Lue keskustelun säännöt.
Voi että kun taas itkettää kun luen noista taitavista ja normaaleista parivuotiaistanne
01.03.2012 |
Omani sanoo, siten että juuri ja juuri ymmärtää, noin 20 sanaa. Ollaan oltu ahkeria lukijoita, ei painostettu, mutta luettu paljon ja muutenkin normaaleja välittäviä vanhempia. Silti, en ole kertaakaan vielä kuullut lapseni suusta mitään, mikä kertoisi hänen persoonastaan. Ja hän on jo 2v ja 8kk.
En ole kuullut, että "äiti tykkään susta". En ole kuullut, että mikä on hänen lempiruokansa. En ole kuullut mitään ajatuksia. En tiedä hänestä mitään.
Itkettää taas niin helvetisti. Mitä helvettiä olen tehnyt väärin ja miksi en saa nauttia lapseni ajatuksista, miksi en saa kuulla hänen puhettaan, miksi en saa tietää mikä mennyt tarhassa hyvin ja miksi hän ei kysy "miksi, missä ja milloin". PALAN halusta keskustella hänen kanssaan.
Ette tajua kuinka onnellisia olette kun lapsenne puhuvat!
Ja tätä voi jatkua vaikka vuositolkulla vielä. Sittenkin on ilmeisesti sitten tiedossa koulunkäyntiongelmat tai muuta, jos tulee päälle sitten jonkinasteinen lukihäiriö. Olen täysin epäonnistunut paska äiti. Menetän joka päivä mahdollisuuden oppia lapsestani jotain, kuulla miten päivä on mennyt. En tiedä. En tiedä jollei tarhatäti vaivaudu kertomaan pari sanaa. Kun itkettää, en tiedä miten korjata tilannetta, kun lapsi ei osaa puhua.
Kommentit (45)
Minulla on lähipiirissä näitä neropatteja kaksivuotiaita, jotka ovat niin kehityksessä edellä että!
Siis muksujen vanhempien mielestä. ;) Useimpien puhe 2- vuotiaina on pelkkää muminaa, mutta vanhempien mielestä vekarat puhuvat kuin vettä vaan ja sanavarasto on ainakin 1000 sanaa. Itse parhaimmillaan kuullut näiltä ihmelapsilta vain kahden sanan lauseita ja arvioisin sanavaraston käsittävän vain noin 20 sanaa.
Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä lukee.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan yritetty olla ymmärtämättä, ei mitään reaktiota, lapsi vain luovuttaa sitten.
Tässä teet PAHAN virheen. Lapsi lannistuu, luovuttaa eikä yritäkään kommunikoida. Puhumaan oppimista avittaa parhaiten se, että ymmärrät, mitä hän sinulle haluaa kertoa, tulee se sitten sanoin tai elekielellä.
Teillä eivät varmaankaan ole tukiviittomat käytössä? Ne voi ja kannattaakin ottaa käyttöön jo ennen kuin puheterapeutti käskee.
Puhuminen on vain niin ihanaa! Mutta toisaalta, ehkä teillä muu kommunikointi toimii sitäkin paremmin. Onko lapsellasi paljon eri ilmeitä? Meillä, (2 vuotias) on esim. ota mut kiinni-ilme, ja leikitään piilosta-ilme ja monia muita. Se sanaton yhteys on ihanaa myös!
Puhuminen on vain niin ihanaa! Mutta toisaalta, ehkä teillä muu kommunikointi toimii sitäkin paremmin. Onko lapsellasi paljon eri ilmeitä? Meillä, (2 vuotias) on esim. ota mut kiinni-ilme, ja leikitään piilosta-ilme ja monia muita. Se sanaton yhteys on ihanaa myös!
Pitää sitten hehkuttaa "en ymmärrä" = "olet väärässä" ideologiaa. Mitä sait tästä kommentista? Tuliko hyvä mieli? Sinä et ymmärrä, se on sinun tyhmyyttäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on varmasti jollain muulla alueella edellä ikätovereitaan ja tämä alue voi tulla ilmi sitten vähän vanhempana. Hän voi olla matemaattisesti, liikunnallisesti, musikaalisesti tai taiteellisesti lahjakas, nyt vaikkapa esimerkkeinä.
Ei kielellinen lahjakkuus ole mikään mittari, ja eipä tuo puhumattomuus itse asiassa edes kerro välttämättä, etteikö hän voisi olla kielellisesti lahjakas, hänhän voi vanhempana olla vaikka kuinka hyvä kirjoittaja, vaikkea puhuja-tyyppi olisikaan. :)
Mutta harjoiteltiin yhdessä kuvakortteja, lauluja, sormileikkejä ja leikkiessä erityistä huomiota kiinnitettiin ääniin. "auto peruuttaa Piip, piip... nyt tule kolari pam" jne. Oli suunnitelmissa mennä vielä viittomiakin enemmän oppimaan, mutta sitten puhetta alkoikin tulla parissa viikossa ja pian jo monia sanoja peräkkäin. Poika osasi ennen puhumista viittoa esim.kissan. Voisitte ehkä tekin kokeilla viittomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viittomat ovat? Mistä niitä voi oppia?
se tyhmää, että kaverien lapset osaavat jotain paremmin ja ei millään malttaisi odottaa, että omakin oppisi. Kaikki kuitenkin ajallaan! Jos ei lapsessa ole mitään todettua vikaa, niin kiltisti vain odottamaan!
Se, ettet "tunne" lastasi on mielestäni isompi pulma kuin se, ettei hän puhu. Vietätkö varmasti tarpeeksi aikaa lapsen kanssa? Voisiko sinulla olla masennusta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sanakaan tullut ulos vielä 2,5 vuotiaana. Sitten pikkuhiljaa muutama sana kerrallaan alkoi puhe kehittyä, nyt on 4½ v ja voikun toi olis hiljaa joskus! Siis sitä pulinaa on ihan tauotta silmien avautumisesta niiden sulkeutumiseen. Aivan sama mitä joku muu yrittää vieressä kertoa tms tämä pikku herra pölöttää surutta päälle. Ja meillä ainakaan ei missään vaiheessa ole epäilty että tällä olisi muun oppimiksen kanssa mitään tekemistä.
lahjakas lapsemme alkoi puhua 3,5 v, joten jos ei vammaa, ei hätää. toimiiko lapsi ohjeiden mukaan? ala selvityttämään puhumattomuuden syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tyypin, joka oppi puhumaan vasta 3-vuotiaana ja kirjoitti kuitenkin 6 laudaturia. Itse asiassa tiedän monia älykkäitä ihmisiä, joilla puheen tuottaminen on viivästynyt, syitä voi olla niin monia. Myös kaksikielisissä perheissä puhe viivästyy usein. Eli ota nyt ainakin tässä vaiheessa ihan rennosti.
on ymmärrettävää vanhemmille jotka tuntee lapsen ja tietää että ma on maito ja lee on leipä ja tu on lintu.
Itse ainakin lasken tällaiset toistuvat ilmaukset lapsen sanavarastoon kuuluviksi sanoiksi vaikka ei sitä puhetta tietty kukaan lasta huonosti tunteva ymmärrä.
Minulla on lähipiirissä näitä neropatteja kaksivuotiaita, jotka ovat niin kehityksessä edellä että! Siis muksujen vanhempien mielestä. ;) Useimpien puhe 2- vuotiaina on pelkkää muminaa, mutta vanhempien mielestä vekarat puhuvat kuin vettä vaan ja sanavarasto on ainakin 1000 sanaa. Itse parhaimmillaan kuullut näiltä ihmelapsilta vain kahden sanan lauseita ja arvioisin sanavaraston käsittävän vain noin 20 sanaa. Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä lukee.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on surullista lukea siitä, miten hukassa tunnut olevan suhteessa lapseesi.
Tutustu häneen, ihastu häneen. Ja näytä se hänelle.
Maailmassa on paljon muutakin kuin sanat.
t. äidinkielen opettaja
erityislapsen äidin itstunnon vielä lisää kun hyvin kehittyneen lapsen äiti ylimielisesti noin tokaisee.
Heti puheterapiaan ja avuksi viittomat ja kuvamerkit. Näin lapsi pystyy sinulle kertomaan kaikesta, mitä miettii ja tuntee. Tukiviittomat varsinkin ovat suurena apuna.
Ja se puhe kyllä tulee, mutta nopeuttaa montaa muuta kahitusalaa kun saadaan tukiviittomilla ja kuvamerkeillä lapselle kieli.
Tsemppiä. Meillä puheenkehityksen viivästymää, mutta jo iso kaveri, joka pärjää hyvin normaaliopetuksessa.
Tiedän tosi monta lasta, jotka ovat alkaneet puhua vasta 3-vuotiaana, mutta sitten onkin juttua riittänyt kyllästymiseen saakka :)
Kyllä se puhe sieltä vielä tulee:)
koska se on yhtä kaoottista hulinaa. Olisit kotona.
Oman lapsen kohdalla puheterapeutti sanoi, ettei missään nimessä päiväkotiin puheenkehityksen takia.
Toinen tapaus tuli eteen töissäni ja siellä puheterapeutti kertoi, että uudet tutkimukset tukevat tätä, että ei hoitoon jos on puheenkehityksen ongelmaa vaan kotihoitoa. Siis jos vanhemmat sitoutuvat tekemään työtä lapsensa eteen, eivätkä vain survo telkkarin äärelle, että saavat surffailla av.lla-
ei 3-vuotiaana osannut sanoa muuta kuin ii (isi), äi (äiti) ja sitten samantapainen sana jolla tarkoitti isoveljeään. 3-vuotisneuvolassa sanoivat että seurataan vielä puoli vuotta ja sitten puheterapeutille jos ei edistystä tule.
Ei tarvinnut mennä puheterapeutille sillä parin kuukauden kuluttua puhe alkoi selkeytymään, vieraatkin jo ymmärsivät joitakin sanoja. 3,5-vuotiaana puhui 2 sanan lauseita. Nyt on 4-vuotias ja puhuu kuten muutkin ikäisensä.
Ja todellakin voin kertoa ettei vajaa 3-vuotiaiden maailma ole niin ihmeellistä. Meillä nyt tyttö 3,5-vuotias ja joulun jälkeen on alkanut kertoilemaan puuhistaan päiväkodissa. Nekin on tasoa syötiin, leikittiin ja nukuttiin. Sitten jos kysyn kenen kanssa leikit ja mitä leikkiä, sitten saattaa vastata että Aatamin ja Eevan, keittiöleikkiä. Ei sitä vielä voi kummoiseksi keskusteluksi voi sanoa.
ja isompien sisarusten tavoin on oppinut vasta ihan hiljattain puhumaan enemmän. Sanotaan että muutama viikko on tullut puhetta kuin papupata...ja huom ap lapsilla on erilaiset persoonat kaikki eivät ole koskaan papupatoja eikä tarvikaan olla!
Minulla on lähipiirissä näitä neropatteja kaksivuotiaita, jotka ovat niin kehityksessä edellä että!
Siis muksujen vanhempien mielestä. ;) Useimpien puhe 2- vuotiaina on pelkkää muminaa, mutta vanhempien mielestä vekarat puhuvat kuin vettä vaan ja sanavarasto on ainakin 1000 sanaa. Itse parhaimmillaan kuullut näiltä ihmelapsilta vain kahden sanan lauseita ja arvioisin sanavaraston käsittävän vain noin 20 sanaa.
Ei kannata uskoa ihan kaikkea mitä lukee.:)
Meillä ei ole mitään ihmelapsia, vaan ihan tavallisia mukeloita, jotka ovat sanoneet ensimmäisen sanansa 8-10kk iässä, alkaneet puhua enemmän 1-v 8kk iässä ja 2-v iässä puhuneet jo monisanaisia lauseita.
Esim. keskimmäisen 2-v neuvolassa oli tuuraaja, jolle lapsi ei halunnut jutella oikein mitään. Neuvolakortissa lukee, että puhuu kaksisanaisia lauseita. Samana iltana ruokapöydässä tämä lapsi sanoi isoveljelleen " Mikko älä tee minulle noin". Se on vaan jäänyt mieleen, kun just olin puhissut miehelle sitä muutenkin aika koomista neuvolareissua ( josta ei tässä sen enempää).
Mutta siis: on ihan normaalia, että 2-vuotias puhuu selkeästi ja pitkiä lauseita. Yhtä normaalia on se, että lapsi alkaa puhua vasta reilusti 3-vuotiaana. Kumpikaan näistä ei anna mitään viitteitä tulevasta älystä tai menestyksestä maailmassa. Kuten ei anna varhainen lukemaan oppiminenkaan.
muuten on kehitys ikätasolla, niin en ymmärrä tuskaasi. Sori vain. Minulla on lapsi jolla kaikki kehitys viiveistä, joten tiedän jotakin lapsen kehityksellisistä haasteista. Viive puheenkehityksessä saattaa idikoida myöhempiä lukivaikeuksia. Lukivaikeus ei kaada kenenkään maailmaa. Nykyään kaikki kirjallinen materiaali saadaan napin painalluksesta vaihdettua auditiiviseksi, joten se niistä kauheista vaikeuksista.
Jos lapsi ottaa kontaktia niin hänellä on joku kieli, ilmeisesti siis elekieli / body language. Miksei se sinulle kelpaa? Ja jos leikkiikin normaalisti niin lapsesihan on "terve" kaikin puolin. Puhe on enää varmaan kuukausista kiinni, jotta nyt vain lusikka kauniiseen käteen ja loruttelemaan, lukemaan, laulelemaan lisää. Täyttä ajanhaaskausta märehtiä tuskassa, sekä sinun että lapsen kannalta.
Ei ne kolmivuotiaiden aatokset nyt niin maata mullistavia ole kuin annat ymmärtää... ;) Kokeilkaa kuvakommunikaatiota päiväkodin osalta, ei siinä mitään häviä jos ei voitakaan.