Olen niin pettynyt kaikkiin ystäviini, että päätin jättäytyä yksin

Ystäväsi kuulostavat ihan normaaleilta. Ystävyyssuhteeseen kuuluu, että ainakin jossain määrin voi toinen puhua omista asioistaan. En usko, että kuitenkaan jokainen ystäväsi on rasittava väkisintuputtaja.

Vuorovaikutukseen kuuluu se, että siedetään asioita, joista joku on eri mieltä. Pystytään hillitsemään itsensä, vaikka joskus hieman ärsyttäisi. Ei aina joka kerta tehdä tikusta asiaa, kun joku sanoo jotain väärää.



Jos sinä et kaipaa ystäviä ympärillesi ja pystyt omat asiasi purkamaan perheesi kanssa, niin kukas siihen on mitään sanomaan. Siitä vain.



Olen itsekin hyvin "yksinäinen" ihminen, enkä juurikaan tapaile ystäviäni arjen keskellä. En tarvitse sellaista, mutta silti on mukavaa joskus kokoontua yhteen, eikä silloin haittaa lainkaan, jos joku tahtoo kertoa innostuksestaan vaikkapa niihin meikkeihin.

Akat on ilkeitä, kateellisia ja arvostelevia.

Olen itse 46v. ja tykkään kaikkein eniten yli 60v. naisista.

Olen tekemisissä äitini kanssa ja kahden sukulaisen kanssa.

Muuten mulle riittää perheeni.

äitiäni, joka nyt 57v. en halua samanlaiseksi. heitti kaikki ystävät(joita oli vain muutama) menemään kun perusti perheen.nyt äidin oma lapsuudenperhe kuollut, yhtä siskoa lukuunottamatta, jonka kanssa ovat vähön tekemisissä, omat lapset aikuisia ja miehellä aina menoja ja ystäviä. surullista katseltavaa kun äiti yrittää pärjätä päivät yksin, ripustautuu meihin lapsiin ja lastenlasten elämään liikaa. hoitelee kukkiaan eikä osaa muusta edes puhua,menee varmaan hautaan ennen aikojaan kun niin erakoitunut ja turvallisuuden hakuinen. oma mummoni joka nyt päälle 70v.(isän puolelta) taas tosi sosiaalinen ja menevä,kun näitä kahta vertaa on mummoni äitiäni nuoremman oloinen kaikinpuolin.

kavereistani jaksaa avautua mulle ja minä kuuntelen, ja totta kai kuuntelen, mutta, kun mulla olis jotain huolia niin kukaan ei kuuntele. Ja minä kun en kovin helposti asioistani avaudu.

niin siitä vaan. Mutta jos et ole, ole varovainen, sillä silloin voikin yllättäen tulla vielä ikävä niitä epätäydellisiäkin ystäviä sitten kun heitäkään ei enää siinä ole.



Mä itse olen aika erakko eikä mulla ole eikä oo koskaan ollut varsinaisia ystäviä, enkä niitä kaipaakaan. Mutta tiedän että monet ovat erilaisia, esim. mieheni tulee tosi levottomaksi jos ei saa tarpeeksi mennä kavereiden kanssa ja jutella ihmisten kanssa.

kun näitä kahta vertaa on mummoni äitiäni nuoremman oloinen kaikinpuolin.

Ennen sai olla ihan rauhassa vanha ja olla viisas vanhus, jonka sanaa kuunneltiin. Nykyään taas on oltava kaikin keinoin nuorekas, menevä ja ajassa mukana pysyvä, muuten menettää markkina-arvonsa kokonaan. Sekin aika surullinen kuva ajastamme.

pitää elämässään ihmisiä, jotka tuottavat pahaa oloa tai ylitsepääsemätöntä ärsytystä. Ite oon karsinut kaikki sellaiset elämästäni. Jos ystävistä tulee vain huono olo, eikä heille puhuminen auta tai muuta ystävyyttä niin tervemenoa. Nyt koen olevani erittäin onnekas, kun ympärilläni on rakkaita ystäviä, joiden kanssa ystävyys on tasa-arvoista eikä tuota ärsytystä. Aikakin on niin rajallista niin miksi käyttää sitä ihmisiin, joista ei tule hyvä olo. Suosittelen!

muuten energinen ja iloinen eli ainoa ongelma on nämä ystävät eikä esim. masentuneisuus (silloin ei jaksa kuunnella oikein ketään ja kaikissa näkee vain virheitä)?

yksinviihtyvää sorttia, joten olen ratkaissut asian niin, etten jätä näitä ystäviäni, vaan tapaan heitä riittävän harvoin ja sopivan "pieninä annoksina" eli muutaman tunnin kahvilla oloa yms. Siinä ehtii kysellä ja kertoa kuulumiset, vaihtaa mielipiteitä ja purkaa tuntojaan ihan riittävästi, eikä tule sellainen "liian täysi olo". Kerran pari kk, niin säilytät nämä ihmiset elämässäsi, sillä voi tulla aika, kun elämäntilanteet yms muuttuvat että kaipaat näitä ihmisiä. Olen vakaasti silti sitä mieltä, että ihmisen on hyvä viihtyä myös yksin, ja tietynlainen itseriittoisuus ja vapaus ovat aina olleet mulle tosi tärkeitä. Mutta ei kannata rakentaa liian paksua muuria ympärilleen, vaan yrittää löytää tasapaino, jossa ihmisten tapaaminen tuottaa molemmille osapuolille iloa!

Tuohon vielä lisäisin, että ystäväni ovat osoittautuneet kaikki typeryksiksi..tavalla tai toisella ja inhoan yli kaiken typeryyttä. En typeryydellä tarkoita tyhmyyttä, ei, vaan järjen ja tunteiden typeryyttä ja sitä ihmisillä tuntuu riittävän.



Itselleni riittää ihana mieheni, lapseni ja siskoni, kaikki muu on ylimääräistä.

Vaihdetaanko kokemuksia s-postitse? Minkäikäinen olet

ovat niin kiireisiä omien perheittensä ja siskojensa kanssa, että minun seura ei kiinnosta. Tai minun soittoihin ei vastata tai ehditä puhua.



Omat lapset ovat kasvaneet sen verran isoiksi, että nyt minulla olisi aikaa. Olin itsekin vielä vähän aikaa sitten kiireinen lasten kanssa, enkä silloin ollut ystävieni kanssa. Ehkä he nyt kostavat.



Miehellä on kavereita, joita on alkanut tavata uudelleen tauon jälkeen ja siskojensa kanssa on paljon tekemisissä. Minulla ei ole kumpiakaan ja olen etenkin naispuolisten ystävien tarpeessa. Haluaisin hössöttää ja höpöttää naisten juttuja jossakin porukassa. Olenkin ajatellut, että tarvitsisin ihan uusia ystäviä tai kavereita, kuten ehkä ap:kin, joka saattaa vain olla kyllästynyt vanhoihin kavereihin. Mutta mistä niitä saa ?

Minulla yksi ystävyys kariutui siihen, että huomautin ettei ole kivaa, kun toinen koko ajan viime tingassa muutti suunnitelmaa tai perui kokonaan. Sanoin, ettei ole kivaa että viisi minuuttia ennen jumpalle lähtöä sanoo, ettei jaksakaan. Ja tarkoitus oli mennä toisen autolla, oman automme oli antanut miehen käyttöön siinä luulossa että menemme tämän ystävän kyydillä. Sitten en enää kerennyt julkisilla jumppaan, harmitti, ja sanoin harmituksen ääneen.



Sen jälkeen toinen ei ole pitänyt yhteyttä eikä ole ollut innokas vastaamaan omiin yhteydenottoyrityksiini.



Mieti, miten pienestä kiinni näköjään kaveruus :(

ja olen jättänyt nämä kaikki taakseni. Joskus harvoin toivon, että olisi enemmän ihmisiä, mutta enimmäkseen olen tyytyväinen, että saan nyt enemmän olla rauhassa.

Eniten ärsyttää tämä nykyinen mantra "toisilta ei saa odottaa mitään". Joo, siinä sitten onkin hauskaa odotella kun toinen on puoli tuntia myöhässä tai ei jaksa kuunnella juttujasi tai ei tarjoa vuorollaan kahvilassa. Ihan perusjuttuja, mutta alkavat nopeasti ärsyttää, kun itse on joustava, tavoitettavissa jne.



Nykyään kun menen ulos muiden seurassa, suhtaudun jo valmiiksi niin että tulen pettymään. Ja totta se onkin; jos kukaan ei tee käytösmokaa, joku muu asia kusee varmasti. Olen alkanut viihtymään yhä enemmän ja enemmän itsekseni ja käyn nykyään taidenäyttelyt ja vastaavat läpi ilman seuraa. Ennen niihin kaipasi jonkun, jonka kanssa rupatella ja arvioida näyttelyä, nykyään olen vaan kiitollinen omasta tilasta ja siitä, ettei ole pakko puhua muille.