Lue keskustelun säännöt.
Apua! voimakastahtoisen uhmaikä!
09.11.2012 |
Miedän 1 vee 10 kk tuli vissiin uhmaikään. Hoidossa ainakin kun juttelin niin sanoivat että selvältä vaikuttaa.
Mikä avuksi? raivareita tulee MONTA päivässä, viime yönäkin 5 kertaa piti nousta lasta rauhottelemaan. Itse otan syliin ja lasken pois vasta kun on hiljaa, mutta siinä voi mennä puolikin tuntia. Mies jättää lattialle huutamaan, ja sanoo että lapsi saa tulla syliin kun haluaa. ei se niin rauhoitu yhtään nopeammin.
Huuto aiheet on sitä luokkaa, että ei saa pestä kakkapyllyä tai äiti ei saa syöttää ja sitten kun menen pois niin huutaa sitä että äitin pitää syöttää. Mahdottomalta tuntuu. Se että antaa itse valita ensin ei yhtään vähennä raivareita.,
Yöllä huusi sitä että ei ole vieressä ja sitten vieressä sitä että ei ole omassa sängyssä .
Tätä on jatkunut nyt 2 viikkoa, alkoi ihan yllättäen.
Kommentit (5)
Vaikka tuntuisikin siltä, että se auttaa, se itse asiassa PAHENTAA tilannetta, että annat lapsen päättää itse, mitä tekee.
Lapsi nimittäin hakee raivoamisellaan rajoja. Hän TARVITSEE niitä. Jos aikuinen ei sano, että "äiti syöttää nyt, piste!", vaan vehtaa ruokapöydästä pois ja takaisin, lapsi hämmentyy tilanteesta ja avautuvista komentelun mahdollisuuksista entistä enemmän ja raivoaa jatkossa kahta kauheammin.
VOIT toki antaa hänen valita vaikkapa kahdesta vaihtoehdosta. Syödäänkö tällä vai tällä lusikalla? Mutta peruspäätöksen siitä, että syödään nyt, tätä ruokaa ja äiti syöttää - ne teet sinä tai lapsen isä.
Tuohon yöraivoamiseen ottaisin heti sen linjan, että käyn silittämässä ja sanomassa, että "nyt nukutaan, jos näit painajaisia, saat tulla viekkuun nukkumaan, mutta huutaa ei saa äidin ja isän sängyssä ollenkaan". Ja sitten todella toimit niin: jos lapsi huutaa, muistutat kerran, että "täällä ei saanut huutaa, muistatkos, jos huuto ei lopu, vien sinut omaan sänkyyn." Ja viet myös, ja JÄTÄT sinne huutamaan. Et sylittele keskellä yötä puolta tuntia!
Onko muuten mahdollista, että kyse on ns. yöllisistä kauhukohtauksista? Niitä on osalla juuri parivuotiaista, eivät ole painajaisunia, ja lapsi saattaa huutaa silmät avoinna, mutta ei silti ole oikeasti hereillä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6llinen_kauhukohtaus
Jos noista on kyse, niin siihen tehoaa parhaiten se, että istut likellä, vaikkapa käsi lapsen selän päällä. Älä yritä puhua hänelle mitään, silittelet vaan hiljaa. Huuto loppuu kuin seinään jonkun ajan kuluttua (tuntuu sinusta ja seinänaapureista ikuisuudelta, kannattaa kertoa naapureille, mistä on kyse, etteivät luule teidän pahoinpitelevän lasta ;-)), ja lapsi jatkaa uniaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Toinenkin mahdollisuus: oletko katsonut, onko lapsella puhkeamassa takahampaita? Tai onko korvatulehdus mahdollinen? Kipu heikentää unenlaatua, ja saattaisi olla taustalla tuossa öisessä heräilyssä. Kokeile antaa illalla ennen nukkumaanmenoa särkylääkettä normaali annos - jos se auttaa lasta nukkumaan, kyse voi olla sitten fyysisestä kivusta.
Eli ihan kaikkea ei tarvitse panna uhmaiän piikkiinkään.
Uhmaiästä voit lukea lisää mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
PS: sielläkin sanotaan näin:
"Pieni lapsi tarvitsee aikuisen vastuunottoa ja päätösten tekoa. Aikuinen päättää esim., milloin mennään nukkumaan, syödään ja lähdetään ulos tai neuvolaan. Ota lapsi tarvittaessa syliin ja pue haalari päälle. Lapsella ei ole turvallinen olo, jos hänelle sysätään liikaa valtaa ja vastuuta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos tuosta kauhukohtauslinkistä ja muista vinkeistä! Välillä on tuollaisia ollut, pitääkin seurata. Mutta viime yönä minusta lapsi oli hereillä ja tosiaan selitti raivoamisen lisäksi sitä että haluaa omaan sänkyyn ja viereen.
Pitääkin ottaa käyttöön tuo, että viereen saa tulla mutta huutaa ei saa.
Hampaat on kaikki jo puhjenneet läpi (kahdet takahampaat siis jo on), mutta en tiedä voisiko ne silti sattua. Korvatulehduksia ei ole koskaan ollut, kai se lapsi jotenkin korviaan haroisi jos siitä olisi kyse?
kiitos tuosta kauhukohtauslinkistä ja muista vinkeistä! Välillä on tuollaisia ollut, pitääkin seurata. Mutta viime yönä minusta lapsi oli hereillä ja tosiaan selitti raivoamisen lisäksi sitä että haluaa omaan sänkyyn ja viereen.
Pitääkin ottaa käyttöön tuo, että viereen saa tulla mutta huutaa ei saa.
Hampaat on kaikki jo puhjenneet läpi (kahdet takahampaat siis jo on), mutta en tiedä voisiko ne silti sattua. Korvatulehduksia ei ole koskaan ollut, kai se lapsi jotenkin korviaan haroisi jos siitä olisi kyse?
Kokeile edes sitä särkylääkettä, ei yhdestä "turhasta" annoksesta mitään haittaakaan ole, ja sillä saat sitten suljettua kivun pois vaihtoehdoista.
Noista yöllisistä kauhukohtauksista, että minulla kuopuksella oli niitä, tosin ei montaa samana yönä. Ja kohtauksen lopulla saattoi ihan vastaillakin huudon lomasta, mutta ei silti tainnut ihan olla "tolkuissaan".
-3-
älä palkitse raivoamisia sillä, että lohdutat noin pitkiä aikoja. Ja älä anna periksi niissä asioissa, mistä olet sanonut, että menee tietyllä tavalla.
Anna lapsen raivota, ei se siihen kuole. Ja kun sinä asennoidut asiaan juuri siten, että raivotkoon raivonsa pois, niin selviät itsekin ilman harmaita hiuksia.
Tuhmista asioista rangaistaan, vaikka jäähypenkillä, niitä ei palkita lohdutuksilla eikä niitä jätetä huomiotta.
Meillä nuo raivarit menee kausittain, eli välistä on useampi viikko rauhallisempaa. Saattaa myös olla, että esim. hampaiden tulo tekee lapsesta raivarialttiimman. Tai näin ainakin meillä. Parhaiten auttaa, että yrittää itse pysyä rauhallisena ja se, ettei anna lapsen pompottaa. Meillä poika ei enää niin paljon yritä juoksuttaa kun on huomannut, ettei jokaiseen pyyntöön ja käskyyn todellakaan reagoida. Joskus saattaa myös auttaa perinteinen harhautus. Eli kun raivari on alkamassa, niin viedään lapsi toiseen tilanteeseen ja tilaan.