Huomioidaanko teidän perheissänne äitiä juhlapäivinä?

Sain joka tenavalta joululahjan, suurin osa vieläpä itse tehtyjä ja ajateltuja lahjoja. Myös esikoisen poikaystävä lahjoi minua. Leipovat äitienpäivänä ja kohtelevat isää ihan samanlailla juhlapäivinä, vaikka olemme eronneet. Itse en exälle tietenkään anna enää lahjoja mutta lapset toki antavat, ja kortteja myös.

Lapsilla on tietysti askartelut päiväkodista ja koulusta, mutta mies sitten hoitaa aamupalat, kakaut, kukan ja lahjan.



Synttäreinä meillä mennään yleensä vaan kakkulinjalla, jouluna sekä mies että lapset muistaa minua. Isompi 8v. tekee jotain koulussa, pienempi askartelee kotona. Usein ovat myös isänsä mukana kaupassa valitsemassa mulle jotain.

Äitienpäivänä mies on tehnyt kakun lasten kanssa ja on ostanut jotain pientä ja kukkia.

Eivätkö lapset ole kuitenkin koulussa ja kerhoissa tehneet kortteja äitien-ja isänpäivänä? Ja oletko itse miten paljon heille lapsena opettanut tuota tapaa muiden huomioon ottamisesta? Eli jos isää ei kiinnosta niin sinun itsesi pitäisi heille istä opettaa jos itse sitä pidät tärkeänä. Teinille on vähän vaikeaa tuota tapaa enää opettaa.

Mieskin on osaltaan siitä pitänyt huolen.

Ei tosin mitään isoa spektaakkelia, mutta aina juhlat jotenkin vietetään ja sankaria onnitellaan, toisinaan lahjojen kera ja joskus vaikka hyvällä ruokatarjoilulla.

Lapset ovat askarrelleet jotain päiväkodissa.



Jouluna en halua tavaralahjoja, en mieheltä enkä lapsilta. Pyydän lapsilta "joululahjaksi" itselleni sitä että hoitaisivat oman osuutensa joulusiivouksesta ilman kitinää.



Syntymäpäiviä en ole viettänyt kolmekymppisteni jälkeen, seuraavan kerran varmaan sitten nelikymppisenä. En halua lahjoja perheenjäseniltä, mutta jos järjestän juhlat niin toivon että osallistuvat hommiin.



Sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja että niillä on omaa rahaa, ja että ne käyvät itsenäisesti kaupassa, täytyy varmaan miettiä uudestaan. Sinänsä musta olisi kyllä hyvä että lapset oppisivat oma-aloitteiseen lahjojen antamiseen, vaikka mä en itse oikeasti haluaisikaan lisää tavaroita.

Varmaan muistaa miehen äitiä äitienpäivänä? ;)



Vaikka kyllä hiukan miettisin onko kaikki miehen tekosia jos lapset ei teini-iässäkään onnittele äitiä? Jospa niillä on jotain sinua vastaan?

Mies huolehtii, että tekevät kortin (lapset alle kouluikäisiä) jos eivät ole hoidossa tehneet, ja antaa kukkia, kakun ja usein jonkin pienen lahjan.



Perustapakasvatusta.

Äitienpäivänä mies on tehnyt kakun lasten kanssa ja on ostanut jotain pientä ja kukkia.

Eivätkö lapset ole kuitenkin koulussa ja kerhoissa tehneet kortteja äitien-ja isänpäivänä? Ja oletko itse miten paljon heille lapsena opettanut tuota tapaa muiden huomioon ottamisesta? Eli jos isää ei kiinnosta niin sinun itsesi pitäisi heille istä opettaa jos itse sitä pidät tärkeänä. Teinille on vähän vaikeaa tuota tapaa enää opettaa.

Lasten ollessa pienempiä sain aina päiväkodeissa ja kouluissa tehdyt kortit ja lahjat, mutta tämän päätyttyä en mitään.

Olen pyrkinyt opettamaan lapsille muiden ihmisten huomiointia, ja kuten kirjoitin, lasten isää muistetaan aina - useimmiten niin, että minä muistutan asiasta ja käyn lasten kanssa ostamassa isälleen lahjan - mutta en ilmeisesti osaa opettaa, että äitiäkin pitäisi huomioida. Kuvittelin, että se olisi isän tehtävä.

Pitääpä ottaa asia puheeksi lasten kanssa - ei siksi että kitisisin heiltä lahjoja ; ) vaan siksi, että kaipa nuoren pitää oppia huomioimaan omaa äitiäänkin.

Varmaan muistaa miehen äitiä äitienpäivänä? ;)

Vaikka kyllä hiukan miettisin onko kaikki miehen tekosia jos lapset ei teini-iässäkään onnittele äitiä? Jospa niillä on jotain sinua vastaan?

Lapset ovat lyömäase? En kyllä allekirjoita - miksi olisivat ja kenen puolelta?

Lapset eivät muista isänäitiä äitienpäivänä, sillä lasten isä ei ole puheväleissä äitinsä kanssa ja täten hänen äitinsä on jäänyt vieraaksi.

Varmaan murrosikäisillä lapsillani on montakin asiaa minua vastaan, vaadinhan heitä mm. tekemään läksynsä ja siivoamaan huoneensa, mutta muutoin koen, että meillä on hyvät välit.