Huostaanotosta selvinnyt Sami Isoniemi. Nykyisin poliisi.

asennoitumisesi tuntuu aika loukkaavalta.





Eiköhän meitä ole aika paljonkin, lapsena huostaanotettuja, jotka elävät normaalia elämää. Ei se voi olla niin ihmeellistä.

Ajattelen pelkästään hyvää. Sitä että ihminen, jolla on huonot lähtökohdat selvityy elämässään ja antaa sille selvitymiselle vielä kasvot. Auttaa muita esimerkillään.



ap

Ikäänkuin se huostaanotto olisi aiheuttanut ongelmat. Eiköhän se huostaanotto ole yleensä se pelastava tekijä. Ja tosiaan useimmat huostaanotetut selviävät ja hankkivat ammatin ja elävät ihan tavallista elämää.

Huostaanotot ovat räjähtäneet käsiin vuosikymmenessä. Huostaanotettuja alaikäisiä on Suomessa on 18000 se on todella paljon jos vertaa että vankeja on Suomessa vain nelisen tuhatta.



Näitä huostaanottoja sattuu nykyään ihan tavallisillekin perheille, kun kunnilla ei ole rahaa ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön, mutta huostaanotoissa on valtioin piikki auki. Lapsiperheiden kasvavan köyhyyden lisäksi, esim. koulujen kerho- ja harrastustoiminta on ajettu alas jo 90-luvun lamassa, eikä sitä ole koskaan palautettu.



Kuntien linja tuntuu olevan että säästetään huostaanottoon asti.

Ei välttämättä ole hyvä lähtökohta omalle työlle, jos auttaa sen takia että itse on joutunut lapsena kohtaamaan pahoja asioita.



Silloin voi ottaa työn liian henkilökohtaisesti ja palaa loppuun.

Katsoin tv:sta Samin esiintymisen. En voinut kuin muuta kuin ihastella! Mies puhui hyvin asiantuntevasti. Hän oli työstänyt taustastansa hyvin ja sitä kautta kykeni erottamaan poliisin työssä kohtaamansa tilanteet erillään omista varhaisista kokemuksitaan. Tämä ei ole todellakaan selvää selvää auttajille, vaikka tultaisiin nk. normaaleista perheistä! Samilla on tulevaisuutta muunakin kuin rivipioliisina! Toivon hänelle rohkeutta opiskella ja luottaa itseensä. Hänenlaisiaan suomenmaassa tällä hetkellä tarvitaan.

Näin kirjoitti lastensuojelutyötä 25 vuotta tehnyt psykoterapeutti.

Olet selviytyjä Sami ! Kaikkea hyvää elämääsi!