Lue keskustelun säännöt.
Erityismuksu veti pultit taas...huoh
17.11.2012 |
Syötiin varttia vaille seitsemän runsas päivällinen pihveineen, jälkiruokineen jne. Yleensä päivällinen syödään viiden jälkeen ja iltapala arkisin seitsemältä tai vähän yli. Tänään mies kotiutui myöhään ja tein sen virheen, että venytin päivällistä- ajattelin että koska olimme heränneet, syöneet jne. myöhempään muutenkin, asia olisi ok. Eipä ollut.
Sauna oli valmis 19.20, lapsi alkoi kyselemään iltapalan perään. Hämmästyneenä muistutin että puoli tuntia sitten veti napansa täyteen ja että tänään ei syödä iltapalaa siksi. Sitten alkoivat nyrkit heilumaan, jalat polkemaan ja kurkusta pääsi niin eläimellistä ärinää, että vähän säikähdin. Käskin lapsen rauhoittumaan, meni. Hetken päästä menin sanomaan että nyt on pesuaika, yritti karkuun joten nappasin kädestä ja vedin vähän. Lapsi otti kiinni ovestaan ja pisti jarrut pohjaan, huusi minulle edelleen iltapalan tarpeestaan (nälkä ei ollut, jankkasi vaan että "aina" iltapala tähän aikaan jne.), joten totesin että hän ei tule pesulle vaan menee hampaidenpesulle ja suoraan nukkumaan. Mies kantoi rimpuilevan riehujan kylppäriin.
Joskus sitä toivoo, että tämmöinen yksi pieni poikkeus arjesta olisi mahdollista pian 6 vuotta täyttävän lapsen kanssa. Vaan ei. Aina tätä saatanan rutiinia aamusta iltaan, arjesta viikonloppuun ja lomalle. Yksikin liian "jännä" asia pilaa loppupäivän ja saisi olla ajatustenlukija, jotta ymmärtäisi ajoissa mikä se jännä asia tällä kertaa sitten on...
Kommentit (23)
olisit antanut sille sen iltapalansa. Mikä vika on rutiineissa? Itselläsikin niitä on takuulla.
Miltä tuntuisi, kun olet odottanut jotain rutiiniin kuuluvaa, esim. lehdenlukua tiettyyn aikaan, ja se viedään pois?
Inhimillisyyttä! Ja jos ei olisi jaksanut syödä, niin mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin varmaan antanut lapselle jotain syömistä, että saa "iltapalansa".
Sossun perimmäinen tarkoitushan on auttaa, ei olla se viimeinen oljenkorsi kun on jo liian myöhäistä. Että reippaasti voi kysyä millaista apua olis tarjolla. Nielet ylpeyttäsi ja annat muiden auttaa.
Joku banaani vaikka olisi varmaan riittänyt
ettet kokeneena ymmärtänyt antaa sitä iltapalaa.
6-vuotiaani reagoisi todennäköisesti aivan samoin kuin ap:n erityislapsi, jos venyttäisin nukkumaanmenoa noin myöhään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. jugurtti, banaani, voileipä...
Erityislapsille rutiinit OVAT tärkeitä. En kyllä nyt ymmärtänyt yhtään mikset antanut sitä iltapalaa.
esim. jugurtti, banaani, voileipä...
Erityislapsille rutiinit OVAT tärkeitä. En kyllä nyt ymmärtänyt yhtään mikset antanut sitä iltapalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksei iltapalaa voinut antaa?? Oisko se nyt ottanut sen viisi minuuttia lisää rutiinia sun iltaasi, jos leivän olisit lapsellesi väsännyt.. Se, että kyseessä on erityislapsi, ei musta mitenkään nyt oo se pointti tässä.
Meillä samanlainen tilanne, paitsi, että lapsi on jo 7v. Eikä siis minkäänlaista itsehillintää, saa ihan kauheita raivareita milloin mistäkin, koko ajan saa olla varuillaan ja kodin ilmapiiri on ahdistava. Ansiotyökin vie aika paljon aikaa ja energiaa, kuten myös taaperoikäisen kuopuksen hoitaminen, ja on todella rasittavaa ettei kotonakaan saa levätä, paitsi tietysti silloin kun lapset nukkuu - se onkin päivän paras hetki, kun saa ne nukkumaan.
Tekisi mieli rakennuttaa äänieristetty huone, ja paeta sinne. Tai lukita tämä esikoinen sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on erityinen ja ei-erityinen. Molemmat olisivat tehneet samalla tavalla. Lapset tykkäävät iltapuurosta, ja se kyllä menee alas, vaikka kuinka olisi juuri syönyt muuta. Väsynyt lapsi kiukuttelee mistä vaan. Jos iltatoimet ovat ongelmana, niin usein auttaa kun vie lapsen illalla ulos kunnolla liikkumaan ja sitten rauhoitutaan vaikka lukemaan kirjaa tms. ennen iltatoimia, ja valoja hämärämmäksi ja tv hiljaiselle. Tämä siis kaikenlaisille lapsille, toimii useimmiten.
Meillä samanlainen tilanne, paitsi, että lapsi on jo 7v. Eikä siis minkäänlaista itsehillintää, saa ihan kauheita raivareita milloin mistäkin, koko ajan saa olla varuillaan ja kodin ilmapiiri on ahdistava. Ansiotyökin vie aika paljon aikaa ja energiaa, kuten myös taaperoikäisen kuopuksen hoitaminen, ja on todella rasittavaa ettei kotonakaan saa levätä, paitsi tietysti silloin kun lapset nukkuu - se onkin päivän paras hetki, kun saa ne nukkumaan.
Tekisi mieli rakennuttaa äänieristetty huone, ja paeta sinne. Tai lukita tämä esikoinen sinne.
jos olisi jokin pieni iltapala annettu. Valtataistelulta haiskahtaa, niinkuin joku jo sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaisitteko itse syödä pihvipäivällisen, jälkkäreiden ym. päälle puolen tunnin päästä yhtään mitään? Lapsellani on paha taipumus syödä liikaa ja sitten oksentaa, ei tunne kylläisyyttä vissiin ihan normaalisti...kyllä, minä ihan oikeasti ajattelin, että uni tulisi paremmin täydellä vatsalla kuin ähkyssä. Valtataistelua en hakenut enkä mitään muutakaan konfliktia, ihan lapsen parasta ajattelin.
Onko lapsi psyykkisesti "sairas"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut viimeisen vuoden töissä aivan burn-outin partaalla, kuopuksella todettiin allergioita ja esikoinen riisti viimeisenkin hermon.
Kaiken tämän päälle huomasin olevani uudelleen raskaana...Toisaalta tekee ihan hyvääkin päästä hetkeksi irti tästä oravanpyörästä.
Tsemppiä ap.
Meillä samanlainen tilanne, paitsi, että lapsi on jo 7v. Eikä siis minkäänlaista itsehillintää, saa ihan kauheita raivareita milloin mistäkin, koko ajan saa olla varuillaan ja kodin ilmapiiri on ahdistava. Ansiotyökin vie aika paljon aikaa ja energiaa, kuten myös taaperoikäisen kuopuksen hoitaminen, ja on todella rasittavaa ettei kotonakaan saa levätä, paitsi tietysti silloin kun lapset nukkuu - se onkin päivän paras hetki, kun saa ne nukkumaan.
Tekisi mieli rakennuttaa äänieristetty huone, ja paeta sinne. Tai lukita tämä esikoinen sinne.
Minäkin olisin antanut pienen iltapalan..olisin ollut vain tyytyväinen kun lapsi syö noin paljon sillä meillä taistellaan ennemminkin siitä, kun 6v. ei söisi mitään muuta kuin jogurttia ja leipää.
Rutiinit on tärkeitä erityislapsilla ja juuri tuollaisten tilanteiden takia meillä ei KOSKAAN oikeastaan poiketa iltajutuista jos ei ole IHAN pakko.
TSemppiä, se on rankkaa, joka päivä ja ilta samaa, mutta se on vaan pakko. Mutta et ole ainut, jolla menee hermot.
Lapsella on todettu SI-häiriö, on motorista vaikeutta ja vaikeuksia säädellä tunteita. Olen paljon miettinyt sitä, miten tämmöistä lapsta pitää kasvattaa. Asiantuntijat sanovat, että rajoja pitää asettaa jne. Toisaalta sitä haluaa itse välttää turhia valtataisteluita. Milloin pitäisi olla tiukkana, ja milloin joustaa?
Ei ole helppoa, varsinkaan kun ympäristö koko ajan syyllistää, teki mitä tahansa.
Koita jaksaa ap. Hanki tietoa, kysy asiantuntijoilta konkreettisia neuvoja, älä lannistu.
Mä en olisi antanut iltapalaa, kun kerran juuri on syöty. Mun mielestä teit ap oikein. Toivottavasti saatte apua! Erityislapsista ei kyllä ole kokemusta, mutta rankkaa varmasti on. Rutiinit on tärkeitä, mut sekin on ihanaa, että huomaa lasten kasvaneen niin paljon, että yhden rutiinin voi rikkoa. Teillä tämä ei taida onnistua.
6-vuotiaani reagoisi todennäköisesti aivan samoin kuin ap:n erityislapsi, jos venyttäisin nukkumaanmenoa noin myöhään...
Puoli kahdeksalta on sinusta myöhään? Meillä 3v ja 4v menevät nukkumaan kahdeksan, puoli yhdeksän maissa. 2kk vauva nukahtaa yhdeksältä. Kamalaa.
kanssa ap voimia. Voi siirtymätilanteet! Ne on just sitä ja tää on niin tätä :D Tsemppiä :)
..olen alkanut harkita lastensuojelun alaiseksi joutumista ja sitä kautta tukiperheen hankkimista. Olen vältellyt sossua viimeiseen saakka, mutta enpä tiedä onko tämäkään fiksua että väkisin räpiköidään miehen kanssa kahdestaan eikä yhteistä aikaa ole juurikaan, ei päästä lomalle kahdestaan jne.