Onnellinen työtön!

Siinä mielessä olen onnellisessa tilanteessa, että kevään ajaksi on taas määräaikainen pätkä tiedossa. Ansiosidonnaisia korvauspäiviä riittää vielä mukavasti, ja kesän saa olla taas vapaalla.



Etu sekin, että tällaisessa maalaistalossa on aina jotain puuhaa työttömällekin, eli ei tarvitse vain nukkua koko päivää.

ansiosidonnaista jäljellä pitkälti yli vuoden. Minulla myös jatkuvasti puuhaa, missäpä lapsiperheessä ei olisi. Ennen koululaisten kotiin tuloa ehdin imuroida, pestä pyykkiä, leipoa, tehdä ruokaa ja joskus luen, maalaan, kirjoitan, käyn kirpputorilla tai kävelyllä. Ihan kelpo elämää, mutta olen onnekas, sillä minusta kotityötkin tuntuu mukavilta. Mutta ehkäpä näin on siksi, että minulla oli ne viimeiset vuodet tuolla työelämässä niin raskaita, että moni lähipiiristäkään ei tiedä kuinka vaikealta ja kuluttavalta minusta se silloin tuntui.Eli minulle ei työelämä tuntunut antavan enää mitään kun oli ainainen taistelu oman terveyden ja työpaikan esimiehen kohtelun kanssa. Nyt kun asiasta on jo vähän aikaa, alan taas toiveikkaana katsella työpaikkoja ja odotan innolla opiskelujeni alkua, mutta ennen kaikkea nautin ihan joka päivästä!AP

todellakaan nauttinut olostani! Minua stressasi töiden saaminen, sekä se fakta, että mitä kauemmin olet työttömänä, sitä hankalampaa on päästä takaisin töihin. Onneksi työllistyin 2kk jälkeen erääseen suureen Ict-alan firmaan ja siellä olen tyytyväisenä edelleen.

aloitan opinnot ja siinä mielessä en ole sitten enää pyrkimässä työelämään suoraan työttömyydestä, vaan suoraan opinnoista, joten en usko että työllistymiseni olisi mitenkään siitä kiinni, että olen hetken ennen opintoja työttömänä. Mutta tuohan n ihan omasta aseteesta kiinni, minulla nyt takana sellaisia vastoinkäymisiä, etten ihan helposti stressaannu ja huomasin että näiden vaikeuksien myötä oma asenteeni muuttui täysin. Lähinnä luovuin suorituskeskeisyydestä, vertaamisesta muihin, turhasta kiltteydestä ja näin kuuluu tehdä-asenteesta, mutta luovuin myös turhasta kuluttamisesta, kilpailemisesta, voivottelusta, kiireestä. Ja sain vahvasti tunteen siitä, että elämä kyllä kantaa!

aloitan opinnot ja siinä mielessä en ole sitten enää pyrkimässä työelämään suoraan työttömyydestä, vaan suoraan opinnoista, joten en usko että työllistymiseni olisi mitenkään siitä kiinni, että olen hetken ennen opintoja työttömänä. Mutta tuohan n ihan omasta aseteesta kiinni, minulla nyt takana sellaisia vastoinkäymisiä, etten ihan helposti stressaannu ja huomasin että näiden vaikeuksien myötä oma asenteeni muuttui täysin. Lähinnä luovuin suorituskeskeisyydestä, vertaamisesta muihin, turhasta kiltteydestä ja näin kuuluu tehdä-asenteesta, mutta luovuin myös turhasta kuluttamisesta, kilpailemisesta, voivottelusta, kiireestä. Ja sain vahvasti tunteen siitä, että elämä kyllä kantaa!

ja perheen elättämisestä, joten aivan turhaa höpinää tuollainen.

todellakaan nauttinut olostani! Minua stressasi töiden saaminen, sekä se fakta, että mitä kauemmin olet työttömänä, sitä hankalampaa on päästä takaisin töihin. Onneksi työllistyin 2kk jälkeen erääseen suureen Ict-alan firmaan ja siellä olen tyytyväisenä edelleen.

Työttömänä toista kuukautta ja tämä on kamalaa. Mielessäni pyörii myös muut masentavat ajatukset omasta surkeudesta ja huonommuudesta.

säästöjä palkoistani, ei paljoa, mutta minulle riittävästi, jotakin 4 tonnin verran, ja lisäksi saan ansiosidonnaista kohtuullisesti. Mutta kaiken oleellisinta on ei ne suuret tulot, vaan todella pienet menot! Enkä ole jäänyt ilman mitään mitä todella tarvitsisin! Mutta myönnän, että olen paljon tarkempi rahoistani kuin silloin kun kävin töissä. Ja todellakin haluan vielä elämäni aikana takaisin työelämään, mutta kaikesta oppineena, en tee töitä enää oman hyvinvointini menetyksen uhalla, mikään työ ei ole sen arvoista!AP

säästöjä palkoistani, ei paljoa, mutta minulle riittävästi, jotakin 4 tonnin verran, ja lisäksi saan ansiosidonnaista kohtuullisesti. Mutta kaiken oleellisinta on ei ne suuret tulot, vaan todella pienet menot! Enkä ole jäänyt ilman mitään mitä todella tarvitsisin! Mutta myönnän, että olen paljon tarkempi rahoistani kuin silloin kun kävin töissä. Ja todellakin haluan vielä elämäni aikana takaisin työelämään, mutta kaikesta oppineena, en tee töitä enää oman hyvinvointini menetyksen uhalla, mikään työ ei ole sen arvoista!AP

asuntolainan lyhennyksiin, joten eipä paljoa huvittaisi työttömänä olla..

pystyn elättämään perheeni. Mutta asumiskustannukset ja menot ovat sellaiset, että pystyn ne hoitamaan! Mieheni on melko tavallisessa työssä, saa ehkä vähän keskivertoa parempaa palkkaa, muttei mitään huikeita tuloja. Ihan hyvin pärjätään, pitkälti kyllä omista valinnoista kiinni, miten kulutuksensa hoitaa. Eri juttu kyllä varmaan on jos asuisi pk-seudulla, siellä varmaankin kohtuuttoman kallista, se myönnettäköön! AP

säästöni kattaisivat ainakin puolen vuoden lainat, mutta en ole joutunut kertaakaan ottamaan säästöistäni sitä varten rahaa. On sitten onneksi sen verran pienet asumiskulut näemmä. AP

Sinunkaltaisesi ihmiset osaavat iloita toisten puolesta! Onhan tämä välillä ihanaa joutenoloa, mutta kyllä minulla on paljon tekemistäkin, autan naapurustossa asuvaa vammaista ja otan ilolla vastaan muidenkin perheiden koululaisia iltapäivisin. Kyllä tämä on hyvin arkikeskeistä ja sisältörikasta elämää monella tapaa, olen tilanteestani aidon iloinen ja tyytyväinen, ennen kaikkea olen läsnä läheisilleni ja se antaa paljon! AP

kun ansiosidonnainen loppuu. Sen jälkeen ei paljon maksella yhtään mitään, jos ja kun työpaikkaa ei vain löydy tai ei kelpaa enää mihinkään töihin. Kerron ihan omasta kokemuksesta.