuisia. Läksyjä on tehty yhdcessä ja harrastuksiin kuljetettu.



Tästä huolimatta esikoisemme päätti peruskoulun kutosen keskiarvolla. ON jäänyt kiinni toistuvasti tupakasta, alholista, myymälävarkaudesta, viitta vaille huumeiden käytöstä (oli jo ottanut yhteyttä tyyppiin ,joka luvannut hankkia), koulupinnauksesta ja valehtelusta.



Kotiintuloajat on ja tarvittaessa olen hakenut hänet kyliltä kotiin. Olen ottanut yhteyttä poliisin kun tiedän, että hän alaikäisenä on saanut väilttäjältä viinaa, lasta on pidetty kotiarestissa, on kannustettu, on annettu onnistumisista positiivista palautetta, on keskusteltu ja kuitenkin tuntuu, että aina tulee lunta tupaan.



Perheessä myös kaksi muuta lasta, jotka ns. normaaleja. Huonoksi vanhemmaksi en itseäni tunnista, epäonnistunut olo välillä kyllä tulee.

Olemme tavallinen, työssäkäyvä perhe, jossa äidillä akateeminen koulutus (mainitsen tämän siksi, että tutkimuksten mukaan äidin koulutustaustalla on merkitystä lapsen menestykseen). Olemme aina viettäneet lasten kanssa paljon aikaa ts. emme ole urahakuisia. Läksyjä on tehty yhdcessä ja harrastuksiin kuljetettu.

Tästä huolimatta esikoisemme päätti peruskoulun kutosen keskiarvolla. ON jäänyt kiinni toistuvasti tupakasta, alholista, myymälävarkaudesta, viitta vaille huumeiden käytöstä (oli jo ottanut yhteyttä tyyppiin ,joka luvannut hankkia), koulupinnauksesta ja valehtelusta.

Kotiintuloajat on ja tarvittaessa olen hakenut hänet kyliltä kotiin. Olen ottanut yhteyttä poliisin kun tiedän, että hän alaikäisenä on saanut väilttäjältä viinaa, lasta on pidetty kotiarestissa, on kannustettu, on annettu onnistumisista positiivista palautetta, on keskusteltu ja kuitenkin tuntuu, että aina tulee lunta tupaan.

Perheessä myös kaksi muuta lasta, jotka ns. normaaleja. Huonoksi vanhemmaksi en itseäni tunnista, epäonnistunut olo välillä kyllä tulee.

Niiden määrä tällä planeetalla on vakio.

lapsilla ei useimmiten (siis useimmiten, EI AINA) ei vaan ole niitä käytöshäiriöitä. Ei meilläkään tässä ketjussa ole käytöshäiriöisten lasten vanhempien hyvyydestä sen kummempia todisteita kuin heidän omat väitteensä. Eikä muuten muidenkaan. Eli emme pääse kuuntelemaan sataprosenttista totuutta joka voisi tulla asiantuntijoiden suusta, opettajilta jne. ja voisi olla aivan toinen kuin vanhemmat täällä itse kertovat.

Itse olen sitä mieltä, että geeneilleen ei kukaan oikeastaan voi mitään, mutta ihan faktisesti ottaen tuo yksi jankuttaja on oikeassa. Eli jos vanhemmilla on periytyvä käytöshäiriö, niin asialle varmaankin kannattaisi tehdä jotain sillä nykyisin sitä voidaan ennaltaehkäistä tai siihen tarttua hyvin varhaisessa vaiheessa.

Ensinnäkin, oletko tutkinut asiaa niin paljon, että uskallat sanoa noin vanhemmista? Että suurimmalla osalla ns. hyvistä vanhemmista ei ole käytöshäiriöisiä lapsia. Jos vanhemmat eivät ole koskaan oireilleet mitenkään niin miten heidän pitäisi tietää, että lapsellekin saattaa tulla käytöshäiriö, jos se kerran on perinnöllinen?

Ja sitten itse asiaan. Niin kuin sanoinkin jo, käytöshäiriöt eivät suinkaan ole ainoa huonojen geenien muoto. En ensinnäkään usko, että tässä ketjussa edes on ns. hyviä vanhempia noissa jankuttajissa. Hyvät vanhemmat kuuluvat kyllä eri kastiin, sen huomaa ihan siinä miten ilmaisevat itseään =) Mutta nämä jotka kuvittelevat olevansa hyviä vanhempia arvostellen, haukkuen, syyllistäen ja jankaten vievät itse asiassa itsekin eteen päin niitä huonoja geenejä. Tunnekylmyys, myötätunnon puute, haukkuminen, muiden kastiin jako huonoihin ja hyviin jne. ovat juuri niitä huonojen geenien muotoja, joita laitetaan eteen päin ja niistä kärsii sitten aikanaan muut. Mutta niin kuin sanoin, niin tätä ei takuulla tule yksikään tähän ketjuun kirjoittaneista myöntämään.

Lisäksi kiinnostaa se, että millä tavalla ja kuka pystyy mittamaan 100 % totuutta käytöshäiriösten lasten vanhempien hyvyydestä tai huonoudesta. Minä en edes usko, että ne kaikkein välinpitämättömimmät vaivautuvat edes kirjoittamaan tänne. Minulle henkilökohtaisesti on myös aivan sama, että uskooko minua täällä joku vai ei. Kerron silti totuuden, koska ei minua täällä kukaan tunne niin miksi en kertoisi.

on adhd-lapsi.

Itse heitän palloa myös nykyiselle koulujärjestelmälle joka ei pysty kohtaamaan lapsia yksilöinä.

Oma lapseni on tutkimuksissa todettu hyvin älykkääksi, ikätasoaan korkeammalle.

Lapsella ei ole käytöshäiriötä, mutta itse näen suurena puutteena sen, että koulujärjestelmä ei pysty kohtaamaan lapsia yksilöinä. Miten järjestää opetus älykkäälle lapselle jolla on ongelmas tarkkaavaisuudessa? Lapsi tarvitsisi yksilöllisempää opetusta ja haasteita oman tason mukaan, tavallisen ryhmän mukana eteneminen ei jaksa pitää yllä lapsen tarkkaavaisuutta ja lapselle jää aikaa touhuilla kaikkea muuta mikä ehkä saattaa häiritä muuta ryhmää.

todellako olemme siirtäneet lapselle HUONOT geenit jos hän on tutkimusten mukaan keskivertoa älykkäämpi?

Olisiko parempi jos lapsi olisi rauhallinen mietiskelijä jolla on keskiverto äo?

käytöshäiriöiden takana on 90% tapauksista puhtaasti vanhempien oma toiminta. Jos oma lapsi on häirikkö ja voi rehellisesti sanoa, että on hyvä vanhempi, niin toki se voi olla totta. En sitä kiellä. Mutta suurimmalla osalla sylttytehdas on kotona. Useimmiten takana on se cocktail, jossa yhtyy huonot geenit ja surkea kasvatus. Toisille on geneettinen taipumus tietynlaiseen käytökseen ja sitten samoilla geeneillä varustettu vanhempi provosoi tilannetta entisestään. Lyhyesti: adhd vanhempi laukaisee adhd-taipumuksen lapsessaan.



t. ope myös

Meillä näin. Muitakaan käytöshäiriöitä ei ole. Keskittyminen kyllä koulussa hurjan hankalaa ja tehtävät jää usein tekemättä.

Meillä näin. Muitakaan käytöshäiriöitä ei ole. Keskittyminen kyllä koulussa hurjan hankalaa ja tehtävät jää usein tekemättä.

Kysytkö miten paremmin tietäjät selittävät teidän tapauksen vai haluatko kertoa oman näkemyksesi, mistä tämä johtuu?