Hyvaunisten vauvojen aidit: Miten olette onnistuneet saamaan vauvan nukkumaan koko yon? Mita syottaneet? Nukkuiko miten paivat? jne t. uninen tampereelta

alkaen aamuun asti. Aluksi eka aamusyöttö oli n. klo 6 aikoihin.



Systerin toka nukkui kanssa hyvin varhaisesta pitkät yöunet ja hänkin söi tisua tiheään koko illan.

Täysimetin lähes 6kk ja annoin maitoa aina kun vauva halusi. Ja sitten vaan näköjään pärjäsi iltatankkauksilla pitkät yötkin.

EN saanut nukahtamaan, en millään, vaikka kaikkeni tein. Väsytti, itketti, suututti. Vuoden jälkeen sain ensimmäisen vapaani (koko viikonlopun!), jolloin nukuin todella hyvin! Kun lapsi sitten palasi takaisin kotiin, pidin unikoulun. Huusi joka yö 3-6 tuntia, mutta sen jälkeen päästiinkin öisin vain yhdellä heräämisellä - mikä on suurta juhlaa verrattuna entiseen kahdeksaan ;)

Suosittelen pitämään sitä unikoulua, riippuen toki lapsen iästäkin... Onnea ja parempia unia! :)

Kaksi hyvin nukkunutta aina, luojan kiitos! En osaa sanoa mitään syytä, toiset nukkuvat ja toiset eivät.

Toiset ei sitten nuku koko yötä vaikka vatsa olisi varmasti täynnä. Ja toiset taas alusta asti pärjää hyvin koko yön.



Kannattaa miettiä kuitenkin syitä miksi vauva valvoo: onko oikeasti nälkäinen, herkkä vatsainen tai allergioita tms. Vai onko se vaan luonteessa: aikuisissakin on hyväunisia ja herkkäunisia.

Sitten vanhemmalle velliä. Aamull klo 6, oli vellipullo valmiina. Sen syöttö ja jatkettiin unta. Vauva rupesi, meitä vanhempia armahtaen, nukkumaan yöt läpeensä jo pari kuisena.

En usko että on mitään poppakonsteja. Kaikki lapseni vain ovat olleet suurikokoisia ja sen myötä kovasyömäisiä. Illalla on tankattu maha täyteen ja vauvaiässä olen sitten herätellyt jokaisen kerran yössä syömään. Isompana, eli yli 6 kk ovat saaneet nukkua 10-12 h herättelemättä. Päiväunet ovat vaihdelleet. Yksi on tarvinnut päivällä unta, toinen tuskin lainkaan jne.

Yöt meillä nukuttiin kumpaisenkin vauvelin kanssa siten, että valvottiin n. 1 yöllä (tai siis tietysti pieni nukkui lähes koko ajan, mutta YÖunille mentiin vasta tuohon aikaan), sitä ennen imetin ja (2kk ikäisestä ylöspäin) annoin korviketta lisäksi (aluksi noin pienelle riittää 80ml). Tutti suukkuun ja unille - vauva ja sinä, perhepedissä (mistä mies on kylmästi potkastu pois vauvan ensikuukausiksi ;o)).



Syötön jälkeen - muista röyhtäyttää vauva (TÄRKEÄÄ) siten, että kainaloista / kyljistä tukemalla pidät häntä ns. " istuvassa" asennossa (ei tietenkään istuen, koska pienen selkä ei kestä istuttamista!) reitesi päällä. Jos iskee silti hikka -> hieman pullosta hikkamaitoa päälle, ja uusi röykytys yritys. Alkuun voi olla niin, että monikaan vauva ei röyhtäise helposti, tämä vaatii kärsivällisyyttä! Mutta maksaa itsensä takaisin, kun on tyytyväinen (minimaalisilla vatsavaivoilla varustettu) vauva ja hyvin nukkunut äiti.



Unille tutti suukkuun.



*



Ps. Tottakai vauvat (lapset, ylipäätään ihmiset) ovat erilaisia, eli omaa vauvaa kuunnellen, ja neuvoja mukaellen. Tämä toimi meillä hienosti kaksi kertaa - kahden täysin keskenään erilaisen vauvan kanssa!



Voimia ap:lle, ja yritä myös nauttia vauvasta!

Tämä meidänkin 6 kk täysimetetty viihtyi illat tissillä, mutta sillä sitten jaksoikin aamuun saakka.

Ottavat syliin, rupeavat syötämään, vaikka tosi asiassa vauva on vain nähnyt unta ja vähän inahtanut ääneen ja riittäisi, kun vauvaa heijaisi pikkasen, niin vaipuisi takaisin uneen. Kun vauva on oikeasti nälkäinen, niin sen kuulee kyllä.

eli mielestäni se ei ole vanhempien akaansaannosta, jotkut ovat vain hyviä nukkumaan ja toiset huonoja. Itselläni on omakohtaista kokemusta; esikoinen ja kuopus nukkuvat huonosti ja keskimmäinen TODELLA hyvin heti synnyttyään.



On tietysti keinoja (esim. iltarutiinit) jotka edesauttavat rauhallisia yöunia, mutta ne ovat rajalliset.

Anoppini mukaan mieheni oli hyväuninen vauvana ja lapsena. Epäilen, ettei anopilla ollut paljoa muuta tekemistä asian kanssa kuin geeninsä, sillä mies nukkuu vieläkin kuin tukki, väsyneenä vaikka vuorokauden putkeen eikä herää oikein mihinkään.

Siihen ei kyllä hirveästi pysty vaikuttamaan. Yksi lapsistamme on nukkunut syntymästään saakka hyvin, 2-kuisesta täydet yöt. Mitään poppakonsteja en käyttänyt, imetin toki ahkerasti vauvan tahtiin. Cuplatonia olen antanut, kun on tuntunut, että vauvalla on vatsavaivoja.

Vauva unihan menee sykleissä, käsittääkseni noin 50 minuutin välein uni on kevyempää ja vauva saattaa herätä. Sitten onkin kyse vauvan temperamentista kykeneekö itse tyynnyttämään itsensä takaisin uneen vai alkaako huutaa.



Meillä on nukuttu sairaalasta alkaen vähintään 4 tunnin pätkiä. Kun aloin nukuttaa vauvaa mahallaan noin 1 kk iässä, pätkät pitenivät 5-6 tuntiin, sit pikkuhiljaa jo 7-9 tuntiin. Mutta iltaisin syödään ja paljon!! Täysimetyksellä mennään ja imetän usein iltaisin monta monta pitkää sessiota...



Joulun aikaan huomasin, että vauva nukkui järjestään 9 tuntia joka yö. Ilmeisesti asiaan vaikutti normaalia runsaampi seurustelu sekä oma normaalia reilumpi syömiseni. Eli jos imettää niin kannattaa syödä paljon! Olen nyt huomannut selvän yhteyden syömisteni määrässä ja vauvan unien pituudessa.



Joku sanoi minulle että äidinmaidon rasvaisuus vaikuttaa myös vauvan uniin. Itse syön joka päivä salaatinkastikkeena reilusti neitsytöljyä, eli se on näitä " hyviä rasvoja" . Ehkä sekin on sitten vaikuttanut. Mutta ennenkaikkea ne on ne geenit jotka vaikuttaa.



Minea ja neiti 2½ kk



PS. Muistutan vielä itsestäänselvyydestä, vauvaa nukuttaessa pitäisi itse olla rauhallinen koska vauva aistii uskomattoman herkästi kaikki mielialasi!

suuntaan, jos heti reagoi kaikkeen lapsen ääntelyyn ryntäämällä paikalle, mutta eiköhän pääsääntöisesti ole kyse muusta.

Enkä kyllä itseleni siitä kunniaa ota: ensimmäinen lapsi, enkä oikein tiennyt mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Tuntui sitten viihtyvän illat tissillä, joten sai siinä olla ja syödä. Sitten nukahti pienen itkun saattelemana ja nukkui tosiaan 8-10 tunnin yöunia. Ekoina öinä kyllä heräteltiin, kun ei meidän mielestä vauvat voinu nukkua noin pitkiä unia, mutta sitten annettiin nukkua, kun uni kerran maittoi. Puolivuotiaaksi asti sitä auvoa kesti, sitten lapsi alkoi nukkumaan hyvinkin katkonaisesti.