Miten reagoitte, kun näette "hullun"?

Töissä on tällainen henkilö. Yritän olla huomaamatta ja reagoimatta hänen mölinäänsä. Välttelen parhaani mukaan häntä.

Mielenterveysongelmat eivät näy päälle päin, ainakaan jokaisen kohdalla. Eivätkä he ole hulluja. Enkä kyllä ymmärrä ihmisiä jotka jäävät tuijottelemaan ketään kaduilla niin pitkäksi aikaa että voisivat tämän mielenterveysongelmat päätellä.

hyvän alan olet ainakin valinnut, mutta se vaatii aika paljon suvaitsevaisuutta. Joten ensinnäkin sanan "hullu" käyttö on jo todella väärin, en sitten tiedä mitä teille koulussa opetetaan, mutta meillä se oli ainakin aina ehdoton ei.

t: lähihoitajaksi opiskellut mielenterveysongelmainen "hullu"

Ei mielenterveysongelma näy päällepäin. Ja niitäkin on niin monenlaisia. Luulisi sinun lähäriopiskelijana jo sen oppineen.

Mietin onko ihan tässä maailmassa vai pitäisköhän sitä ihmistä auttaa jotenkin. Yhdelle skitsofreenikolle olen soittanut valkotakkiset paikalle, koska hän oli todella syvällä harhoissaan ja oli menossa kohti junan raiteita. Sain pidäteltyä sen aikaa, että juna meni ohi ja lanssi tuli noutamaan.

Ainakin se on hyvä tunnistaa, että mielenterveysasioissa on paljon taikauskoa ja vääriä käsityksiä meidänkin aikanamme.  Henkisesti rasittavat ihmiset jotka käyttävät hallitsevia eleitä ja argumentteja usein, ovat narsisteja, eivätkä klasssisia sekopäitä.

70-luvulla he olivat "hulluja" jotka olivat hiljaisempia ja pelokkaimpia, joita siis itse mielenterveysongelmaiset lyttäsivät tietoisesti.  Usein sanottua: kun vain yksikin ihminen puolustaisi, siihen asti voimakkain voittaa.  Vai eikö saa puhua nytkään.  Kyllä se itte täytyy......(#%¤"/&&)

Katselen muualle ettei hullu vain ota kontaktia, sivusilmällä vilkuilen ettei käy kiinni, sama juoppojen kohdalla.

P.s. hulluna pidän sellaisia ihmisiä jotka käyttäytyvät oudosti: puhuvat itsekseen, julistavat jotain bussissa, heittävät kuperkeikkaa kadulla, syljeskelevät ikkunoihin, runkkaavat seinän vieressä, huutelee ihmisille jne. 21

Ihan tavallisesti. En kyllä ole koskaan tavannut "hullua". Erikoisia ihmisiä kylläkin. Ei kukaan ole hullu. Itse asiassa olen paljon kiinnostuneempi juttelemaan ihmisille jotka ovat eirkoisia, kuin ns. tavisten kanssa. Eli melko myönteisesti suhtaudun. Ei mielenterveysongelmia päällepäin näe. Lääkkeiden/ huumeidenkäyttäjistä joskus näkee ( ei silloinkaa lähes aina). Erikoisesti pukeutuvat ja muutoin erikoisen näköiset on aivan eri asia, kuin käyttämäsi termit. Erikoiset ihmiset antaa elämään paljon enemmän kuin sulautujat useimmiten.

huudan: "luuseri!". Sama lähihoitajien kohdalla.

Suhtautuisin varautuneesti ja hieman pelkäisin. Sitten rentoutuisin, jos kävisi ilmi ettei hän ole vaarallinen.

Jos puhun mt-ongelmaiselle, teen sen juuri samoin kuin muiden ihmisten kanssa, mikäli hän on edes joten kuten realiteeteissa. Kadulla saatan vilkaista, mutta en sen enempää kuin muitakaan.



Todellakaan en lässytä, sääli, halveksu tai pidä yksinkertaisena (eivät ole sitä useammin kuin muutkaan).



T: sh

Suurin osa mielenterveysongelmaisista EI ole agressiivisia! Ei mielen sairaudesta kärsivässä ole mitään pelättävää.



Miten "hulluus" muuten sitten näkyy ulkonäöstä?

Enemmänkin reaktioita herätti tuo sanan "hullu" käyttö, ei kuulosta oikein ammattimaiselta. Suosittelen että alkaisit käyttää vaikkapa määritelmiä psyykkisesti sairas tai mielenterveysongelmainen.



Termiä hullu käytetään lähinnä vaikkapa yhteyksissä "hullu idea", "hullu yhdistelmä", "hullu vuosi" jne., mutta näissä yhteyksissä ei siis termillä yleensä ole mitään yhteyttä ihmisen terveydentilaan. Hulluista ei juurikaan ole enää psykiatrian määritelmänä puhuttu vuosikymmeniin, ei edes puhekielessä, joten olisi aika sinunkin alkaa kasvaa ammattiisi. Tuon termin käyttö tuo vähän ikäviä assosiaatioita ammattitaidostasi :(

Suurin osa mielenterveysongelmaisista EI ole agressiivisia! Ei mielen sairaudesta kärsivässä ole mitään pelättävää.

Miten "hulluus" muuten sitten näkyy ulkonäöstä?

Ei yleensä mitenkään, mutta joskus saattaa näkyä ulospäin esim. jotkut lääkkeet aiheuttaa tietynlaisia juttuja... Ja joskus myös habitus voi viitata mt-ongelmaan yhdessä käyttäytymisen kanssa, mutta missään tapauksessa kadulla ihmisistä ei voi TIETÄÄ.

Voin kyllä katsoa, ja miettiä samalla että mikä tragedia on saanut hänen mielenterveytensä järkkymään. Sitä tarinaa mikä takana on. En tuijota sillä tavalla että huomaisi. Tosin aika usein nämä "hullut" ja alkoholistit pyrkivät puheille kanssani, mutta mikäs siinä :)

Olen ap.

En itse käytä tuota "hullu"-sanaa koskaan IRL! Ajattelin, että täällä palstalla sitä käyttämällä saa enemmän keskustelua aikaan.

tiettyjä oireita. Ja käytöksestäkin voi jotain päätellä.



Mutta toisaalta ihmisillä on jo muutenkin monenlaisia juttuja menossa elämässään ja ääritilanteissa kenen tahansa käytös voi vaikuttaa "hullulta", syystä tai toisesta. Asun pk-seudulla erään sairaalan vieressä ja bussipysäkeillä ym. näkee paljon ihmisiä, jotka saattavat tulla kysymään outoja tai alkavat jutella jotain epämääräistä, ja pienen ajan päästä selviää, että ovat juuri kuullet uutisia terveyteensä liittyen tai joku omainen on sairaalassa ja ihan järkytys saa ajattelun joillakin todella sekaisin. (En tiedä miksi he aina tulevat avautumaan minulle...)



Ihan varmaa tunnistusta pystyy tekemään aika harvoin, ja silloin mielessä käy lähinnä, että onkohan toisella realiteetit siinä mielessä kunnossa, että tietää, missä on ja mitä tekee.



Valtaosa mielenterveysongelmaisista on kuitenkin ihan työssäkäyviä, ja niistäkin, jotka eivät ole työelämässä, ei suurimmasta osasta näy päällepäin ainakaan siltä etäisyydeltä, joka ohi kävellessä pidetään, sairaus mitenkään.

Tapanani ei ole tuijotella ventovieraita ihmisiä yleisellä paikalla, joten oletettavasti katsahdan häntä ohikulkiessani enkä mieti mitään sen kummempaa.



Kun mielenterveysongelmainen juttelee minulle, vastaan hänelle asiallisesti ja katson häntä silmiin puhuessani. Pilkallisuus ja halveksunta ovat asioita, joita en siedä käytettävän ketään henkilöä kohtaan vain, koska siihen on mahdollisuus, koska henkilö on jollain tavalla "muista" poikkeava. Asiallisuus kannattaa aina.

Hienoa kuulla, että ihmiset ainakin täällä ovat suvaitsevaisia.

Uusimpien mielenterveyspotilaille ja heidän omaisille tehtyjen kyselyiden mukaanhan kun potilaat itse kokevat leimautuvansa entistä enemmän.

Mutta kun on näitä koulusurmaajia, ampumaratasurmia, kirves päähän metrossa tapauksia, hauleja sisältävän repun räjähdys kauppakeskuksessa ym niin pientä varausta epäilyttävän näköinen henklö kyllä herättää.

'kuka valvoo avohoidossa olevien lääkitystä?', 'kuinka paha olo pitää olla, että pääsee sairaalahoitoon, nuorilla psyykkisesti sairailla lapsillakin on puolen vuoden jonot hoitoon...'