Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äidit ja isät, oletteko koskaan..

Vierailija
23.08.2012 |

..katuneett lasten hankintaa?

..vihanneet lastasi?

..tönäissyt lastasi?

..huutanut taaperolle?

..ollut liian kovakourainen?



Rehellisesti!

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä kaikkiin.

Vierailija
2/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen raivonnut lapselleni ja pelotellut häntä, hänen ollessaan alle kaksivuotias.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ole katunut lasten hankintaa koskaan.

En ole vihannut koskaan lastani mutta suunnatonta ärtymystä olen tuntenyt lukemattomia kertoja.

Olen tönäissyt lastani.

Olen huutanut taaperolle.

Olen ollut liian kovakourainen.



Maiju

Vierailija
4/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

viimeiseen tarkennus: on ollut tilanteita joita olen jälkeen päin miettinyt, olisin ehkä voinut toimia rakentavamminkin. Kyse siis erityislapsen jumitilanteista, joissa olen voinut nostaa lapsen fyysisesti pois esim omaan huoneeseen rauhoittumaan tms.

Vierailija
5/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koskaan en ole lapsiani katunut, en sekuntiakaan.



En ole lyönyt, mutta olen joskus raivopäissäni ollut liian kovakourainen, esim, jos taapero on heittäytynyt veteläksi keskellä autotietä tai muussa ikävässä tilanteessa ja olen väkipakolla joutunut roudaamaan lapsen pois.



Samoin olen joutunut muutaman kerran survomaan lapsia aika kovakouraisesti, kirosanojen saattelemana, turvaistuimeen, kun on ollut raivari päällä ja meillä hirveä kiire esim. töihin tai kouluihin.



Ongelmani on lähinnä sanallinen raivoaminen, ei väkivaltaisuus. Kiroilen ja ärjyn pää punaisena, jos minua ei totella. En tietenkään aina, joskus vain, mutta en haluaisi ärjyä silloinkaan. Huutamista tuskin pystyy täysin välttämään koskaan, mutta sellainen itkunsekainen väsymysraivari äidiltä tuskin on kovin kasvattava kokemus...



Hoidan lapset pitkälti yksin, koska mies joutui pakon edessä reissutöihin patiksi vuodeksi ja pinna on ollut äärimmäisen kireällä. Mies tulee takaisin pysyvästi tänä syksynä, onneksi!! Arki helpottuu huomattavasti ja omaa aikaa saa enemmään oman pään lataamiseksi. Olen aina paljon rauhallisempi ja kärsivällisempi, kun on toinen ihminen vieressä vastuuta jakamassa.



Olen pyytänäyt kyllä anteeksi, jos olen ollut liian äksy tai kovakourainen ja olemme keskustelleet asiasta, esim. väsymyksestä ja siitä, että minun on vaan pakko saada kaikki valmiiksi ennen esim. kouluunlähtöä ja silloin lasten temppuili tekee minut vihaiseksi. Olen jopa mennyt itsekin "jäähylle" rangaistukseksi, jos olen ollut kovin paha.

Vierailija
6/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en

en

kyllä

kyllä

kyllä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

..katuneett lasten hankintaa? Ei, miettinyt joskus millaista olisi ilman lapsia.

..vihanneet lastasi? Ei, joskus ollut lähellä.

..tönäissyt lastasi? Olen :(

..huutanut taaperolle? Olen.

..ollut liian kovakourainen? Olen



Vierailija
8/8 |
23.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkiin ei.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kaksi