mies pyytää jatkuvasti apua lastenhoidossa, hermot menee

oli kolme päivää reissussa, palasi kotiin ja mitään ei pysty täysin itsenäisesti tekemään. Sanoin, etten enää jaksa. en kertakaikkiaan jaksa tuota marttyyriasennetta, kun vaikuttaa että jos hieman joutuu lasta sylissä kantamaan "aijai, selkä kipeä" tai aina vaipanvaihdon yhteydessä on jokin huonosti (kuten pyllypyyhe väärässä paikassa tms "hei voitko tulla auttamaan?... aaargh!



Mitä vittua teen tuon kanssa? Jaksan melkeen paremmin yksinollessani kuin tuota valitusta kuunnellessa.