Ex-mies ja uusi vaimo varastivat lapsemme nimen!!!

kerrot, että olet hämmentynyt mutta liikuttunut siitä, että ex-miehesi halusi vaalia sinun sukusi muistoa antamalla lapselleen vaariesi nimet ja sinun ikiaikaisen suosikkinimesi. Sano, että olet kiitollinen, että mies kantaa mukanaan jo päättynyttä avioliittoanne ja sinunkin perhettäsi, vaikka on jo perustanut uuden.

Voi olla, että nimi vaihtuu.

"vaaraamisia" nimiä toisena tai komantena. Saattais kyllä minultaki lipashtaa, kommentti että miten sattuiki pojalle juuri sinun suvun perintönimet..

Makeilet nyt sille nyxälle oikein kunnolla puhelimessa ja hämmästelet, miten mies vielä muistikin nämä teidän suvun harvinaiset perintönimet, joita olitte aina suunnitelleet yhteiselle pojallenne. Et ollut tiennytkään, että sukusi historia on miehelle niin tärkeä.



Et missään nimessä paljasta olevasi mitenkään loukkaantunut asiasta vaan lähinnä liikuttunut. Kerrot nyxälle, että uuden miehesi kanssa sinä olet päätynyt ihan uuteen nimiyhdistelmään, jossa uudella miehelläsikin on ollut sananvaltaa. Kun sinulle kerran exäsi ja sinun suhde on kokonaan ohi.

sitten sen nimen mistä ME olimme jo vuosia puhuneet. Kyllä siinä sais sun exä kotona korvilleen :) Ja ehkä olisi aika kehitellä uusi nimi, sillä olet entisesi kanssa puhunut tuosta nimestä, ja nyt sinulla on uusi mies...älä anna haamunimeä, siis mikä herättää noin vahvoja tunteita.

Sen siita saa kun on nimet mietittyna jo ennenkuin lapsi on siitetty ja niita levitellaan pitkin kylia. Jos minulla olisi joku tarkea nimi suunniteltuna niin en kylla kenellekaan siita kertoisi (varsinkaan Suomessa, pienet piirit, vahaiset puheenaiheet).

Odotin esikoista, ja olin jo lapsena päättänyt, minkä nimen annan pojalleni, jos sellaisen saan. Heti kun miehen katkera exä kuuli, että odotamme lasta, niin hän lähetti tekstarilla pitkän listan nimistä, jotka on varattu hänelle. "Näitä te ette käytä, nää on varattu mulle." Exä ei siis ollut edes raskaana, eikä hänellä miestäkään ollut. No, tietty se "mun" nimi löytyi myös siltä listalta (nimiä oli noin 10), mutta mua ei kyllä vähempää voinut kiinnostaa hänen varailut, joten annoin lapselleni juuri sen nimen, minkä halusin. Nyt 6 vuotta myöhemmin exä on tullut raskaaksi. Pitäiskö mun vuorostani lähettää hänelle lista nimistä, joita hän ei saa käyttää ;)

kerrot, että olet hämmentynyt mutta liikuttunut siitä, että ex-miehesi halusi vaalia sinun sukusi muistoa antamalla lapselleen vaariesi nimet ja sinun ikiaikaisen suosikkinimesi. Sano, että olet kiitollinen, että mies kantaa mukanaan jo päättynyttä avioliittoanne ja sinunkin perhettäsi, vaikka on jo perustanut uuden.

Voi olla, että nimi vaihtuu.

Ja siihen päälle annat lapsillesi nimet jotka halusit. Toki suosittelen, että etunimeksi joku kolmas, jotta ei sitten tapahdu sekaannuksia asiassa :)

Tsemppiä sulle! Ja jännä juttu, miten paljon tälläkin palstalla on ihmisiä, jotka osaavat niin sattumalta antaa samat harvinaiset nimet omille lapsilleen sukulaisten ja tuttujen kanssa verrattuna oikeaan elämään ;)

olin miettinyt tytön nimen valmiiksi kolmatta odottaessani. Tuo nimi sointui sukunimeemme todella hyvin ja oli sopivan erikoinen. Mieheni sisar tiesi, että juuri tuo nimi tulee lapsellemme, jos hän on tyttö.



Miehen sisar sai tytön pari kuukautta ennen minua. Kas, hän laittoi vauvalleen tuon minun "varaamani" nimen, vaikka se ei sopinut hänen edellisten tyttöjensä keskenään yhteesopiviin, samalla kirjaimella alkaviin nimiin eikä sukunimeen!



Eli halusi laittaa sen nimen, joka minusta oli kaunis. Oma mielikuvitus kun ei riittänyt keksimään mitään kivaa aikaisempien Jonna, Jenna ja Janna-tyylisten nimien jatkoksi. Tämä "minun" nimeni on aivan erilainen noihin verrattuna. Esim. Jenna, Jonna, Janna ja Elenoora!



Ja kyllä, otti päästä ja paljon. Ottaa vieläkin, vaikka asiasta on aikaa vuosikausia ja löysimme tytöllemme toisen kauniin nimen. jos joskus otan koiran, laitan sille nimeksi tuon kälyn tyttären nimen.

Mua nyt vähän ihmetyttää että olisit tosiaan halunnut laittaa uuden miehen kanssa lapsen nimeksi jonkun jota olit suunnitellut jo exän kanssa. Ja ilmeisesti exäsi on ajatellut nimestä samoin, että se sitten tulee lapselle ja äidistä viis. Minusta tuo nimi kuitenkin kuuluu tavallaan teidän yhteiseen menneisyyteen ja teidän suunnitelmiin yhteisestä lapsesta, jota ette saaneet, joten on outoa kummaltakaan käyttää sitä eron jälkeen.

Mutta erikoiselta minustakin tuntui, että ex-mieheni laittoi heidän lapselleen nimeksi meidän suvussa kulkevan tytön nimen, joka kulkee esikoistytöltä esikoistytölle.

Eli meillä on exän kanssa 2 poikaa ja minä olen Xxxx katariina, äitini xxx katariina,. mummoni xxxx katariina, isoäitini xxx katariina.

Nyt exän ja hänen nyxänsä tyttö on XXXX katariina.

Hiukan kyllä asiaa ihmettelin ja sanoin tästä ääneen nyxällekin. Kaipa se ajattelee, että olen katkera ja vittumainen exä. Mutta oikeasti kaikki nauraa tuolle nyxälle, että laittoi tytölleen meidän esikoistytöltä esikoistytölle kulkevan nimen.

Odotin esikoista, ja olin jo lapsena päättänyt, minkä nimen annan pojalleni, jos sellaisen saan. Heti kun miehen katkera exä kuuli, että odotamme lasta, niin hän lähetti tekstarilla pitkän listan nimistä, jotka on varattu hänelle. "Näitä te ette käytä, nää on varattu mulle." Exä ei siis ollut edes raskaana, eikä hänellä miestäkään ollut. No, tietty se "mun" nimi löytyi myös siltä listalta (nimiä oli noin 10), mutta mua ei kyllä vähempää voinut kiinnostaa hänen varailut, joten annoin lapselleni juuri sen nimen, minkä halusin. Nyt 6 vuotta myöhemmin exä on tullut raskaaksi. Pitäiskö mun vuorostani lähettää hänelle lista nimistä, joita hän ei saa käyttää ;)

Ehkä ex-mies on vaan ajatellut niistä nimistä että noi kuulostaa hyvältä. Eikä edes muista että ne on peräisin sinun suvustasi ? Tai sitten on tarkoituksella syöttänyt ajatuksen vaimolleen. Itse tiedät exäsi ja voit arvailla kumpi olisi todennäköisempi selitys. Jos jälkimmäinen niin on tehnyt tosi rumasti puolisoaan kohtaan ja kurjasti sinuakin kohtaan.



Mitä tulee sinun ajat sitten valitsemaasi nimeen niin minä en ihan ymmärrä miksi se tuntuu niin hyvältä sinun ja uuden miehesi pojan nimeksi. Eikö siihen liity muistoja ex-miehesi kanssa vauva haaveiluista ja raskauksista ? Siis olet jo "käyttänyt" sitä nimeä yhden miehen kanssa ja nyt sitten vaan mies vaihtuu ja lapsen nimi pysyisi samana... Ja toisaalta koko nimi tulee sinun suvun puolelta entä uusi miehesi ????



Minulla oli omat toivenimet tytölle jo nuoresta ja pojallekkin jonkin aikaa tosin ei niin vahvana. Ensimmäinen lapsemme ei ollut sen nimen oloinen jota olimme hänelle ajatelleet joten keksimme uuden. Toinen sai sen ensimmäiselle ajatellun nimen koska oli enemmän hänen oloisensa. Ja mieheni sai päättää nimistä ihan yhtä paljon kuin minä. Ja osa lasten nimistä otettiin minun suvusta ja osalle taas miehen suvusta.



Ehkä ap voisi jo ajatella että ihmisillä on paljon haaveita ym. ja kaikki ei vain toteudu. Ja jotkut ovat parempia haaveina mitä toteutuneina. Eli katse eteenpäin ja nyt saat mahdollisuuden valita miehesi kanssa nimen ihan "puhtaalta pöydältä". Ja lapsen nimi on kuitenkin ihan pikkuasia verrattuna esim. lapsen terveyteen.



Ymmärrän tuohtumuksesi mutta koeta löytää perspektiiviä tilanteeseen sillä ei se kuitenkaan ole NIIN vakavaa...

Tulin takaisin kertomaan, kuinka asia on edennyt. Tuo juttu suututtui ja ihmetytti minua niin paljon, että soitin muutama tunti sitten exälle ja kysyin ihan suoraan, mistä oikein on kysymys.



Kovin oli mies nolona ja vaikeana, mutta sai lopulta sanottua, että hänen uusi vaimonsa vaatimalla vaati noita nimiä heidän lapselleen, kun mies oli joskus erehtynyt mainitsemaan, että ne nimet me olisimme antaneet meidän lapsellemme, jos olisimme saaneet pojan..



Eli kyseessä onkin uuden vaimon vittuilu minulle, eikä exän. Ihmettelen kyllä, kuinka munaton täytyy miehen olla, että moiseen suostuu. Ja kuinka pienisieluinen ja ilkeä sen naisen täytyy olla... huh huh.



ap

Tulin takaisin kertomaan, kuinka asia on edennyt. Tuo juttu suututtui ja ihmetytti minua niin paljon, että soitin muutama tunti sitten exälle ja kysyin ihan suoraan, mistä oikein on kysymys. Kovin oli mies nolona ja vaikeana, mutta sai lopulta sanottua, että hänen uusi vaimonsa vaatimalla vaati noita nimiä heidän lapselleen, kun mies oli joskus erehtynyt mainitsemaan, että ne nimet me olisimme antaneet meidän lapsellemme, jos olisimme saaneet pojan.. Eli kyseessä onkin uuden vaimon vittuilu minulle, eikä exän. Ihmettelen kyllä, kuinka munaton täytyy miehen olla, että moiseen suostuu. Ja kuinka pienisieluinen ja ilkeä sen naisen täytyy olla... huh huh. ap

Ei kaikkea tartte vittuiluna ottaa.

Mitä tulee sinun ajat sitten valitsemaasi nimeen niin minä en ihan ymmärrä miksi se tuntuu niin hyvältä sinun ja uuden miehesi pojan nimeksi. Eikö siihen liity muistoja ex-miehesi kanssa vauva haaveiluista ja raskauksista ? Siis olet jo "käyttänyt" sitä nimeä yhden miehen kanssa ja nyt sitten vaan mies vaihtuu ja lapsen nimi pysyisi samana...

Meillä on suvussa ollut tapana antaa aina ensimmäiselle poikalapselle isoisän nimi. Tämä perinne on kulkeutunut niinkin kaukaa kuin 1700-luvun puolivälistä!!! Siski tämä nimiasia on minulle ihan oikeasti todella tärkeä.

Eli sinänsä ei ole merkitystä, kuka lapsen isä on, olen jo pienestä tytöstä asti ajatellut, että mahdollinen poikalapseni saa vaarini nimen. Se, miksi toinen nimi on taas isovaariltani, johtuu siitä, että isälläni ja hänen sisaruksillaan on vain tyttöjä, joten heistä kukaan ei ole voinut antaa isovaarin nimeä eteenpäin..

Tämä nimiasia on minulle niin tärkeä, että olen sen kertonut jokaiselle poikaystävälläni jo heti seurustelun alussa.. eli että jos joskus lapsia saamme, niin pojan nimi on sitten sama kuin minun vaarilla.. ota tai jätä. Nykyinenkin mies suostui tähän nimiasiaan oikein mielellään, hän arvostaa tällaisia perinteitä..

Mitä tulee sinun ajat sitten valitsemaasi nimeen niin minä en ihan ymmärrä miksi se tuntuu niin hyvältä sinun ja uuden miehesi pojan nimeksi. Eikö siihen liity muistoja ex-miehesi kanssa vauva haaveiluista ja raskauksista ? Siis olet jo "käyttänyt" sitä nimeä yhden miehen kanssa ja nyt sitten vaan mies vaihtuu ja lapsen nimi pysyisi samana...

Meillä on suvussa ollut tapana antaa aina ensimmäiselle poikalapselle isoisän nimi. Tämä perinne on kulkeutunut niinkin kaukaa kuin 1700-luvun puolivälistä!!! Siski tämä nimiasia on minulle ihan oikeasti todella tärkeä.

Eli sinänsä ei ole merkitystä, kuka lapsen isä on, olen jo pienestä tytöstä asti ajatellut, että mahdollinen poikalapseni saa vaarini nimen. Se, miksi toinen nimi on taas isovaariltani, johtuu siitä, että isälläni ja hänen sisaruksillaan on vain tyttöjä, joten heistä kukaan ei ole voinut antaa isovaarin nimeä eteenpäin..

Tämä nimiasia on minulle niin tärkeä, että olen sen kertonut jokaiselle poikaystävälläni jo heti seurustelun alussa.. eli että jos joskus lapsia saamme, niin pojan nimi on sitten sama kuin minun vaarilla.. ota tai jätä. Nykyinenkin mies suostui tähän nimiasiaan oikein mielellään, hän arvostaa tällaisia perinteitä..

Vähän outo perinne mielestäni. Itsekkin olen antanut mummoni nimen tyttärelleni, mutta syystä että arvostin mummoa ja olin läheinen hänen kanssaan ja lisäksi pidän nimestä. Toinen mummoni oli kamala ihminen, hänen nimeään en ikinä olisi voinut käyttää.

Mielestäni ei voi vain päättää että näin nimetään kaikki suvun poikalapset, jos nimen edellinen kantaja ei ole ollut tuollaisen kunnianosoituksen arvoinen. Toki sinun vaarisi on voinut ollakkin. Johonkin se perinne kuitenkin katkeaa tai tulee tauko. Jossain vaiheessa joku ei vain halua nimetä poikaansa noin ja mielestäni sinulla on kyllä nyt ihan hyvät syyt olla nimeämättä.

Outona sua pitää exän nyxän kaverit ja perhe ja exän nyxä päivittelee jokaiselle tuntemalleen ihmisille miten SINÄ matkit häntä.



Mitä sitten?



Niin sinäkin kerrot kaikille että hän varasti nimen. Lapsiparat, tulevaisuudessa saaavat tapella kumpi on aito ja oikea "Risto Matti".



Perinteitä pitää vaalia ja jos olet sitä mieltä ettet perinnettä katkaise niin annan sen nimen minkä ajattelitkin ja kerrot kaikille miten nimi on alkunsa saanut. Exän nyxä voi kertoa oman tarinan miten he päätyivät nimeen.



Perheesi ja ystäväsi varmasti tietää että mitä on tapahtunut ja ymmärtävät miski annat saman nimen. Ja jollet anna niin älä anna. Keksi uusi perinne.

Meidän suvussa on jopa serkuksilla samoja nimiä. Tavallaanhan tuossa ei pojat ole edes sukua keskenään, että kaippa niillä voi olla sama nimi. Ainoa yhdistävä tekijä on teidän vanhemmat lapsenne, jotka todennäköisesti keksii kyllä lempinimet erotellakseen tulokkaat.

Mielestäni ei voi vain päättää että näin nimetään kaikki suvun poikalapset, jos nimen edellinen kantaja ei ole ollut tuollaisen kunnianosoituksen arvoinen. Toki sinun vaarisi on voinut ollakkin. Johonkin se perinne kuitenkin katkeaa tai tulee tauko. Jossain vaiheessa joku ei vain halua nimetä poikaansa noin ja mielestäni sinulla on kyllä nyt ihan hyvät syyt olla nimeämättä.

Olet oikeassa, ettei mikään pakota minua noudattamaan tätä nimiperinnettä. En usko, että kukaan on varsinaisesti päättänyt, että näin tehdään, mutta koska perinne on kulkenut suvussa jo kohta 300 vuotta, se on minusta jatkamisen arvoinen.

On huikeaa katsoa kotitilan seinallä olevaa puuhun kaiverrettua sukutaulua, jossa samat miehen nimet kulkevat ketjuna sukupolvesta toiseen. En minä halua olla se, joka rikkoo ketjun tyyliin Matti Jaakko Antti Matti Jaakko Antti Matti Jaakko Esa..

Kuka haluaisi lapselleen nimeksi puolisonsa exän suvusta olevat nimet. Näköjään joku.. Tässäkin ketjussa useasti todettu,maailma on nimiä täynnä. Miksei nykyinen siis voinut niistä valita,eikä tieten tahtoen valita sitä minkä mies ja hänen exänsä olisi antanut.



Laita ap silti ne nimet,mutta keksi ensimmäiseksi joku muu. Jos joku asiaa ihmettelee,niin kuittaat suvun perinteillä. Se miksi ex ja hänen vaimonsa antoivat samat nimet myös,ei ole sinun "selitettävä". Riippuu tietysti isompien lasten iästä voivatko he ymmärtää nimiperinne juttuja.

jos välissä on sukupolvi, jossa ei ole miehiä.