Lue keskustelun säännöt.
Voi että kun taas itkettää kun luen noista taitavista ja normaaleista parivuotiaistanne
01.03.2012 |
Omani sanoo, siten että juuri ja juuri ymmärtää, noin 20 sanaa. Ollaan oltu ahkeria lukijoita, ei painostettu, mutta luettu paljon ja muutenkin normaaleja välittäviä vanhempia. Silti, en ole kertaakaan vielä kuullut lapseni suusta mitään, mikä kertoisi hänen persoonastaan. Ja hän on jo 2v ja 8kk.
En ole kuullut, että "äiti tykkään susta". En ole kuullut, että mikä on hänen lempiruokansa. En ole kuullut mitään ajatuksia. En tiedä hänestä mitään.
Itkettää taas niin helvetisti. Mitä helvettiä olen tehnyt väärin ja miksi en saa nauttia lapseni ajatuksista, miksi en saa kuulla hänen puhettaan, miksi en saa tietää mikä mennyt tarhassa hyvin ja miksi hän ei kysy "miksi, missä ja milloin". PALAN halusta keskustella hänen kanssaan.
Ette tajua kuinka onnellisia olette kun lapsenne puhuvat!
Ja tätä voi jatkua vaikka vuositolkulla vielä. Sittenkin on ilmeisesti sitten tiedossa koulunkäyntiongelmat tai muuta, jos tulee päälle sitten jonkinasteinen lukihäiriö. Olen täysin epäonnistunut paska äiti. Menetän joka päivä mahdollisuuden oppia lapsestani jotain, kuulla miten päivä on mennyt. En tiedä. En tiedä jollei tarhatäti vaivaudu kertomaan pari sanaa. Kun itkettää, en tiedä miten korjata tilannetta, kun lapsi ei osaa puhua.
Kommentit (45)
Omalla kustannuksella varmaan joudut sen tekemään, mutta voisi vauhdittaa asioita nopeastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kannata keskittyä siihen mitä lapsi ei osaa vaan siihen, miten hän ilmaisee itseään muuten kuin sanoin.
t. kahden erityislapsen äiti
Tiedän tosi monta lasta, jotka ovat alkaneet puhua vasta 3-vuotiaana, mutta sitten onkin juttua riittänyt kyllästymiseen saakka :)
Tänne nyt kirjottaa ne ylpeet mammat.. Mutta lapset kehittyy niin omaa tahtia.. Kun aika kulkee niin kuulet kyllästymiseen saakka lapselta noita asioita.. Pää pystyyn;)
Tiedän tosi monta lasta, jotka ovat alkaneet puhua vasta 3-vuotiaana, mutta sitten onkin juttua riittänyt kyllästymiseen saakka :)
Kyllä se puhe sieltä vielä tulee:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai ottaako muuten kontaktia, elein, katsein jne mutta jostain syystä vain hitaammin oppimassa puhumaan?
Jaksamisia, tuon ikäistä varmaan vaikea diagnosoida ja kun ei itse puhu mutta varmasti tulevaisuudessa saat kommunikoida lapsesi kanssa, jos hän ei jostain fyysisestä syystä voi puhetta tuottaa niin viittomakielellä sitten ainakin.
Et ole voinut asialle mitään. Mitä ne neuvolassa on sanoneet? Entä päiväkodissa?
Kyllä sinä tiedät lapsestasi yhtä ja toista ilman puhuttua kieltäkin. Lapsi varmaan kuitenkin toimii, ilmeilee ja reagoi sinun puheeseesi ja toimintaasi. Oletko ajatellut, viittooko lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapsi oppi hitaasti puhumaan, mutta koska me olimme yhdessä päivät, mä tiesin tismalleen mitä se haluaa. Jos se on tarhassa, miten vitussa voisit oppiakkaan tuntemaan lapsesi?
Olet idiootti. Lapsesi väärinymmärretty!
Voi kun toivon hirveästi että lapsellasi olisi vain puhe hiukan myöhässä. Omassa tuttavapiirissäni tällaisia lapsia on ollut muutamia ja heistä on kasvanut oikein ihania ja terveitä lapsia. Sinä et ole epäonnistunut vaan paras äiti omalle lapsellesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on passiivinen neuvola, pyydä itse päästä jo puheterapeutin arvioon.
Minun tyttöni on autistinen, kuntoutus loitettiin 3-vuotiaana. Nykyäänkin hän on oma erikoinen itsensä, mutta pulisee kuin papupata.
mun lapsi oppi hitaasti puhumaan, mutta koska me olimme yhdessä päivät, mä tiesin tismalleen mitä se haluaa. Jos se on tarhassa, miten vitussa voisit oppiakkaan tuntemaan lapsesi?
Olet idiootti. Lapsesi väärinymmärretty!
No huhhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole autismia tai muutakaan vammaa. Puheenviivästymä, ollaan juuri aloitettu puheterapiaa, mutta jäänee vain perus "kolmeen selvityskäyntiin ja seurantaan", sillä lapsi ymmärtää kaiken puheen, leikkii normaalisti ja ottaa kontaktia. Ei vain puhu.
Olen pahoillani, että vuodatan, mutta kun kuulee ystävien samanikäisiltä jo miltei satujen kerrontaa, ja omani ei tosiaan osaa sanoa edes "mummi", niin oloni on vain täysin tyhjä.
Hän viittoo vain osoittaessaan haluamiansa esineitä, ei muutoin. Hän tulee ottamaan kädestä ja vie haluamansa esineen luo, jos on etäällä.
Ollaan yritetty olla ymmärtämättä, ei mitään reaktiota, lapsi vain luovuttaa sitten.
olet ihan väärillä urilla (jos saan sanoa suoraan).
Kommunikaatio on niin paljon muutakin kuin puhetta, se on eleitä, ilmeitä, tekoja. Ihan varmasti tiedät mikä on lapsesi lempiruoka ja tykkääkö hän kirahveista enemmän kuin leijonista!
Varmasti tiedät myös miten lapsesi tykkää leikkiä (onko legoilla rakentelija, leikkipuiston hirmuvillitsijä uhkarohkeine temppuineen, lukutoukka, vetäytyvä, urheilija, koomikko... )
Anna sen puheen odottaa ja keskity siihen muuhun kommunikointiin. Tärkeintä on kommunikointi itsessään, ei sen muoto.
Ja rauhoitu, nauti tästä päivästä, lapsesi lapsuuden tästä hetkestä. Olet äiti, se on ihan mahtava asia elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi sanoo sanan väärin, kannattaa sanoa sana oikein, että "ai haluatko kilpikonnan" tms
kommunikoihan lapsi vaikka kuinka kun haluaa jakaa asioita kanssanne näyttämällä asioita. Myös kuvakorteista voisi olla apua, niitä saa puheterapeutilta.
koska se on yhtä kaoottista hulinaa. Olisit kotona.
koettu on ja meillä se papupatamaisuus alkoi 3,5v iässä, sai myös motoriikkaan toimintaterapiaa, nykysin on reipas koululainen, jonka ekaluokan ope ei meinannu uskoa, että lapsi ollut puheterapian tarpeessa kun osasi lukea ennen koulua ja muutenkin verbaalinen ilmaisu on lapsen paras laji.
Ymmärrän tuskasi, mutta pelko pois, kyllä se vielä iloksi muuttuu :)
Poikani puhui 1-vuotiaana monta monta sanaa, 1 v 5 kk pitkiä lauseita. Jep, olin ylpeä.
Nyt sama kaveri on 9-luokkalainen, koulu on mennyt ihan vaihtelevasti, mutta ne monet kaverit, jotka eivät sanoneet 2-vuotiaana sanaakaan, menevät lukioon jaovat pärjänneet koulussa loistavasti. Oma poikani menee ammattikouluun eikä missään nimessä päjrää lukiossa.... joten rauhoitu, ja anna lapsesi kasvaa ja kehittyä :)
mun lapsi oppi hitaasti puhumaan, mutta koska me olimme yhdessä päivät, mä tiesin tismalleen mitä se haluaa. Jos se on tarhassa, miten vitussa voisit oppiakkaan tuntemaan lapsesi?
Olet idiootti. Lapsesi väärinymmärretty!
Millonkahan sinä opit ilmaisemaan itseäsi?
Esikoiseni oppi myöhään puhumaan, ja jälkikäteen olen miettinyt, miten olen tullut toimeen hänen kanssaan... Kaksi seuraavaa kun oppivat puhumaan ajoissa, niin arki oli ihan toista.
Mutta itseään ei saa syyllistää, lapset kehittyvät eri tahtiin.
Tuolla linjalla jos jatkaa, niin tulee sitten jatkuvasti tilanteita, jotka itkettää. Lapset kun oppivat eri aikaan lukemaan, luistelemaan, uimaan jne. Niin kuin joku jo kirjoitti, täytyy iloita siitä mitä on, eikä murehtia sitä mikä puuttuu, eikä varsinkaan verrata toisiin.
Onko lapsellasi jokin vamma, joka nyt aiheuttaa noin synkän mielialan, vai miksi noin suret?