Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti onnellinen
09.11.2012 |
Olen joitakin kuukausia miettinyt miten onnellinen olen.. Ihana mies, avioliitto, kaksi kaunista lasta, tyttö ja poika. Omakotitalo (unelma jota tavoiteltiin pitkään). Kaikki on nyt niin hyvin..
Itselläni ei ole työpaikkaa, eli hoidan lapsia kotona. Toivon että löydän hyvän työpaikan ja lapset hoitopaikan. Sit voidaan olla ja elellä seuraavat kolkyt vuotta. Sit jäädä eläkkeelle, myydä talo, ja elää loistavia eläke vuosia.
Menikö tää juttu nyt vaan niinku Strömssössä.. :D
Aina vähän pelottaa, kun vaan kaikki menee niin putkee. Suomalainen pessimisti asenne, aina ei vaan voi voittaa, vai voiko?
Kommentit (9)
Mulla on ulkoisesti ehkä hyvinkin epätyydyttävä tilanne monella tapaa, mutta minä olen silti hyvin onnellinen ihminen. Minä olen onnellinen pienistä ja arkisista asioista, ja keskityn niihin. Onnellinen jopa pelkästä elossa olemisen tunteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terveyttä kauneuden sijaan
odota vaan, kyllä se myrksy sinne strömsöhönkin ehtii!
En olisi onneton jos lapset rumensin, eivät noi varmaan tällähetkelläkään mitään täydellisiä ole, tietysti minun silmissä ovat maailman kauneimmat. Sitä tietysti pelkään kunhan hoitoon menevät miten sinne sopeutuvat, saavat ystäviä yms.
Ja onhan meillä ollut vaikeuksia, raha, uhkapeli ym. Mutta nyt on kaikki niin hyvin, ja rakkaus kukoistaa mieheeni.
Aina vaan on se pikku pelko takaraivossa. Pitäisi vaan osata nauttia tästä hetkestä, eikä pelätä tulevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun osaa arvostaa sitä mitä jo on. Elämä ei aina ole täydellistä, yllätyksiä ja vaikeuksia saattaa tulla, mutta turha niitä on etukäteen murehtia.
Minulla myös samoin onnellisesti asiat kuin sinulla, paitsi että lapsia on kolme! Ihanaa! Mutta silti tuo kuvailemasi tulevaisuus kuulostaa mielestäni tosi tylsältä. Itse en haluaisi, että kaikki on nyt tässä kunhan annetaan ajan kulua eteenpäin. Haluan muutakin, paljon, kuin vain talon, perheen ja työn. Mitä asioita saavutan tulevaisuudessa, mitä harrastan, mistä löydän uusia intohimoja elämääni (enkä tarkoita sivusuhteita tms). Kuinka kasvan ja muutun ihmisenä, mitä osaan antaa lapsilleni?
Tiivistettynä monipuolisuutta ja väriä, vaihtelua elämään, sitä kaipaan. Tämäkö tekee minusta ehkä onnettoman? Välillä ehkäpä?
Sehän varmasti pelottaa kun kaikkea on ollut menneisyydessä, että mitäs jos.. Vaikka luottamus pitäisi olla täysi mieheen, ei vaan voi kaikkea pyyhkiä pois.
Ja terveethän ihmiset ottaa terveyden itsestään selvyytenä, harmi. Eli lapseni ovat harvinaisen terveitä, eivät oikeestaan sairasta koskaan. Mutta kovin kauniita ovat, äitiinsä tulleet ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kaipaan ennenkaikkea rutiineja, saan niistä turvaa. Haluan työpaikan jossa olen sinne eläkeikään, matkustaa samoissa paikoissa. En kaipaa vaihtelevuutta, siitä tylsä olen :)
jos lapsesi rumenisivat kasvaessaan?