1v 4kk tyttö alkanut "uhmaamaan" (kiukuttelee, lyö, heittelee tavaroita)

kehitykseen. Pitkäjänteisyys, ettet itse lähde mukaan ja ragee kaikesta. Kiellät, kerrot, perustelet. Pidä kiinni niistä säännöistä, jotka näet tarpeellisiksi.



Hauskuuta tenavaa aina kun voit, jotta sitä naurua tulee elämään riittävästi.

Lapsi siis heittelee kiukuissaan tavaroita, kiljuu, lyö ja läpsii, potkii sylissä ollessaan ja yrittää lyödä naamalle... Vasta ihan viime aikoina hänestä muuttunut tällainen :(

Lapsi siis heittelee kiukuissaan tavaroita, kiljuu, lyö ja läpsii, potkii sylissä ollessaan ja yrittää lyödä naamalle... Vasta ihan viime aikoina hänestä muuttunut tällainen :(

meillä kiukkuaja on 1v 1 kk ikäinen poika. Saa raivareita ja välillä tekee selvästi tahallaan kiellettyjä juttuja, oikeen niin että "katso äiti, nytpä menen ja teen näin". Ja kiellot ei meinaa auttaa, on vaan pakko olla pitkäpinnainen ja kieltää, ohjata pois ja yrittää keksiä jotakin millä tuhmat touhut unohtuu...



Voimia meille, selvitään tästä kyllä :)

Sitten kannatta vaihtaa ei-sana neuraalimpaan versioon, esim "myöhemmin saat leikkiä". Ei välttämättä toimi vielä noin nuorella. Tarkoitan, että semmoinen juupas- eipäs keskustelu kannattaa koittaa kiertää jollain.



Nälkänen ja väsynyt lapsi uhmailee enemmän.



Meillä 2,5 vuotias tottelee paremmin kun ilmoitan "äiti laskee kolmeen ja sitte nicopetteri tulee tänne" ja sitten "yksi, kohta nicopetterin pitää lähteä äidin luokse, 2 nyt nicopetterin pitää lopettaa leikit, 3 nyt nicopetterin on tultava äidin luokse tai äiti hakee." Tämä ei toimi noin nuorelle, mutta tulevaisuutta varten.

niin nyt sitten kasvatat sitä lastasi eli opetat ettei saa lyödä,läpsiä tai purra.

Tavaroita ei saa myöskään heitellä.

Jos on paha mieli niin toki saa kiukutella, itkeä tai huutaa mutta joku raja siinäkin on.

Meillä tehosi se, että jos puhe/lohdutus/muut kivat jutut eivät tehonneet ja lapsi "ei osannut" lopettaa raivoamista niin piti mennä hetkeksi omaan huoneeseen rauhoittumaan...se oli niin tylsää, että yl. kiukku loppui siihen ja sen jälkeen selvitettiin vielä asiaa niin ettei jäänyt paha mieli.

lapselle mitä tarkoittaa ei. Kun uhmaa, raivoaa, heittelee tavaroita, laskeudu hänen tasolleen (fyysisesti), katso suoraan silmiin, sano vakuuttavalla ja normaalia matalammalla äänellä EI. Ota pois tavara, jota heittelee, pidä käsistä kiinni, ettei saa lyötyä. Toista miljoona kertaa päivässä, muutamassa viikossa lapsi oppii ymmärtämään kiellon ja sen, että ei tarkoittaa ei. Älä anna periksi. Ikinä.

eihän sillä pienellä ole vielä mitään mahdollisuuksia hillitä ja hallita tunteitaan. Silloin se turhauma purkautuu juuri noin.



Varmasti on välillä raskasta, mutta yritä kiinnittää huomiota niihin hyviin hetkiin joita teillä varmasti on paljon. Naurakaa, tanssikaa, musisoikaa - tehkää sellaisia juttuja pitkin päivää, että saatte molemmat levähtää lapsen uhmasta (joka on pienellekin rankkaa).



Minulla on nuorempi lapsi hyvin voimakastahtoinen ja joskus väsyttää. Mutta ei se auta kuin olla johdonmukainen ja jämäkkä, ja sen vastapainoksi tehdä kivoja asioita lapsen kanssa.

Lapsi siis heittelee kiukuissaan tavaroita, kiljuu, lyö ja läpsii, potkii sylissä ollessaan ja yrittää lyödä naamalle... Vasta ihan viime aikoina hänestä muuttunut tällainen :(

"niiiiin, lue eka vastaus edelleen"

En ollut vielä kerennyt lukea, kun olin jo jatkanut tekstiäni.

Kiitos kaikille tähän mennessä tulleissa vastauksista! ja lohduttavaa kuulla myös muiden kokemuksia. Osaahan tuo tyttö olla kovin ihanakin. :) Nämä luonteenpiirteet vain ilmestyivät aivan yhtäkkiä. Olen hämmentynyt.

meilläkin alkoi juuri itkupotkuraivarit... kieltää saa koko ajan ja tavarat joilla lyö,lähtee jäähylle. huomiota hakee tuolla käytöksellä.

saadaan vauva, mutta eikö ihmiset tiedä, että se vauva-vaihe vaihtuu ja se ipana kasvaa ja kehittyy, uhmat kuuluvat siihen?



Hommataanko vauvoja vain takki auki-mentaliteetilla, ne on niin ihanii?

nuoremman uhma alkoi 2-vuotiaana. Oikeestaan aika tasan kaksivuotiaana. Vanhemman uhma alkoi noin vuoden iässä ja toisinaan jatkuu vieläkin. Kuopus on luonteeltaan aivan erilainen kuin esikoinen, niin paljon helpompi. Hän oppi mitä tarkoitti ei, kun sen toisti miljoona kertaa, vanhempi oppi kai myös, mutta vieläkin hän kokeilee onko ei yhä ei. Vanhempi on niiiin jääräpäinen tapaus. Onneksi olen itsekin ja ei on edelleen ei :)