Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni 15 vuotta tuli uskoon. Miten suhtautua?
18.11.2012 |
Ikinä ei olla oltu mitenkään uskonnollinen perhe. Kolmevuotiaana kävi seurakunnan kerhoa, ei sen enenpää. Kirkossakaan ei olla käyty, toisin kuin ristiäisissä tai hautajaisissa/häissä.
Rippikoulun jälkeen alkoi olla "uskonnollisempi" ja näin. Ei mitään himouskoa kuitenkaan. Seurakunnan toiminnassa kuitenkin paljon mukana.
Eilen ja perjantaina oli Maata näkyvissä- festarit ja tämän loputtua hän sitten "avautui" minulle ja kertoi, että uskoo jumalaan ja näin.
En tuomitse häntä, mutta itsestäni koko uskonto homma on huvittavaa, ja tyttö sen tietää. Pelkään vain, että satutan häntä jossain vaiheessa jotenkuten.
Kommentit (47)
eri ikäiset voivat "tulla uskoon".
itselleni tämä tapahtui vasta 24-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ymmärrä koko uskontohommaa, mutta AP:n tyttären uskoontulo vaikuttaa aika rohkealtakin. Harva teini kehtaisi tuota myöntää. Teillä on varmaan läheiset ja luottavaiset välit, kun uskalsi sinulle avautua, ole ylpeä siitä. Olet onnistunut kasvattajana.
En mäkään ymmärrä koko uskontohommaa, mutta AP:n tyttären uskoontulo vaikuttaa aika rohkealtakin. Harva teini kehtaisi tuota myöntää. Teillä on varmaan läheiset ja luottavaiset välit, kun uskalsi sinulle avautua, ole ylpeä siitä. Olet onnistunut kasvattajana.
En mäkään ymmärrä koko uskontohommaa, mutta AP:n tyttären uskoontulo vaikuttaa aika rohkealtakin. Harva teini kehtaisi tuota myöntää. Teillä on varmaan läheiset ja luottavaiset välit, kun uskalsi sinulle avautua, ole ylpeä siitä. Olet onnistunut kasvattajana.
Kyllä se ohi menee :) Minäkin hurahdin hetkeksi rippileirin jälkeen, oli se sellaista aivopesua. Aika pian tulin kuitenkin järkiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ap olla, älä kysele, älä työnnä lapselle mitään turhia luettavaksi, älä tee mitään typerää, joka voi rikkoa teidän välit. Sinä ap et hyödy siitä ollenkaan jos nyt menet jotakin viisaita selittämään tyttärellesi. Niin kauan kun tyttäresi on tyytyväinen ja iloinen, niin ole sinäkin. Jos sieltä alkaa tulla paasausta ja käännytystä, niin sano, että jokainen tekee omat päätöksensä asioista ja niihin voi yrittää vaikuttaa hyvällä, ei pahalla - ihan niinkuin sinäkään et puuttunut tyttäresi asioihin (tai toivottavasti et puutu). Mutta kannattaa miettiä itsekin sitten mm. juhlapyhinä mitä puhuu tai ei puhu, turhat voi jättää täysin sanomatta.
Itsekin olin rippikoulun jälkeen mukana seurakunnan toiminnassa, mm lauantai-iltaisin kuoromme esiintyi muille nuorille (ja aikuisillekin), vietin viikonloppuisin usein aikaa seurakunnan tapahtumissa ja mm uskovaisille suunnatussa kahvilassa jäätelöllä, jossa juttelimme kavereiden kanssa ihan tavallisista asioista, elämästä ja ihastusten kohteistamme jne. Tämä varmasti piti minut suurilta osin psykologisesti kasassa sillä perheessäni oli silloin vaikeaa, oli vanhempien alkoholismia ym.
Nykyään en usko kristilliseen jumalaan, mutta kannatan useita kristinuskoonkin liitettyjä periaatteita ja arvoja. Kristinusko kuitenkin alkoi jossainvaiheessa tökkimään esim raamatun sulkeutuneen naiskäsityksen vuoksi.
Neuvoni sinulle: Anna lapsesi uskoa mihin hän tahtoo, ei se ole sinulta eikä lapseltasi pois. Päinvastoin, se saattaa jopa tukea tyttäresi kehittymistä toisia ihmisiä kunnoittavaksi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap.n tyttö on alkanut jo ryyppäämään ja jakamaan persettä, kuten muutkin nuoret.
Mitä vikaa tuossa nyt on, sata krt parempi kuin ryyppääminen ja naiminen alaikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maata näkyvissä -festareilla on paljon porukkaa, ja siellä kun pitää kavereiden kanssa hauskaa, niin voi helposti joutua sellaiseen "massahysteriaan" ja kuvitella, että nyt sitä ollaan uskossa. Itsekin kävin ko. festareilla kahdesti teini-iässä, sekä seurakunnan nuortenilloissa - olinpa jopa isosenakin. Silloinkaan en kuitenkaan ollut minkään sortin uskova, meninpähän vaan kavereiden mukana. Nykyisin olen ateisti ja vapaa-ajattelija, joten tyttärelläsi on vielä toivoa. ;)
Anna tyttäresi olla rauhassa, älä nyt ainakaan pilkkaa häntä siitä. Siitä tulee vain paha mieli. Ota sinäkin asioista selvää, jos et ole jo ottanut. Tarkoitan tällä sitä että tutkit onko evoluutio totta, mitä sanoo asioista tutkijat. Ja muumuassa raamattua paljon tutkineet tutkijat jotka eivät itse ole edes uskossa, myöntävät että esim. evankeliumit ovat erittäin uskottavia kirjoja ja Jeesus todella eli. Ennenkuin näistä asioista tekee lopullista päätöstä, viisas ihminen ottaa asiosta selvää. Tosin useimpien ihmisten silmät ovat "sokeita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tyttäresi olla rauhassa, älä nyt ainakaan pilkkaa häntä siitä. Siitä tulee vain paha mieli. Ota sinäkin asioista selvää, jos et ole jo ottanut. Tarkoitan tällä sitä että tutkit onko evoluutio totta, mitä sanoo asioista tutkijat. Ja muumuassa raamattua paljon tutkineet tutkijat jotka eivät itse ole edes uskossa, myöntävät että esim. evankeliumit ovat erittäin uskottavia kirjoja ja Jeesus todella eli. Ennenkuin näistä asioista tekee lopullista päätöstä, viisas ihminen ottaa asiosta selvää. Tosin useimpien ihmisten silmät ovat "sokeita".
Teologina ja nuorena uskoontulleena, mutta myöhemmin uskosta vieraantuneena, tahdon antaa muutaman vinkin:
* kannattaa ottaa selvää, mitä tytön seurakunta opettaa, millaisia tyyppejä siellä on johdossa ym. voit myös pyytää päästä mukaan nuorteniltaan.
* seuraile tytön käytöstä. alkaako muuttua fanaattisemmaksi, jättääkö tekemättä jotain mistä ennen nautti? tai vaikuttaako ahdistuneelta.
* viekö seurakunta liikaa aikaa? tai ylipäätään uskonnon toteuttaminen?
jos noissa edellänainituissa ei ilmene mitään epäilytttävää, niin anna tytön uskoa ja viettää aikaa seurakunnassa. paljon parempi se, kuin että ryyppäisi kaikki viikonloput. ...nykyisin, etenkin pk-seudulla on niin paljon sekalaista seurakuntaa ja joukkoon mahtuu pelottaviakin ryhmittymiä, joten kannattaa olla varovaisia. tosin joku perus ev.lut.-meininki ja MN-festarit vaikuttavat ihan järkevältä menolta :)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit onnellinen. Lapsesi on valinnut hyvän osan jota ei häneltä oteta pois.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2012 klo 23:18"]
ja palasi kotiin monta pokerivoittoa rikkaampana. Suloinen seurakuntanuoreni on melkoinen uhkapeluri...
Jumalasta sen verran, että olen sanonut lapselleni, että saa uskoa mihin tahansa, kunhan muistaa, että ei uskollaan satuta itseään tai muita. Ja muistaa sen, että ei seurakunta ole sen kummallisempi yhteisö kuin muutkaan, samanlainen vallanhalu ja voitontavoittelu siellä jyllää, joten vaikka uskoo Jumalaan, ei aina kannata uskoa niihin, jotka väittävät tietävänsä, mitä se Jumala haluaa.
[/quote]
Tässä on älykäs teksti :) Kunnioita aina lapsesi mielenkiinnonkohteita ja muista korostaa, että oman järjen mukana pitäminen on aina suotavaa. Sillä lailla saat pidettyä avoimet välit ja keskusteluyhteyden lapseesi ja sinun on helpompi seurata, jos jotain huolestuttavaa, esimerkiksi masennusta tai ahdistuneisuutta, alkaa ilmetä.
Anna hänen tehdä itse omat ratkaisunsa. Mulla on ystävä, joka tuli uskoon ennen rippikoulua jo. Perhe oli ateistinen eikä kuulunut kirkkoon. Heillä oli kauheita taisteluita siitä, että tämä ystäväni ei olisi saanut olla uskossa. Nyt, vuosien jälkeen, tilanne on tasoittunut. Mutta välit vanhempiin oli jossain vaiheessa erittäin kireät - kun vanhemmat ei olisi antaneet hänen käydä kirkossakaan. Nuortenilloista puhumattakaan. Asuivat kirkkoa vastapäätä ja ystäväni kävi kumminkin. Mutta itki monesti vanhempiensa kovuutta.
Poikkeuksiahan löytyy aina ja joka asiasta, mutta yleisesti ottaen evl-seurakuntien nuorisojutut on tervehenkisiä ja kivoja ja turvallisia paikkoja nuoren kasvaa omaksi itsekseen ja aikuiseksi. Ole iloinen tyttäresi puolesta ja anna hänen olla uskossaan. :) Maailma muuttuu yhä kummallisemmaksi ja kummallisemmaksi, lapsissa ja nuorissakin näkee ne ääripäät selkeämmin kuin ennen. Seurakunta on ehkä lähinnä sitä mitä me aikanaan pidettiin "normaalina" nuoruutena, nykyajan normi tuntuu olevan ihan jotain muuta. Eli ap, ole onnellinen että tyttösi on löytänyt yhteisön jossa hän voi olla oma itsensä, tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on, vailla paineita että pitäis ryypätä, harrastaa seksiä, tms.
Terv. nykyään lastensuojelun perhetyössä, aikoinaan ollut myös srk:n nuoriso-ohjaaja
Mitenkäs se lapsesi sinne rippikouluun meni, kun ette kuulu kirkkoon ja vastustat koko asiaa?
MN-festarit ovat vieläpä varsin tervettä kristillisyyttä verrattuna moneen muuhun.
Kai sinä nyt aikuisena osaat pitää turpasi kiinni etkä loukkaa lastasi??
eri ikäiset voivat "tulla uskoon".
itselleni tämä tapahtui vasta 24-vuotiaana.