Erityismuksu veti pultit taas...huoh
Syötiin varttia vaille seitsemän runsas päivällinen pihveineen, jälkiruokineen jne. Yleensä päivällinen syödään viiden jälkeen ja iltapala arkisin seitsemältä tai vähän yli. Tänään mies kotiutui myöhään ja tein sen virheen, että venytin päivällistä- ajattelin että koska olimme heränneet, syöneet jne. myöhempään muutenkin, asia olisi ok. Eipä ollut.
Sauna oli valmis 19.20, lapsi alkoi kyselemään iltapalan perään. Hämmästyneenä muistutin että puoli tuntia sitten veti napansa täyteen ja että tänään ei syödä iltapalaa siksi. Sitten alkoivat nyrkit heilumaan, jalat polkemaan ja kurkusta pääsi niin eläimellistä ärinää, että vähän säikähdin. Käskin lapsen rauhoittumaan, meni. Hetken päästä menin sanomaan että nyt on pesuaika, yritti karkuun joten nappasin kädestä ja vedin vähän. Lapsi otti kiinni ovestaan ja pisti jarrut pohjaan, huusi minulle edelleen iltapalan tarpeestaan (nälkä ei ollut, jankkasi vaan että "aina" iltapala tähän aikaan jne.), joten totesin että hän ei tule pesulle vaan menee hampaidenpesulle ja suoraan nukkumaan. Mies kantoi rimpuilevan riehujan kylppäriin.
Joskus sitä toivoo, että tämmöinen yksi pieni poikkeus arjesta olisi mahdollista pian 6 vuotta täyttävän lapsen kanssa. Vaan ei. Aina tätä saatanan rutiinia aamusta iltaan, arjesta viikonloppuun ja lomalle. Yksikin liian "jännä" asia pilaa loppupäivän ja saisi olla ajatustenlukija, jotta ymmärtäisi ajoissa mikä se jännä asia tällä kertaa sitten on...
Kommentit (23)
tukiperheeseen. Käyttäkää sitä oikeuttanne. Kerran kuussa viikonloppu ilman erityislasta auttaa kummasti jaksamaan taas arjen rutiineja.
Sanon tämän kaikella rakkaudella erityislapsia kohtaan. Fakta vain on se, että rankkaa on, ellei mistään saa välillä apua.
Aiheesta ei sitten kannata alkaa puhua perheiden kanssa, joissa vain normaaleja muksuja - he eivät ymmärrä miksi kukaan haluaisi olla vain yhdestä lapsestaan erossa toisinaan.
Lapsen on joskus pikkuisen totuttava siihen että kaikki ei ole niin kellotettua. Tällainen kellottaminen on mahdollista vain jos kaikki muu elämä unohdetaan ja aikataulut sujuu erityislapsen pillin mukaan.
Oikea elämä ei ole sellaista. Mitä jos vaikka tulisi sairaaksi eikä jaksaisi tehdä päivää tuollaisen rytmin mukaan kellontarkasti. Sairauden lisäksi pitäisi jonkun vaatimuksiin suostua ja palvella häntä koska hän on tottunut johonkin.
Eli olisi pitänyt selittää monta kertaa että tänään toimitaan erilailla niin lapsi olisi pystynyt käsittelemään asiaa ja sopeutumaan pikkuiseen rutiinin muutokseen. Ehkä, aina ei sekään toimi.