vielä 20 vuotta sitten sähkökatkot olivat todella tavallisia
kun olin lapsi, niitä tuli tämän tästä, ihan taajamissakin. Joskus ne kestivät puolituntia, pari päivää.
Ne eivät olleet mitään valtakunnallisia kriisejä, koska kaikki tiesivät, mitä tehdä. Joka talossa oli kaapissa kynttilöitä (ja niiden kanssa oli lasten jännää viettää iltaa) oli kellari, johon ruoat sai kylmään jos oli kesä ja jos ei ollut, ne vietiin terassille jossain sellaisessa muovi- tai metalli laatikossa tai isossa kattilassa, johon eläimet ei päässeet. Meillä oli sitä varten mummolasta peritty vähän ruosteinen maitotonka. Meillä maaseututaajamassa lähes joka talosa oli myös joku tulisija, joko kiuas tai avotakka (nykyiset lämmitysuunit eivät olleet muotia) jossa äiti sai jossain savipadassa ja folioissa tehtyä ruokaa - kaupungissa kai sit haettiin pitsaa, silloin jopa kaupungeissa oli sähkökatkoja, toisin kuin nyt.
VÄhän viluhan siinä oli, mutta siihen oltiin totuttu, sitten vedettiin villasukkia jalkaan, kalsareita alle ja pipoja päähän. Muistan muutaman yön, kun meidän lapsuudessa nukuttiin pipot päässä kun äitiä epäilytti, että onko nyt jo niin kylmä. Siskonpetissä ei kyllä oikeasti ollut pätkääkään vilu. Sen sijaan väki näytti ihan samalta kuin brittiläisten lastenkirjojen kuvituksissa yömyssyineen. Kuumavesipulloa tai hiilipannua äiti ei antanut kokeilla, vaikka selittikin, miten ne toimivat.
Hampaat ja kasvot me pestiin kantovedellä ulkona terassilla. SIlloin ei ollut näitä nykyisiä vauvojen puhdistusliinoja tai kasvopyyhkeitä. Joskus kun sähkökatko kesti 2 päivää, mentiin uimahalliin pesulle.
Kommentit (10)
asuin erittäin tavallisessa etelä-suomalaisessa taajamassa silloin vielä uudehkolla asuinalueella. Asukkaita pari tuhatta ja matkaa lähimpään kaupunkiin parikymmentä kilometriä.
En siis missään jumalanseläntakana, mutta oli niitä katkoja silti.
ap
miten siellä kaupungissakaan muka sai pitsaa jostain ostettua jos kerran koko kaupunki oli pimeenä???
miten siellä kaupungissakaan muka sai pitsaa jostain ostettua jos kerran koko kaupunki oli pimeenä???
vaan vain joku kaupunginosa kerrallaan. Joskus vain muutama kadunpätkä.
Ei taida osua.
Mä oon asunut suurimman osan elämästäni kerrostalossa ja tosi harvoin ollut sähkökatkoksia.
Ja maitotonkat on käsittääkseni alumiinia ja se ei ruostu.
Ei taida osua. Mä oon asunut suurimman osan elämästäni kerrostalossa ja tosi harvoin ollut sähkökatkoksia. Ja maitotonkat on käsittääkseni alumiinia ja se ei ruostu.
Maitotonkat oli rautaseosta, myöhemmin terästä.
Toki alumiinitonkkia oli käytössä, mutta enemmän kuluttajilla kuin tuottajilla.
ja sähkökatkoja oli keskustassa 2-3 kertaa vuodessa. Ja siellä on sähköjohdot kaivettu maahan :-)
oli lyhyitä sähkökatkoksia usein esim. silloin, kun kaikki paistoivat kinkkua samaan aikaan ;)
Mutta en kyllä koskaan muista katkoksen kestäneen päivää, saati montaa päivää.
Radiossa oli kyllä aina paristotkin verkkovirran lisäksi ja pysyttiin siis jotenkin ajantasalla. Eikä lankapuhelin mennyt mykäksi.
Asuttiin omakotitalossa, jos sillä on jotain merkitystä.
20 vuotta sitten, sähkökatkoksia oli lähes joka päivä/yö. Tosin ne kestivät vain muutamia minuutteja, ja olisivat useinkin jääneet huomaamatta, jollei kelloradio olisi aina seonnut.
En muista kyllä yhtään paria tuntia pidempää, nekin parituntiset taisivat olla tällaisia ihan liitäntätöiden vuoksi ennalta ilmoitettuja.
Ja täällä pohjoisempana, maalla asun, ja kaupunkiinkin on joitain kymmeniä kilometrejä.
nyt on poikkeus kun koskee myös pk seutua jossa niitä ei ole niin usein, varsinkaan pitkään kestäviä.