Olen 17v. ja toive"ammattini" on kotiäiti

raskaaksi ja pökäät kuusikin kakaraa putkeen, niin ei huolta. Saat ihan rauhassa olla kotiäiti lopun elämääsi, halusit tai et.

Kannattaa varmaan kuitenkin kouluttautua jos kaikki ei menekään kuten Strömsössä...

Harva pystyy elämään elämänsä kotiäitinä nykymaailmassa. Kotiäitiys on vaihe elämässä, ei koko elämä!

Kyllä minä ensin ajattelin kunnollisen miehen etsiä, ja tietenkin johonkin ammattiin kouluttautua.



-ap

- kunnes sain oman lapsen... ;) Eli en menisi vielä tuossa vaiheessa vannomaan, että kotiäitiys tulee olemaan toiveiden täyttymys. Suosittelisin hankkimaan varmuuden vuoksi koulutuksen ja valitsemaan miehen hyvin (ettet ota työttömyyskortiston kanta-asiakasta tai hanttihommia tekevää duunaria) - hyvä toimeentulo kannattaa varmistaa, jos haluaa olla kotiäitinä vuosikausia. Köyhän tukien varassa sinnittelevän perheen kotiäitinä oleminen ei ehkä olekaan kovin hauskaa...

tosissasi niin neuvoisin että se ammatti nyt ekana, sitten sun täytyy kuunnella paitsi sydäntä myös kassakoneen kilinää eli älä ota tyhjätaskua miestä



ja sit valitse sellainen ammatti joka ei heti vanhene

Negatiivisia kommentteja. Kukapa tietää, ettei ap:llä ole esimerkiksi jättiperintöä odotettavissa, jolloin kotiäitiys olisi ihan hyvä tulevaisuudennäkymä.

Jos joku ajattelee heittäytyä miehen elätettäväksi loppuiäkseen, ja ajattelee sellaista vasta 17-vuotiaana teininä (ei siis ole edes täysi-ikäinenkään vielä), niin totta munassa siihen on syytä kokeneempien hiukan panna toppuuttelua eteen.



Sinulla ap ei ole vielä kokemusta oikeastaan yhtikäs mistään. Et tiedä, millaista on olla työelämässä, et tiedä millaista on saada lapsia ja hoitaa heitä ja olla vuosia kotona. Et tiedä parisuhteesta oikeastaan muuta kuin Salkkarien antaman kuvan.



Joten sen takia sanoisin kokeneempana, että "älä pane munia yhteen koriin". Ei kannata koskaan ripustautua kehenkään niin, että elämä menee mullin mallin, jos tuo toinen ottaa ritolat - enkä nyt puhu edes pelkästä elintasosta ja tuloista, vaan siitä, että jos miehesi häipyy, kun olet keski-ikäinen ja täysin vailla työkokemusta, elämäsi jää vaille sisältöä (lapsetkin ovat siinä vaiheessa joko jo lentäneet pesästä tai pian lähdössä).



Sellainen riippuvuus ei ole hyvä lähtökohta suhteelle muutenkaan. Miehetkin yleensä arvostavat naisessa itsenäisyyttä ja sitä, että hänkin ansaitsee omalla työllään rahaa perheeseen. Ja tämän sanon ihan lasten kotihoidon kannattajana ja kotiäitiyden arvostajana...





Aika harva ammatti kestää vuosikausien poissaolon työelämästä. Ja voisi olla vaikea päästä takaisin työelämään, jos on hädintuskin ehtinyt ammatin hankkia ja jäänyt sen jälkeen yli kymmeneksi vuodeksikin hoitamaan lapsia kotiin - ilman alan työkokemusta.



Sinuna miettisin itselleni jotain ammattia, jossa lapsirakkaudestasi on hyötyä. Voisit ikäänkuin yhdistaa molemmat - työn ja lastenhoidon. Lisäksi lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien parissa hoitovapaat ovat ihan ok syy olla poissa työmarkkinoilla, toisin kuin monessa muussa ammatissa.



- kahden lapsen työssäkäyvä äiti vm. 1967 -

Mä tässä just toimin olkapäänä ystävälleni, joka on ollut kohta 12 vuotta kotiäitinä, ja jolle on tulossa ero. Mies aikoo ostaa puolison ulos kämpästä ja pitää lapset (4kpl) itsellään.



Kaveri itsekin tietää, että lapsille olisi iso etu jäädä vanhaan kotiin.



Että siitä sitten viikonloppuäidiksi tulottomana ja vailla koulutusta. Se on ihan realistinen tulevaisuus sullakin.



Ja tämä ei ole todellakaan ainoa tapaus jonka tiedän. Jos jättäydyt työelämän ulkopuolelle ja elelet siellä omassa pikku kuplassasi lasten kanssa, eron tullen saatat olla todella kusisessa tilanteessa.Ja se on silloin täysin oma vikasi, niitä ratkaisevia valintoja tehdään nyt.

arvostaa kodista ja lapsista huoltapitävää naista, mutta ei ole valmis elättämään perhettä yksin. Aika harvassa ammatissa se onkaan mahdollista, kun verotus on mitä on.



Ihmisen elämänpiiri kotona myös pienenee ja kotiäiti ei pian olekaan miehelle edes mielenkiintoista juttuseuraa sen n. 10 vuoden kuluttua mitä se lasten tekeminen vie. Mielenkiintoisia ja itsenäisiä naisia alkaakin löytyä niistä työpiireistä. Saattaa myös olla että mieskin kaipaisi omaa aikaa lasten kanssa ilman sen kotiäidin dominointia. Hänen suhteensa lapsiin saattaa jäädä ohueksi, jos ei juurikaan joudu koskaan olemaan oikeasti yksin vastuussa heistä.

Mutta enpä sitä sitten koskaan ennättänyt toteuttamaan. Lapsia on kyllä 3, mutta kotiäitivuosia tasan nolla, töihin menin 19v iässä ja siitä eteenpäin olen joko tehnyt töitä tai opiskellut, usein lapsi kainalossa.



Siksi odotan eläkevuosia kuin kuuta nousevaksi. Työvuosien ansiosta eläke on kohtalainen, joten silloin minä kotiäiteilen täysillä.

jos et siis jo ole. Joka tapauksessa miehen valinta on tässä se tärkein asia. Suurituloinen tai parempi vielä aiempaa omaisuutta ja sitten jokin, kuten juuri tuo lestadiolaisuus, joka estää häntä eroamsta.

miettisin, kiinnostaako elämässä joku muukin asia. Jos pyöräytät muksut nyt, saatat sitten 35v.:nä olla kitkerä katkera niille, jotka hankkivat teininä kokemuksia, harrastivat, tutustuivat ihmisiin, matkustelivat. Kotiäitiys rajoittaa kaikkea tuota. Voihan tietysti tuntua siltä, että mikään uusi ei kiinnosta juuri nyt, vuoden tai parin kuluttua voi jo kiinnostaa.

Eli mieti, joudutko hautaamaan jotain unelmia tämän unelman vuoksi.

Höh, onpas negatiivista. Enkö minä juuri sanonut, että aijon kyllä kouluttautua ammattiin. Enkä kotiäitinä ajatellut koko elämääni olla, luonnollisesti kun lapsetkin kasvavat.



Ja sinulle, joka sanoit etten ole vielä mitään kokenut..niin aika tylsästi sanottu, kun et minusta mitään tiedä. Töissä olen ahkerasti käynyt opiskelun ohessa 13 vuotiaasta asti. Siskon lasta olen "joutunut" näiden lisäksi vielä todella paljon hoitamaan. Enkä tässä nyt koko elämänkertaa ala sepustamaan, ettei tunnisteta, mutta elämänkokemusta kyllä löytyy monelta saralta.



-ap

Höh, onpas negatiivista. Enkö minä juuri sanonut, että aijon kyllä kouluttautua ammattiin. Enkä kotiäitinä ajatellut koko elämääni olla, luonnollisesti kun lapsetkin kasvavat.

Ja sinulle, joka sanoit etten ole vielä mitään kokenut..niin aika tylsästi sanottu, kun et minusta mitään tiedä. Töissä olen ahkerasti käynyt opiskelun ohessa 13 vuotiaasta asti. Siskon lasta olen "joutunut" näiden lisäksi vielä todella paljon hoitamaan. Enkä tässä nyt koko elämänkertaa ala sepustamaan, ettei tunnisteta, mutta elämänkokemusta kyllä löytyy monelta saralta.

-ap

Sinä olet 17-vuotias. Se nyt vaan on niin, että elämänkokemuksesi on väistämättä vähäinen. Voit vängätä vastaan, jokainen esim. 30v tietää, että näin on.

Silläkään ei ole oikeastaan mitään väliä, onko sulla ammatti, jos et ehdi tehdä töitä ennen äitiyslomia, tai jos olet vuosikausia vain kotona.

Mutta sinä teet kuten tahdot. Sulle on vaan nimenomaan elämänkokemuksen perusteella kerrottu mitä SAATTAA olla odotettavissa.Se, että suhtaudut siihen noin, kertoo nimenomaan siitä, että sulla ei sitä elämänkokemusta ole, ei omaa eikä tarpeeksi läheltä seurattua.

Kyllä minä ensin ajattelin kunnollisen miehen etsiä, ja tietenkin johonkin ammattiin kouluttautua.

-ap

Ota mieluummin lestadiolainen, ei niin helposti tule ero, lapsiluku täyteen eikä muutenkaan kotiäitiys tyssää ennen aikojaan.

Höh, onpas negatiivista. Enkö minä juuri sanonut, että aijon kyllä kouluttautua ammattiin. Enkä kotiäitinä ajatellut koko elämääni olla, luonnollisesti kun lapsetkin kasvavat. Ja sinulle, joka sanoit etten ole vielä mitään kokenut..niin aika tylsästi sanottu, kun et minusta mitään tiedä. Töissä olen ahkerasti käynyt opiskelun ohessa 13 vuotiaasta asti. Siskon lasta olen "joutunut" näiden lisäksi vielä todella paljon hoitamaan. Enkä tässä nyt koko elämänkertaa ala sepustamaan, ettei tunnisteta, mutta elämänkokemusta kyllä löytyy monelta saralta. -ap

Sinä olet 17-vuotias. Se nyt vaan on niin, että elämänkokemuksesi on väistämättä vähäinen. Voit vängätä vastaan, jokainen esim. 30v tietää, että näin on. Silläkään ei ole oikeastaan mitään väliä, onko sulla ammatti, jos et ehdi tehdä töitä ennen äitiyslomia, tai jos olet vuosikausia vain kotona. Mutta sinä teet kuten tahdot. Sulle on vaan nimenomaan elämänkokemuksen perusteella kerrottu mitä SAATTAA olla odotettavissa.Se, että suhtaudut siihen noin, kertoo nimenomaan siitä, että sulla ei sitä elämänkokemusta ole, ei omaa eikä tarpeeksi läheltä seurattua.

En minä ainakaan halua nitistää ap:n halua hoitaa lapsia jne., mutta koska tiedän, miten helposti ne unelmat vipsahtavat sivuun, kehotan varautumaan paremmin.

Tuota juuri ajoin takaa, että vaikka jokin ammatti olisikin opiskeltuna, se tuppaa todella nopeasti vanhenemaan, jos on toistakin kymmentä vuotta kotiäitinä välillä. Jos tulee jollekin alalle ilman mitään työkokemusta noin 35-vuotiaana, on aika helposti heikoilla työnhaussa.

Ja mitä tulee muiden lasten hoitamiseen, niin se ON täysin eri asia kuin olla hoitovastuussa omista lapsistaan 24/7. Se sitoumus ja vastuu on jotain, jota on vaikea selittää sivulliselle. Kun jopa vessaanmeno vaatii erikoisjärjestelyt, kun vauva/taapero vaatii jatkuvaa vahtimista... ja nukkua ei saa kuin tunnin biiteissä yöstä toiseen. Sitä elämänkokemusta ei sinulla tietenkään ole, joten sinuna ottaisin neuvoista vaarin inttämisen sijaan. Voi olla, että kovin montaa lasta et ainakaan pienellä ikäerolla sitten haluakaan synnyttää. Tai sitten siedät kaiken ja uit kuin kala vedessä - kukapa tietää.

Ja hei ap, kyllä sinä itse aloituksessasi viittasit siihen, että haluat olla pitkään kotiäitinä, ikään kuin valitsisit sen ammatiksesi.

-10-

Hyvistä perhepäivähoitajista on todella paljon pulaa.

samaa toivoin itse kymmenen vuotta sitten, 16-vuotiaana. nyt elän unelmaani kahden lapsen ja ihanan miehen kanssa uudessa, kauniissa, itse suunnittelemassani omakotitalossa. neuvoni sinulle on, että opiskele vielä ahkerasti ja vastapainoksi juhli minkä kerkiät. valitse mies huolella: varmista, että hän toivoo saavansa puolisokseen kotona viihtyvän naisen. suosittelen myös, että valitset miehen joka on hieman itseäsi vanhempi ja joka arvostaa sinua omana itsenäsi.

Mitä jos ap yhdistäisi kotiäitiyden ja ammatin? Hyvistä perhepäivähoitajista on todella paljon pulaa.

Jos ap kuitenkin meinaa koulutuksen hankkia (kuten hän täällä jossain vastineessaan mielestäni sanoi), niin perhepäivähoitajan koulutus olisi aika nappi valinta. Kannatetaan!