Suositelkaa lapsiperheelle (alle 9 v. tyttöjä 2 kpl) sopivaa koirarotua!

lapsirakas, leikkisä, ei vaadi kauheaa kuria ja älyttömästi virikkeitä...keksii virikkeitä itsekin.

asutteko maalla, taajamassa,

onko pihaa, laitatteko tarhan..?

Moni asia vaikuttaa.

Spanieleista, paimenkoirista ja noutajista löytyy useita rotuja, mitkä helppo hoitaa ja tulee lapsiperheissä juttuun.

Spanieli (tosin osalla huomattavia spanieleista sairauksia)

sohvaperuna, jaksaa pitkätkin lenkit tarvittaessa, mutta ei "vaadi" hurjaa liikuntaa. Lapsivarma nallekarhu. Rotikka on äiti, isä?. Meillä oli iso karhukoira kun olin pieni, hyvin meni pph perheessä sekin.



Tiibetinspanieli menis pienemmistä koirista, etsit sellaisen "urheilumallin" eikä mitään näyttelykoiraa. Eivät ole mitään "pikkuräksyjä" yleensä, vaan ison koiran sielu pienessä ruumiissa.



Labbis tai kultainennoutaja varmaan ne "perinteiset".

pihaa n. 1900 m2. Taajama-alueella.



Olen itse miettinyt cockerspanielia esimerkiksi. Muita vaihtoehtoja mitä on tullut mieleen on esim. borderterrieri. Naapurissa labbisuros ja vaikka on tosi kiltti ja ihana, hieman liiankin innokas tapaus :). Lapsia kohtaan on kyllä ollut kiltti.

ja tiibetinspanieli ovat myös käyneet mielessä!

Meillä on labradorinnoutaja, nyt 13 vuotias rauhallinen vanha rouva, jota meidän 7-vuotiaskin voi lenkittää.



Mutta oli varsinainen tarmonpesä elämänsä 2 ensimmäistä vuotta. mikään toiminta ei riittänyt ja olisi vienyt lapsia hihnan päässä ihan mennen ja tullen. Meillä ei ollut vielä lapsia silloin ja kun eka syntyi, niin koirakin oli jo 6 vuotta.



Siis tosi kiltti koira oli aina, mutta vaati todella paljon toimintaa sekä koulutusta kaksi ekaa vuotta ihan taukoamtta. Eikä ollut helppo kouluttaa, jos vaikka vertaa aikaisempaan sakasanpaimenkoiraan.

on kyllä todellinen tarmonpesä! Tyttö 8 v. haluaisi kovasti ulkoiluttaa sitä, ja pienempänä onnistuikin, mutta nyt n. 1-vuotiaana vetää niin kovaa, ettei tule mitään. Koira on kyllä lapsia kohtaan aivan mielettömän kiltti. Hyppii aikuisten päälle, mutta lasten päälle ei koskaan oo hyppinyt. Sitä koiraa on kiittäminen, että meidän nuorempi tyttö 6 v. pääsi koirapelostaan.



Mutta tää tapaus on vähän rasittavakin toisaalta, kun oikeasti hakee kaiken maailman tavarat ihan taukoamatta ja jotain on koko ajan suussa :). Tietty vielä pentumaisuuttakin, mutta oliskohan noutajille jotenkin tyypillistä käytöstä? Haluaisin sellaisen koiran, joka sisällä ollessa nyt olisi _vähän_ rauhallisempi. En tiedä, onko sellaisia rotuja ylipäänsä?

Kiitos vinkistä, täytyy googletella siitä tietoa lisää.



Tuntuvat jotenkin symppiksiltä koirilta. Ja karvakin varmaan aika helppohoitoinen, luulisin (?).

Pieni koira, helppo käsiteltävä. Sosiaalinen luonne, pitää ihmisistä, ahne = helppo kouluttaa perusasiat.



Pärjää pienillä 1-2 km lenkeillä, mutta jaksaa myös hyvin 6-8 km:n lenkkejä. Metsässä en tosin uskaltaisi päästää irti. On hieman itsepäinen, ja vaikka tottelee kyllä, totteleminen tapahtuu joskus pienellä viiveellä, ja se viive voi olla kohtalokas. Siksi emme koskaan pidä irti.

Sellainen kompaktin kokoinen, hyväntuulinen ja myönteinen. Karva on kyllä helppohoitoinen, mutta sitä lähtee enemmän tai vähemmän kaiken aikaa. Ei vaadi tiheää pesua, tuon meidän vuosikkaan olen tähän mennessä pessyt kahdesti kokonaan, muuten vaan tassuja ja mahanalusta suihkutellut. Ja harjaamista/kampaamista sitten vaan muuten.

Terriereistä rauhallisin, ihana kaveri. Täytyy kyllä sitten 2-3 kk välein nyppimällä trimmata. Tämän pluspuoli on, ettei sitten tiputa karvaa muualla kuin trimmipöydällä. Karkea turkki ei myös juuri kaipaa kampaamista ja on hyvin likaahylkivä.

joo, on tyypillistä noutajille, että niillä on suussa koko ajan jotain, koska ne "noutaa" eli se on niiden käyttötarkoitus.



mun ystävän vanha corgi oli tosi kova näykkimään nilkkoja ja niin tuntuu olevan tää uusikin, en tiedä onko se joku rotuominaisuus vai onko niille sit vaan sattunut kaksi sellaista yksilöä. ja kova haukkumaan.

Ihanan suloinen koira mutta vaatii selkeät jämkät rajat ja paljon tekemistä. Meillä on paimenkoira ja cockeri ja tosiaan tuo jälkimmäinen vaatii monta kertaa enemmän tekemistä. On kyllä kiltti ja lapsirakas.



Miten olisi joku keskikoinen paimenkoira? PON? Schapendoes? Ovat sellaisia koko perheen koiria ja pysyvät aina matkassa. Osa tosin voi olla vahtiviettisiä. Tai sitten kultainen noutaja. Se ainakin on varma valinta.

Tai ainakin niiden kouluttamiseen pitää sitten panostaa, ovat aika itsepäisiä yleensä.

eikä suomen lapinkoira. Opetelkaa kirjoittamaan.

mites joku muu noutaja novascotin?

Toki olisin itsekin ulkoilutusressuilla mukana, mutta että olis sellainen koira, ettei vetäisi ihan järjettömällä voimalla.



Entä länsigöötanmaanpystykorva? Sitäkin oli jossain kehuttu.



Pitää tsekata noita mainitsemianne rotuja, kiitos!



Ap

Suosittelen ranskanbulldoggia. Ranskanbulldoggi on rauhallinen ja lapsirakas rotu. Se ei vaadi paljoa liikuntaa, mutta jaksaa lenkkeillä pitkiäkin lenkkejä. Ranskis ei ole herkkähaukkuinen. Turkki on helppohoitoinen.

Mä sanon kyllä, että ota Griffon. Ihana, pieni, symppis koira. Rakastaa lapsia, seuraa joka paikkaan. Leikkii kaikki leikit niiden kanssa, istuu nukenrattaissa, leikkii eläinlääkäri-leikissä mukana jne jne. Siis itse menee, ei väkisin kukaan ota :) ei oo tehnyt yhtään pahaa, ei pureskele, haukkuu jos joku ovikelloa soittaa, ei muuten.

karvaa ei lähde, eri muunnoksia 3, joista 2 nypittäviä. Mitäs vielä.. Jaksaa pitkiäkin lenkkejä, mutta ei ollenkaan mikään höyrypää. Vesisateella ei tykkää lenkkeillä.